Tour of Sufferlandria! Viides päivä: Käynti rajan toisella puolla

Aamulla herätys klo 05:20 ja perinteiselle aamu-uinnille. Keho tuntuu todella heikolta ja voimattomalta. Eilinen etappi on ottanut veronsa. Motivaatio uintiin on lähellä nolla tasoa mutta niin vain sinne raahautuu. Onneksi pulahdus kylmään veteen auttaa jokaikinen kerta karistamaan uneliaisuuden ja motin puutteen pois silmistä. Tänään uin kevyesti 2300m joka koostui alkuverrasta ja 34x50m vedoista  (45s. sykli). Missään vaiheessa uinti ei tuntunut hyvältä ja sen loppuvaiheessa vatsanpohjaa alkoi jo hieman kouraisemaan. Tämä ei totisesti lupaa hyvää päivän TOS etappia ajatellen. Hammasta purren kuitenkin sain uinnin jotekin pakettiin 50minuutissa ja seuraavaksi salille hieman nostelemaan painoja. Koko puntti treenin ajan huomasin vatsani kiemurtelevan oudosti. Tässä vaiheessa meinasi jo nousta pieni huoli päivän etapin suorittamisen puolesta. Kotiin päästyäni pistin naamaani ison lautasellisen kaurapuuroa ja onneksi vatsan kouristukset loppuivat siihen. Hetken se kyllä pelästytti.

Pelko päivän etappia kohtaan ei kuitenkaan hävinnyt minnekkään. Tiedossa olisi tuplaetappi joka koostuu Paris-Roubaix kisa-simulaatiosta sekä Tour de Francen yhden etapin simulaatiosta. Tiedossa oli pitkiä yhtäjaksoisia vetoja ja paljon niitä. Nämä kaksi etappia tuli suorittaa peräjälkeen ilman taukoja. Lisäksi pientä ongelmaa aiheutti lämmittelyn täydellinen puuttuminen. Extra shotissa lähdettiin kuin tykin suusta liikkeelle. Ei mitään armoa.

Päivän ensimmäisessä etapissa 40s. selityksen jälkeen lähdettiin paahtamaan Paris-Roubaixin mukula kiville ja legendaarisille nousuille.  Kone ei kerennyt millään käynnistyä kun kierrokset ja tehot piti olla jo kaakossa.  Ihmeellisesti sitä kuitenkin jaksoi alkuun. Sitten 5 minuutin jälkeen alkoi huomaamaan mitä käytännössä tarkoittaa kumulatiivinen rasitus. Miehessä ei ollutkaan löpöä alkuunkaan totutusti. Treeni joka fressinä olisi paha muttei tappava meinasi koitua Hukarin pojan kohtaloksi. 10 minuutin kohdalla alkoi yksikertaisesti mies hiipua kohti punaisen rajan toista puolta. Watit alkoivat tippua 290w:sta 280w, ja sitten 270w kun samalla syke jatkoi nousuaan.  Vielä koetin sinnitellä seuraavan ja seuraavan intervallin. Yritin jaksaa vielä yhden nousun ja yhden mäen huiputuksen. Nyt otettiin miehen henkisestä kantista selvää. Oliko sitä? Pian alkoi minuutti kello onneksi näyttää 0:30. Oli viimeisen spurtin aika. Jotenkin sen vielä jaksoin mutta aikaa ei olisi lepäillä.

Kesto: 23min, Keskisyke: 156, Keskiteho: 273w, TSS (training stress score): 37

Kulman takana odotti paha maineinen WRETCHED. Edelleen kisa simulaatio mutta nyt mentäisiin alkulämmittelyjen jälkeen 35 minuuttia aivan kärsimyksen huippu asteilla. Alkulämmittelyn (4min) aikana sai sentäs hetken levähtää.

Pelko alkoi jo hieman hiipiä sisuksiini kun video pyörähti käyntiin ja valmentaja Grunter VOn Agony ilmoitti tavoitteena olevan etappi voitto. Jokaiseen vastapuoleniskuun oli vastattava ja omia irtiottoja tehtävä. Auts. Niin sitä sitten mentiin. Jo ensimmäisissä vedoissa kävi ilmi, että tästä ei tulisi helppoa. Mutta toisaalta mikään helposti saavutettu asia ei ole saavuttamisen arvoinen, eihän? Joten lisää kipua kehiin. Rikkiä haavoihin ja tulta perusiiksille. Etapin jälkeen kerkiää sohvalla valittamaan vaikka kuinka kauan.

35 minuuttia on pitkä aika väsyneelle miehelle.  Alussa jotenkin vielä pysyi kärjen vauhdissa mutta 25 minuutin kohdalla meinasi jo silmissä alkaa sumenemaan. Suuhun tuli ihana metallinen maku ja nyt todella oli hiipuminen aivan nurkan takana. Nousua 303w:lla oli edessä vielä 2 minuuttia ja kärki tuntui karkaavan. Psyykkisesti juuri keskellä harjoitusta olevat intervallit ovat minulle raskaita. Loppua ei näy ja alun innostus on jo ohitse. Nousua jatkui ja jatkui ja kipu yltyi ja yltyi. Nopeasti haukkasin Powerbarin  kumikarkkeja vettä naamaan. Katse takaisin maahan. Muuta ei pysty kuin sietämään ja tuijottamaan valkoista lattiaa. Kampea pyöritetään edestakaisin ja  ajatukset siirrettävä siihen johonkin onnelaan. Minuutit kuluivat tuskastuttavan hitaasti ja hikilammikko pyörän alla kasvoi jo halkaisijaltaan metrin luokkaan. Aikanaan, mielestäni aivan liian myöhään, tuli viimeinen tasa-maa etapin vuoro. Lopussa jaksaa taas uusin voimin generoida watteja. Viimeinen veto ja maaliin. Kyllä etappivoitto ja King of mountain titteli. Hieno suoritus!

Kesto: 50min, Keskisyke: 154bpm, Keskiteho: 260w, TSS:  70

Nyt on puoliväli tourilla saavutettu mutta niin on myös kumulatiivinen rasituskin noussut uusiin huippuihin. Nyt alkaa oikeasti pelottamaan tulevat etapit, sillä pahimmat neljä ovat vielä jäljellä. Kyllä huomaa, että kisajärjestäjät ovat ottaneet tämänkin huomioon. Jos joskus saisi antaa palauttetta kavereille niin voi morjensta että kehuisin heitä! Loppuun asti joutuu taistelemaan pelkopersuuksissa. Huomenna on vuorossa tiukka: A very dark place. Voin melkein nyt jo tuntea tuon pienen hyvin synkän paikan jonne joutuu itsensä kanssa menemään, jotta huomisesta selviää hengissä edes jotenkin. Tänään on vaimo onneksi luvannut hieroa jalat kuntoon, siis sen mitä niistä tällä hetkellä on enää jäljellä. Nyt palautumisen maksimoimiseksi taidan syödä toisen päivällisen. NJAM. urheilu on ihanaa!