Tämä on viesti jota en vain mitenkään olisi halunnut kirjoittaa. Syynä yksinkertaisesti se, että se korostaa täysin omaa typeryyttäni ja huolimattomuuttani. Mutta saatettakoon se maailman yleiseen tietouteen. Varoitus kuitenkin, että tämä teksti sisältää tiukkaa itse ironiaa ja avautumista..
Sunnuntaina oli vuorossa kauan odotettu Pirkan hiihto. Olin saanut todella mukavasti kilometrejä alle ja innolla odotinkin elämäni ensimmäistä hiihtokilpailua. Lähdin kotoa Ryttylästä jo lauantai iltana kohti tamperetta yöpyäkseni vanhemmillani. Jo kotona pakkasin kaiken valmiiksi. Kaiken tulisi olla valmista.
Ravintostrategia oli suunniteltu ja geelit ja patukat oli pakattu vyölaukkuun omille paikoilleen. Yes täydellistä. Hiihtoasu ja alusvaatteet matkaan. Sitten vielä sukset ja sauvat ja vamos matkaan. Nokka kohti Tamperetta. Tampereella jatkui tankkaus läpi yön ja aamulla olin valmiina. Aamu aukenee kauniina vaikka yöllä onkin satanut 10cm lunta. Hieno kisa tiedossa.
Klo 08:00 olin pakannut kaikki. Puku oli päällä ja pieni alkulämpökin otettu. Aamupalalla söin hyvin energia pitoista puuroa+uhreilujuomajauheseosta (nam). Pipo päähän, hanskat käteen, laukku mukaan, sukset kainaloon, sauvat kantoon ja monot jalkaan..... HEEEEEETKINEN missä on monot? Ei ole sisällä talossa. Nopeasti autoon katsomaan. Ei ole autossa. MIIISSSÄ on monot? Paniikki alkaa pikkuhiljaa iskemään mieheen ja koetan tiukasti muistella mitä otin lähtiessäni mukaan. Sukset, sauvat, vaatteet ja kengät mutta otinko MONOT? Hiki alkaa valua otsaa pitkin ja soitan hädissäni puhelun vaimolleni kotiin toivoen, että hän ei löydä monojani nojaamassa eteisen seinään. Soitto kuitenkin paljastaa pelkoni oikeaksi. Monot odottavat noutajaansa 120 km päässä. Huhhuh. Mitä pitäis tehdä? Aivot raksuttaa.
Ensimmäiseksi soitto kisajärjestäjille ja kysyn onko heillä ylimääräisiä 48koon monoja. Ai ei ole. OK.
Seuraavaksi sisko ehdottaa naapurin monojen lainaamista. Tässä vaiheessa olen valmis mihin vaan. Naapurilta löytyykin Salomonin luistelumonot mutta väärää kokoa. Harmi.
Ryttyläänkään ei enää kerkeä palata hakemaan kenkiä, eikä vaimolla ole autoa jolla tuoda ne Tampereelle. Onko peli pelattu? Vielä koetetaan soittaa reissussa olevalle isäukolle josko hän sattuisi olemaan Ryttylän tienoilla. Ei onnea. Peli pelattu, Game Over, slut, finito. ja kahville. Pirkan hiihto vuonna 2013 päättyi kolmen kirjaimen sarjaan DNS (did not start).
Vitsi että ihminen osaa olla tyhmä. Ainakin minä. Talvikauden parhaat kisat ja mies unohtaa monot kotiin. Huhhuh Kyllä on joutunut kärvistelemään. Vielä sitä olisi voinut sulattaa sen, että jättää kisat väliin sairauden, loukkaantumisen tai vaikka perhesyiden vuoksi. Mutta on sitä vaikea sulattaa sitä, että omaa tyhmyyttä jää upeana kisapäivänä istumaan sohvalle kahvia ryystämään kun pitäisi olla haastamassa itseään. Näinhän se menee, että tyhmästä kärsii koko ruumis tai tässä tapauksessa lepää koko ruumis.hehe. Kruununa kakun päällä on tietysti se, että kun on tankannut kunnolla kisoihin ja kroppa on täynnä energiaa ja hiilareita niin kun niitä ei pääse kuluttamaa niin mitäs niille tapahtuukaan? Niin aivan kroppa säilöö ylimääräisen energian rasvaksi eli läskiksi. Että semmosta.
No ei se kai paljoakaan auta vaikka tässä ruoskisi itseään koko illan. Josko niihin vaikka muistais osallistua. Nyt vaan pitää antaa itselle mahdollisuus piehtaroida itsesäälissä yhden päivän ja antaa tuskan tulla. Sitten katseet on suunnattava vain eteenpäin. Seuraaviin kisoihin ja haasteisiin. Josko niihin vaikka muistais osallistua
Tälläinen vuodatus tällä kertaa.
---Päivän treenit--
Mitat:
Paino: ? Rasva&:? Leposyke:?
Uinti 1h09min 3000min 1:49/100m
Salibandy 1h51min 11km
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti