Viimeinkin on myös toinen päivä tourista suoritettu. Etappina oli 2h lähes yhtämittainen nousu helvetti Islatgiat. Lähtökohdat kisaan eivät olleet parhaat mahdolliset. Eilisen rasitusta ei aanut mulla herätessä tuntunut jaloissa ollenkaan joten luottavaisin mielin suuntasin ajatukseni illalla odottavaa tiukkaa nousu rypistystä kohden. Iltapäivästä messun jälkeen saimme kotiimme eriittäin odotettuja vieraita kun Mamma ja Pappa tulivat vierailulle. Parhaan mahdollisen vierailun jälkeen olikin vuorossa sitten päivän etappi ajo. Ongelmaksi kuitenkin muodostui oma herkkusuu. Mamma ja Pappa olivat tuoneet kasan herkkuja jotka olin ahneuksissani tunkenut sisukaluihini. Mitään palauttuvia hiihtoja en tietenkään kaiken mässäilyn ja herkuttelun keskellä kerennyt tehdä. Ohessa tämän päivän kisaa edeltävä kulinaristin ja jokaisen urheilija unelma päivällinen. Kyllä meinaa jaksaa. Todettakoon tähän että kyllä ihminen on vaan tyhmä.
Jo ensimmäisiä minuutteja kisaa polkiessa skipattu päivällinen ja ylenpalttinen mässäily alkoi kostautua. Jaloissa painoi tuhottomasti ja vatsa meinasi antaa kaiken roskan takaisin lautaselle. Tämä hauskuus alkoi jo alkulämmittelyssä kun mentiin vasta 170w tehoilla. Siitä sitten alkoi varsinainen rääkki kun tehot nostettiin 290w tienoille nousussa. Reitti koostuu tosiaan neljästä tiukasta noususta ja maalisuora sprintistä.
Ensimmuäisessä 15minuutin nousussa meinasi kaikki karkit ja juustokakut pyörähtää ns. paremmalle puolelle. Asia kuitenkin onneksi helpottui hyvin pikaisella vessataulla 1minuutin lepo spinnauksen aikana. Tämän "tyhjennyksen"jälkeen vatsassa oli alkoi tuntua paremmalta mutta jaloissa ei voimaa tuntunut olevan. Taitaa nuo pullamössöhiilarit olla aikas tehotonta polttoainetta. Jokatapauksessa toinen nousu joka kesti 20minuuttia meni jo hieman paremmin mutta kolmannessa 20 minuutin noussa alkoi jo toden teolla odottelemaan tuomiopäivän saapumista. Mikä tahansa olisi kelvannut kunhan se kärsimys olisi vain loppunut. Viimeisillä voimilla hivuttauduin mäen päälle huomatakseni että pienen tasa-sprintin jälkeen olisi tiedossa vielä 8 minuutin nousu joka olisi selvästi edellisiä tiukempi. Kun paruusiaa ei alkanut kovista rukouksista huolimatta kuulua niin oli miehestä rutistettava vain kaikki ulos ja poljettava maaliin. Kova taistelu palkittiin sitten maalissa. Palkintona oli se, että enää ei tarvinnut polkea. Pyöräily on näin itse itsensä palkitseva laji. Hienoa eikö?
Nyt on takana kaksi etappia ja jaloissa ainakin nyt tuntuu selvää väsymystä. Huomenna olisi tiedossa "onneksi" koko tourin lyhyin 45minuutin tasamaa etappi nimeltään Revolver. Lyhyys tarkoittaa vain valitettavasti sitä, että intensiteetti on sitäkin korkeammalla. Huomenna aamulla on tarkoituksena mennä palauttavalle aamu-uinnille ja puntille. Sitten onkin päivällä tourin vuoro. Vielä on mies voimissaan, joten katsotaan mitä huomisella on annettavanaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti