tiistai 28. tammikuuta 2014

Tour of Sufferlandria! Neljäs päivä ja vielä hengissä

Neljäntenä päivänä alkaa jo väsy painaa miestä.Aamulla herätyksen jälkeen tuntuma jaloissa oli loistava. Eilisen tiukasta rypistyksestä ei ollut tietoakaan. Sitä alkoi jo innolla odottelemaan iltapäivän Hell Hath No Furyn (HHNF)vetoa.

Iltapäivällä kellon lyödessä kolme oli kaikki valmiina. Tuuletin pörräsi pöydällä eväiden ja tietokoneen vieressä. Mies valmiina satulassa ja eikun PLAY. Näin lähti surraamaan neljännen päivän 75minuuttia kestävä kilpailu. Alkulämmittelyssä kaikki oli vielä hyvin. Jalat tuntuivat kevyeltä ja hengitys kulki, kampi liikkui. Sitten alkoi ensimmäinen 20 minuutin veto. Tehot nousivat 160w:sta suoraan FTP:hen eli 283w pintaan. Ekalla minuutilla tuntui jo siltä ettei tästä tule mitään. Jokaisen nurkan takana tuntui joku paholainen pilkaavan yritystä. Minuutit kuluivat mutta suureksi ihmetyksekseni 10 minuutin jälkeen jalat alkoivat tottua rasitukseen. Eilenkin taisi olla sama juttu. Minun jalkani ovat vissiin niin diesel viritteiset, että normaali lämmittely ei aivan riitä vaan tarvitaan hieman ekstra hehkutusta jotta miehestä lähtee täydet tehot.  Nyt kuitenkin alkoi tuntua jo kohtuulliselta. Enää en haaveksinut lopettamisesta vaan toivoin todella kärsimyksen,  tämän kivun jatkumista. hehe, kyllä mies sekoaa näköjään neljäntejä päivänä.  Ensimmäinen veto meni siis oikein mukavissa merkeissä.

Toisessa 20-minuutin vedossa nostettiin keskitehoa entuudestaan ja kisa koveni. Kisan motivaatiota lisäsi entuudestaa se, että HHNF:ssä kisataan ammatti naiskuiskeja vastaan. Mitäköhän tämä kertoo minusta???   Alkuun kaikki hyvin mutta 10 minuutin jälkeen oli miehestä energia loppu. Nousuissa ei enää löytynyt sitä ylimääräistä vaihdetta ja syke kiekkui koko ajan 170 paremmalla puolella. Pää alkoi painua yhä aktiivisemmin kohti tankoa ja hiki virtasi. Totaalista loppumista eli Bonkkaamista en kuitenkaan kerennyt kokea vaan etappi antoi juuri sopivassa kohdassa armoa. Pienen lepo hetken jälkeen on aina minu suosikkini eli väsyneillä jaloilla 3 minuutin max-tempo veto. Keski watit on tässä vedossa 340-360 pintaan ja tätä ihanuutta pitäisi sietää 3 minuutin verran. Jostain syystä tämä osio sujuu aina suhteellisen hyvin. Kipua ja tuskaa on toki paljon, jaloissa polttaa mutta mieli on virkeänä sillä loppu häämöttää jo. Näin tälläkin kertaa. Erittäin hyvä etappi minulta. Toivottavasti jatko sujuu yhtä hyvin.

Näin siis on jo neljäs etappi takana. Huomenna tiedossa onkin tupla setti kun peräjälkeen ajetaan tiukat Extra Shot ja The Wretched. Molemmat ovat suhteellisen lyhyitä korkean intensiteetin etappeja joten jalat tulee viuhumaan huikealla vauhdilla

Päivän kruunasi kuitenkin treenin jälkeen vietetty miesten ilta. Pannulle pistettiin tirisemään kilokaupalla lihaa Korealaisittain eli Yakinikua. Tämä yhdistettynä A-luokan seuraan takasi oivan palautumissyöminki-illan. Mahtava meno! Näihin kuviin ja tunnelmiin on erittäin hyvä päättää.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti