Lähtövaiheessa jaloissa ei tunnu ollenkaan väsymystä vaan lähtöasetelma on suorastaan loistava. Toisin oli eilen. Tämä toi heti hyvän fiiliksen kehoon. Muutaman minuutin alkulämmittelu meni nopeasti ja niin lähti revolveri käyntiin. Etappi on yksinkertaisen brutaali, minuutti täysillä polkemista ja perään minuutti lepoa. Helppoa eikö? Niin sitä luulisi mutta kun sama toistetaan lähes 20 kertaa niin johan alkaa linnut ja tähdet kiertämään pään päällä. Harjoitus on todella rankka.
Heti ensimmäisessä vedossa alkaa tuntua jaloissa pahalta. 30s. jälkeen jalat täyttyvät maitohapoista ja loppu on yhtä taistelua. Katse laskeutuu tiukasti tuijottamaan tankoa jos vaikka aika kuluisi nopeammin jos ei tuijota kelloa. Hikipisaran valuvat suuhun ja sydän hakkaa jo ensimmäisessä vedossa +170bpm lukemia. Aika kuluu ja kun viimein nostan tangosta katseeni toivoen, että jäljellä olisi enää 10s. niin pettymys on valtava kun kellossa jäljellä 22s. Vielä on pidettävä kierrokset 110rpm tienoilla. Vielä pitää pyörittää. AAARGh 10s. Tehoa, watteja, tuskaa ja vielä lisää 4,3,2, 1 ja ensimmäinen veto ohi ja 16 jäljellä. Tästä tulee rankkaa. Vaikka usko meinasi loppua jo ensimmäisen vedon jälkeen niin kisaa oli jatkettava. Keskeyttäminen ei ole vaihtoehto. Toinen veto alkoi aivan liian pian ja syke kerkesi laskea vain 140bpm pintaan.Tuntuma parani kuitenkin vetojen edetessä. Jokainen oli tuskaa mutta ei aivan niin paha kuin ensimmäinen. Kymmenenteen vetoon saakka kaikki sujui hyvin. Hetken tunsin jopa oloni hyväksi. Tämä ei tietenkään oel TOS:in idea sillä siinä kantavana ja lähes ainoana johtavanaajatuksena on kärsiä ja kovaa. Sillä vain silloin voi tulla edistystä.
Onneksi herrat tuska ja kipu odottelivat kulman takana ja 12:sta vedosta eteenpäin alkoivat jo seireenit laulamaan korvaan.: Lopeta, keskeytä, ei kukaan tiedä, ei ole mitään väliä. Näiden taistelujen keskellä oli vain poljettava yhä kovampaa ja kovempaa. Onnistuin loppuun asti pitämään taistelutahdon yllä ja niin se ihan vihoviimeinenkin veto oli vedetty. Vieläkään ei taivaan portit auenneet ja lopettaneet tätä kärsimystä mutta lopussa oli mahtava fiilis kun kaikki oli turvallisesti ohi
Vetojen keskiteho vaihteli 392w-443w välillä. Kuten kaaviostanäkee niin jonkin verran oli heittoa. Tuntui kuitenkin että loppuun asti jaksoi taistella. Jalat tuntuivat yllättävän fressiltä etapin jälkeen mutta katsotaan miltä ne tuntuvat huomenna kun illalla on vielä 90minuutin salibändy höntsöt tiedossa.
Huomenna onkin sitten tiedossa 90minuutin tiukahko etappi joka pitää sisällään ainakin TT-ajoa ja 2x20minuutin vuoristoetapin. Neljäntenä päivänä tiedossa siis HELL HATH NO FURY, joka on kyllä omien kokemusten valossa hyvinkin rankka yksistäänkin. Nyt siihen pitäisi pystyä hieman väsynein jaloin. Katsotaan katsotaan, mutta nyt odotan huomista innolla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti