Tour of Sufferlandria! Kuudes ja seitsemäs päivä.

Nyt alan vasta oikeasti ymmärtämään miksi ennen kolmea viimeistä etappia TOS:in 2500:sta aloittaneesta urheasta soturista on jäljellä kilpailussa enää 1300. Kuudessä päivässä 1200 taistelijaa on jättänyt leikin kesken. Miksi? Hauskuus alkaa katoamaan etappien edistyessä ja koventuessa. Nyt aletaan oikeasti mittaamaan sitä, onko sitoutumista? Onko halua? Onko tahtoa? Onko kykyä? Onko voiton tahtoa? Ilman jotakin syytä jatkaa alkaa tuska olemaan jo liian suuri. Varsinkin tänään vuorossa olleella yli kahden tunnin vuoristo etapilla tahtotilaa todella kysyttiin. Tänään ensimmäisen kerran huomasin joutuvani sisäiseen keskusteluun oman luovuttamisen halun ja lihan heikkouden kanssa. Oli tiukkaa, siis aidosti mentiin rajalla.

Eilen etappina oli Very Dark Place eli virallinen kiertue jossa esitellään Sufferlandrian suurimmat nähtävyydet. Aloitin torstain aamulla tutustumisen näihin. Nähtävyyksinä oli viisi erilaista hyvin pimeätä paikkaa jonne pääsee vain 4 minuutin maksimi vedoilla. Näitä viittä paikkaa käytiin katsomassa kunnes taulussa alkoi valot sammumaan ja pimeys peitti maan. Etukäteen ajattelin, että 5x4min maksimi efortti ei olisi turhan rankka, mutta oi, oi, oi kuinka olinkaan väärässä.  Neljä minuuttia on pitkä aika polkea maksimitehoilla yksin kohti pimeätä.  Lyhyen mutta intensiivisen setin jäljiltä jalat jäivät yksinkertaisesti tärisemään. Onneksi seuraavaan etappiin olisi aikaa yli 30 tuntia.  Aikaa palautumiseen olisi siis jonkin verran joskaan ei tarpeeksi.

Sitten koittikin ehkä eniten koko tourilla pelkäämäni etappi eli tupla nousu vuorille jossa otetaan kaikk irti jaloista.  Ajatuksena on jälleen peräjälkeen suorittaa Angels ja Hunted. Kokonaisuudessaan nousua tulisi siis 2h10 minuuttia. Lähtä tilanteessa jalat tuntuivat hyvältä ja sykekkin pysyi hyvin kurissa. Alkulämmitellyjen jälkeen alkoikin sitten nousut. Nousuja oli Angelsissä kolme 8 minuutin nousua.  Ei kuulosta pahalta mutta jokaisessa nousussa oli oma ohöm "luonteensa" joista mikään ei ollut kauhean mukava. Kun näihin tappaviin nousuihin lisätään useita "irtiottoja" niin voin vakuuttaa että jalat ja pumppu alkavat huutaa armoa jo hyvinkin pian. Viimeisessä nousussa päästään vielä legendaarisen l' Alpe d' Huezin kimppuun ja siitä on hauskuus kaukana. Vierellä Contador lähtee kiihdyttämään ja itsekkin on vaan nostettava watit 350w pintaan.  KIPUAA! Nyt alkaa sisäinen keskustelu tourin mielekkyydestä. Voisihan sitä perjantai iltaa viettää huomattavasti mukavimminkin.  Ilman kipua ja tuskaa, jokin mukava juoma kädessä nauttien. Mutta jälleen palataan siihen samaan kysymykseen. Mitä minä haluan? Näiden kysymysten kanssa menee viimeiset neljä minuuttia aivan katkeamisen rajalla. Aivan en pysty pitämään tavoite watteja vaan koko ajan kärki karkaa. Sinnittelen ja sinnittelen ja pääsen päälle muistaakseni vain, että seuraava rankempi nousu alkaa muutaman minuutin kuluttua. Tuntuu että kaikki on jo annettu mutta vielä pitäisi tunti jaksaa. Ei jaksa....

4 minuuttia taukoa ja aikaa koota rohkeutta sitten väsynein jaloin kohti seuraavaa haastetta. Nyt on vuorossa Hunted. TÄmä on hieman erilainen kuin edellinen ja koostuu alun 8 minuutin TT-osasta 20minuutin yksinåisestä noususta ja 10 minuutin taistelu-osiosta jossa otetaan irtiottoja. Ensimmäisen TT:n aikana jalat alkoivat lämmetä ja 8 minuutin 290w:in ylläpitäminen ei tuottanut ongelmia. Tässä vaiheessa nestettä oli mennyt 3 litraa ja eväänä ollut karkkipussi oli jo loppunut. Nyt kuitenkin alkoi vasta oikeat haasteet kun 20 minuutin nousu kurkottui eteen. Jo viiden minuutin jälkeen olin kypsä mies. Jaloista ei tuntunut olevan tarvittavia tehoja mutta mieli ei vain pystynyt antamaan periksi. Sisäinen keskustelu voimistuu ja vaihtuu japaniksi tuskan koventuessa. Huomaan kannustavani itseäni ääneen japaniksi. Outoa puuhaa. Etenkin nousun viimeiset 6 minuuttia olivat vaikeat. Tehot olisi pitänyt nostaa 334 wattiin ja pitää siinä.  Ensimmäistä kertaa eläissäni kokeilin ammattipyöräilija Jens Voigtin tapaa jaksaa eteenpäin eli huutoa jaloille "SHUT UP LEGS". Huuto ei kuitenkaan tuottanut tulosta vaan tuska jatkuu. Vielä pitäisi jatkaa. Ihan en pysty pitämään 334 wattia vaan tehot tippuu 325 pintaan, mutta onneksi pian loppuu myös mäki.  Huhhuh ja vielä on maalisprintti edessä.  Se onneksi ei enää ole niin rankka mutta kaikki on jätetty kyllä baanalle.

Vaikka seitsemäs päivä ja kenties rankin päivä on takana niin huominen toden teolla jännittää. Olosuhteiden pakosta etappi pitää ajaa jo aamulla joten palautumiseen jää aikaa alle 12h.  Huomenna on vuorossa vielä kenties rankin yksittäinen Sufferfestin video: Blender. Etappi sisältää kaikkea mahdollista ja väsyneillä jaloilla  etapista tulee järjettömän vaikea. Etenkin lopussa olevat "pain shakes" maksimi teho spurtit jännittävät paljon. Mutta jos huomisesta selviän niin maali alkaa häämöttämään. Nyt vaan tahdon voimalla eteenpäin.

Tour of Sufferlandria! Viides päivä: Käynti rajan toisella puolla

Aamulla herätys klo 05:20 ja perinteiselle aamu-uinnille. Keho tuntuu todella heikolta ja voimattomalta. Eilinen etappi on ottanut veronsa. Motivaatio uintiin on lähellä nolla tasoa mutta niin vain sinne raahautuu. Onneksi pulahdus kylmään veteen auttaa jokaikinen kerta karistamaan uneliaisuuden ja motin puutteen pois silmistä. Tänään uin kevyesti 2300m joka koostui alkuverrasta ja 34x50m vedoista  (45s. sykli). Missään vaiheessa uinti ei tuntunut hyvältä ja sen loppuvaiheessa vatsanpohjaa alkoi jo hieman kouraisemaan. Tämä ei totisesti lupaa hyvää päivän TOS etappia ajatellen. Hammasta purren kuitenkin sain uinnin jotekin pakettiin 50minuutissa ja seuraavaksi salille hieman nostelemaan painoja. Koko puntti treenin ajan huomasin vatsani kiemurtelevan oudosti. Tässä vaiheessa meinasi jo nousta pieni huoli päivän etapin suorittamisen puolesta. Kotiin päästyäni pistin naamaani ison lautasellisen kaurapuuroa ja onneksi vatsan kouristukset loppuivat siihen. Hetken se kyllä pelästytti.

Pelko päivän etappia kohtaan ei kuitenkaan hävinnyt minnekkään. Tiedossa olisi tuplaetappi joka koostuu Paris-Roubaix kisa-simulaatiosta sekä Tour de Francen yhden etapin simulaatiosta. Tiedossa oli pitkiä yhtäjaksoisia vetoja ja paljon niitä. Nämä kaksi etappia tuli suorittaa peräjälkeen ilman taukoja. Lisäksi pientä ongelmaa aiheutti lämmittelyn täydellinen puuttuminen. Extra shotissa lähdettiin kuin tykin suusta liikkeelle. Ei mitään armoa.

Päivän ensimmäisessä etapissa 40s. selityksen jälkeen lähdettiin paahtamaan Paris-Roubaixin mukula kiville ja legendaarisille nousuille.  Kone ei kerennyt millään käynnistyä kun kierrokset ja tehot piti olla jo kaakossa.  Ihmeellisesti sitä kuitenkin jaksoi alkuun. Sitten 5 minuutin jälkeen alkoi huomaamaan mitä käytännössä tarkoittaa kumulatiivinen rasitus. Miehessä ei ollutkaan löpöä alkuunkaan totutusti. Treeni joka fressinä olisi paha muttei tappava meinasi koitua Hukarin pojan kohtaloksi. 10 minuutin kohdalla alkoi yksikertaisesti mies hiipua kohti punaisen rajan toista puolta. Watit alkoivat tippua 290w:sta 280w, ja sitten 270w kun samalla syke jatkoi nousuaan.  Vielä koetin sinnitellä seuraavan ja seuraavan intervallin. Yritin jaksaa vielä yhden nousun ja yhden mäen huiputuksen. Nyt otettiin miehen henkisestä kantista selvää. Oliko sitä? Pian alkoi minuutti kello onneksi näyttää 0:30. Oli viimeisen spurtin aika. Jotenkin sen vielä jaksoin mutta aikaa ei olisi lepäillä.

Kesto: 23min, Keskisyke: 156, Keskiteho: 273w, TSS (training stress score): 37

Kulman takana odotti paha maineinen WRETCHED. Edelleen kisa simulaatio mutta nyt mentäisiin alkulämmittelyjen jälkeen 35 minuuttia aivan kärsimyksen huippu asteilla. Alkulämmittelyn (4min) aikana sai sentäs hetken levähtää.

Pelko alkoi jo hieman hiipiä sisuksiini kun video pyörähti käyntiin ja valmentaja Grunter VOn Agony ilmoitti tavoitteena olevan etappi voitto. Jokaiseen vastapuoleniskuun oli vastattava ja omia irtiottoja tehtävä. Auts. Niin sitä sitten mentiin. Jo ensimmäisissä vedoissa kävi ilmi, että tästä ei tulisi helppoa. Mutta toisaalta mikään helposti saavutettu asia ei ole saavuttamisen arvoinen, eihän? Joten lisää kipua kehiin. Rikkiä haavoihin ja tulta perusiiksille. Etapin jälkeen kerkiää sohvalla valittamaan vaikka kuinka kauan.

35 minuuttia on pitkä aika väsyneelle miehelle.  Alussa jotenkin vielä pysyi kärjen vauhdissa mutta 25 minuutin kohdalla meinasi jo silmissä alkaa sumenemaan. Suuhun tuli ihana metallinen maku ja nyt todella oli hiipuminen aivan nurkan takana. Nousua 303w:lla oli edessä vielä 2 minuuttia ja kärki tuntui karkaavan. Psyykkisesti juuri keskellä harjoitusta olevat intervallit ovat minulle raskaita. Loppua ei näy ja alun innostus on jo ohitse. Nousua jatkui ja jatkui ja kipu yltyi ja yltyi. Nopeasti haukkasin Powerbarin  kumikarkkeja vettä naamaan. Katse takaisin maahan. Muuta ei pysty kuin sietämään ja tuijottamaan valkoista lattiaa. Kampea pyöritetään edestakaisin ja  ajatukset siirrettävä siihen johonkin onnelaan. Minuutit kuluivat tuskastuttavan hitaasti ja hikilammikko pyörän alla kasvoi jo halkaisijaltaan metrin luokkaan. Aikanaan, mielestäni aivan liian myöhään, tuli viimeinen tasa-maa etapin vuoro. Lopussa jaksaa taas uusin voimin generoida watteja. Viimeinen veto ja maaliin. Kyllä etappivoitto ja King of mountain titteli. Hieno suoritus!

Kesto: 50min, Keskisyke: 154bpm, Keskiteho: 260w, TSS:  70

Nyt on puoliväli tourilla saavutettu mutta niin on myös kumulatiivinen rasituskin noussut uusiin huippuihin. Nyt alkaa oikeasti pelottamaan tulevat etapit, sillä pahimmat neljä ovat vielä jäljellä. Kyllä huomaa, että kisajärjestäjät ovat ottaneet tämänkin huomioon. Jos joskus saisi antaa palauttetta kavereille niin voi morjensta että kehuisin heitä! Loppuun asti joutuu taistelemaan pelkopersuuksissa. Huomenna on vuorossa tiukka: A very dark place. Voin melkein nyt jo tuntea tuon pienen hyvin synkän paikan jonne joutuu itsensä kanssa menemään, jotta huomisesta selviää hengissä edes jotenkin. Tänään on vaimo onneksi luvannut hieroa jalat kuntoon, siis sen mitä niistä tällä hetkellä on enää jäljellä. Nyt palautumisen maksimoimiseksi taidan syödä toisen päivällisen. NJAM. urheilu on ihanaa!

Tour of Sufferlandria! Neljäs päivä ja vielä hengissä

Neljäntenä päivänä alkaa jo väsy painaa miestä.Aamulla herätyksen jälkeen tuntuma jaloissa oli loistava. Eilisen tiukasta rypistyksestä ei ollut tietoakaan. Sitä alkoi jo innolla odottelemaan iltapäivän Hell Hath No Furyn (HHNF)vetoa.

Iltapäivällä kellon lyödessä kolme oli kaikki valmiina. Tuuletin pörräsi pöydällä eväiden ja tietokoneen vieressä. Mies valmiina satulassa ja eikun PLAY. Näin lähti surraamaan neljännen päivän 75minuuttia kestävä kilpailu. Alkulämmittelyssä kaikki oli vielä hyvin. Jalat tuntuivat kevyeltä ja hengitys kulki, kampi liikkui. Sitten alkoi ensimmäinen 20 minuutin veto. Tehot nousivat 160w:sta suoraan FTP:hen eli 283w pintaan. Ekalla minuutilla tuntui jo siltä ettei tästä tule mitään. Jokaisen nurkan takana tuntui joku paholainen pilkaavan yritystä. Minuutit kuluivat mutta suureksi ihmetyksekseni 10 minuutin jälkeen jalat alkoivat tottua rasitukseen. Eilenkin taisi olla sama juttu. Minun jalkani ovat vissiin niin diesel viritteiset, että normaali lämmittely ei aivan riitä vaan tarvitaan hieman ekstra hehkutusta jotta miehestä lähtee täydet tehot.  Nyt kuitenkin alkoi tuntua jo kohtuulliselta. Enää en haaveksinut lopettamisesta vaan toivoin todella kärsimyksen,  tämän kivun jatkumista. hehe, kyllä mies sekoaa näköjään neljäntejä päivänä.  Ensimmäinen veto meni siis oikein mukavissa merkeissä.

Toisessa 20-minuutin vedossa nostettiin keskitehoa entuudestaan ja kisa koveni. Kisan motivaatiota lisäsi entuudestaa se, että HHNF:ssä kisataan ammatti naiskuiskeja vastaan. Mitäköhän tämä kertoo minusta???   Alkuun kaikki hyvin mutta 10 minuutin jälkeen oli miehestä energia loppu. Nousuissa ei enää löytynyt sitä ylimääräistä vaihdetta ja syke kiekkui koko ajan 170 paremmalla puolella. Pää alkoi painua yhä aktiivisemmin kohti tankoa ja hiki virtasi. Totaalista loppumista eli Bonkkaamista en kuitenkaan kerennyt kokea vaan etappi antoi juuri sopivassa kohdassa armoa. Pienen lepo hetken jälkeen on aina minu suosikkini eli väsyneillä jaloilla 3 minuutin max-tempo veto. Keski watit on tässä vedossa 340-360 pintaan ja tätä ihanuutta pitäisi sietää 3 minuutin verran. Jostain syystä tämä osio sujuu aina suhteellisen hyvin. Kipua ja tuskaa on toki paljon, jaloissa polttaa mutta mieli on virkeänä sillä loppu häämöttää jo. Näin tälläkin kertaa. Erittäin hyvä etappi minulta. Toivottavasti jatko sujuu yhtä hyvin.

Näin siis on jo neljäs etappi takana. Huomenna tiedossa onkin tupla setti kun peräjälkeen ajetaan tiukat Extra Shot ja The Wretched. Molemmat ovat suhteellisen lyhyitä korkean intensiteetin etappeja joten jalat tulee viuhumaan huikealla vauhdilla

Päivän kruunasi kuitenkin treenin jälkeen vietetty miesten ilta. Pannulle pistettiin tirisemään kilokaupalla lihaa Korealaisittain eli Yakinikua. Tämä yhdistettynä A-luokan seuraan takasi oivan palautumissyöminki-illan. Mahtava meno! Näihin kuviin ja tunnelmiin on erittäin hyvä päättää.

Tour of Sufferlandria! kolmas kuoleman päivä

Aamulla herätys 05:00, chibin, ja ylös tiukkaan vapaa-päivään. Tänään on tiedossa rankka päivä. Ensimmäisenä kevyehkö tekniikka painoitteinen uinti jonka jälkeen punttitreeni jossa keskityttiin yläkroppaan.Tähän asti kaikki vaikuttaa normaalilta. Poikkeuksellisen päivästä tekee tietenkin se, että on TOS:n (Tour of Sufferlandrian) kolmas päivä. Aamupuuron, lepohetken ja lounaan jälkeen olikin sitten klo 14:00 tiedossa päivän etappi Revolver

Lähtövaiheessa jaloissa ei tunnu ollenkaan väsymystä vaan lähtöasetelma on suorastaan loistava. Toisin oli eilen. Tämä toi heti hyvän fiiliksen kehoon. Muutaman minuutin alkulämmittelu meni nopeasti ja niin lähti revolveri käyntiin. Etappi on yksinkertaisen brutaali, minuutti täysillä polkemista ja perään minuutti lepoa. Helppoa eikö? Niin sitä luulisi mutta kun sama toistetaan lähes 20 kertaa niin johan alkaa linnut ja tähdet kiertämään pään päällä. Harjoitus on todella rankka.

Heti ensimmäisessä vedossa alkaa tuntua jaloissa pahalta. 30s. jälkeen jalat täyttyvät maitohapoista ja loppu on yhtä taistelua. Katse laskeutuu tiukasti tuijottamaan tankoa jos vaikka aika kuluisi nopeammin jos ei tuijota kelloa. Hikipisaran valuvat suuhun ja sydän hakkaa jo ensimmäisessä vedossa +170bpm lukemia. Aika kuluu ja kun viimein nostan tangosta katseeni toivoen, että jäljellä olisi enää 10s.  niin pettymys on valtava kun kellossa jäljellä 22s. Vielä on pidettävä kierrokset 110rpm tienoilla. Vielä pitää pyörittää. AAARGh 10s. Tehoa, watteja, tuskaa ja vielä lisää 4,3,2, 1 ja ensimmäinen veto ohi ja 16 jäljellä. Tästä tulee rankkaa. Vaikka usko meinasi loppua jo ensimmäisen vedon jälkeen niin kisaa oli jatkettava. Keskeyttäminen ei ole vaihtoehto. Toinen veto alkoi aivan liian pian ja syke kerkesi laskea vain 140bpm pintaan.Tuntuma parani kuitenkin vetojen edetessä. Jokainen oli tuskaa mutta ei aivan niin paha kuin ensimmäinen. Kymmenenteen vetoon saakka kaikki sujui hyvin. Hetken tunsin jopa oloni hyväksi. Tämä ei tietenkään oel TOS:in idea sillä siinä kantavana ja lähes ainoana johtavanaajatuksena on kärsiä ja kovaa. Sillä vain silloin voi tulla edistystä.

Onneksi herrat tuska ja kipu odottelivat kulman takana ja 12:sta vedosta eteenpäin alkoivat jo seireenit laulamaan korvaan.: Lopeta, keskeytä, ei kukaan tiedä, ei ole mitään väliä. Näiden taistelujen keskellä oli vain poljettava yhä kovampaa ja kovempaa. Onnistuin loppuun asti pitämään taistelutahdon yllä ja niin se ihan vihoviimeinenkin veto oli vedetty. Vieläkään ei taivaan portit auenneet ja lopettaneet tätä kärsimystä mutta lopussa oli mahtava fiilis kun kaikki oli turvallisesti ohi

Vetojen keskiteho vaihteli 392w-443w välillä. Kuten kaaviostanäkee niin jonkin verran oli heittoa. Tuntui kuitenkin että loppuun asti jaksoi taistella. Jalat tuntuivat yllättävän fressiltä etapin jälkeen mutta katsotaan miltä ne tuntuvat huomenna kun illalla on vielä 90minuutin salibändy höntsöt tiedossa.

Huomenna onkin sitten tiedossa 90minuutin tiukahko etappi joka pitää sisällään ainakin TT-ajoa ja 2x20minuutin vuoristoetapin. Neljäntenä päivänä tiedossa siis HELL HATH NO FURY, joka on kyllä omien kokemusten valossa hyvinkin rankka yksistäänkin. Nyt siihen pitäisi pystyä hieman väsynein jaloin. Katsotaan katsotaan, mutta nyt odotan huomista innolla

Tour of Sufferlandria! Toinen päivä

Viimeinkin on myös toinen päivä tourista suoritettu. Etappina oli 2h lähes yhtämittainen nousu helvetti Islatgiat. Lähtökohdat kisaan eivät olleet parhaat mahdolliset. Eilisen rasitusta ei aanut mulla herätessä tuntunut jaloissa ollenkaan joten luottavaisin mielin suuntasin ajatukseni illalla odottavaa tiukkaa nousu rypistystä kohden. Iltapäivästä messun jälkeen saimme kotiimme eriittäin odotettuja vieraita kun Mamma ja Pappa tulivat vierailulle.  Parhaan mahdollisen vierailun jälkeen olikin vuorossa sitten päivän etappi ajo. Ongelmaksi kuitenkin muodostui oma herkkusuu. Mamma ja Pappa olivat tuoneet kasan herkkuja jotka olin ahneuksissani tunkenut sisukaluihini. Mitään palauttuvia hiihtoja en tietenkään kaiken mässäilyn ja herkuttelun keskellä kerennyt tehdä. Ohessa tämän päivän kisaa edeltävä kulinaristin ja jokaisen urheilija unelma päivällinen. Kyllä meinaa jaksaa. Todettakoon tähän että kyllä ihminen on vaan tyhmä.

Jo ensimmäisiä minuutteja kisaa polkiessa skipattu päivällinen ja ylenpalttinen mässäily alkoi kostautua. Jaloissa painoi tuhottomasti ja vatsa meinasi antaa kaiken roskan takaisin lautaselle. Tämä hauskuus alkoi jo alkulämmittelyssä kun mentiin vasta 170w tehoilla.  Siitä sitten alkoi varsinainen rääkki kun tehot nostettiin 290w tienoille nousussa. Reitti koostuu tosiaan  neljästä tiukasta noususta ja maalisuora sprintistä.

 

Ensimmuäisessä 15minuutin nousussa meinasi kaikki karkit ja juustokakut pyörähtää ns. paremmalle puolelle. Asia kuitenkin onneksi helpottui hyvin pikaisella vessataulla 1minuutin lepo spinnauksen aikana. Tämän "tyhjennyksen"jälkeen vatsassa oli alkoi tuntua paremmalta mutta jaloissa ei voimaa tuntunut olevan. Taitaa nuo pullamössöhiilarit olla aikas tehotonta polttoainetta. Jokatapauksessa toinen nousu joka kesti 20minuuttia meni jo hieman paremmin mutta kolmannessa 20 minuutin noussa alkoi jo toden teolla odottelemaan tuomiopäivän saapumista. Mikä tahansa olisi kelvannut kunhan se kärsimys olisi vain loppunut. Viimeisillä voimilla hivuttauduin mäen päälle huomatakseni että pienen tasa-sprintin jälkeen olisi tiedossa vielä 8 minuutin nousu joka olisi selvästi edellisiä tiukempi. Kun paruusiaa ei alkanut kovista rukouksista huolimatta kuulua niin oli miehestä rutistettava vain kaikki ulos  ja poljettava maaliin. Kova taistelu palkittiin sitten maalissa. Palkintona oli se, että enää ei tarvinnut polkea. Pyöräily on näin itse itsensä palkitseva laji. Hienoa eikö?

Nyt on takana kaksi etappia ja jaloissa ainakin nyt tuntuu selvää väsymystä. Huomenna olisi tiedossa "onneksi"  koko tourin lyhyin 45minuutin tasamaa etappi nimeltään Revolver. Lyhyys tarkoittaa vain valitettavasti sitä, että intensiteetti on sitäkin korkeammalla. Huomenna aamulla on tarkoituksena mennä palauttavalle aamu-uinnille ja puntille. Sitten onkin päivällä tourin vuoro. Vielä on mies voimissaan, joten katsotaan mitä huomisella on annettavanaan

Tour of Sufferlandria! Ensimmäinen päivä

Hieman pelon sekaisin tuntein olen odottanut tätä päivää. Tänään 25.1.2014 alkoi yhdeksän päivää kestävä maailman rankimmaksi tituuleerattu sisäpyöräilyn touri.

Tourin on järjestänyt entuudestaan tuttu the sufferfest. Tour of Sufferlandria ei ole varsinainen kilpailu. Paremmuutta ei mitata millaan tavalla vaan jokainen maaliin päässyt on voittaja. Sääntönä on että etapit tulee selvittää omilla watti määrillä, ilman keskeytyksiä annettuna päivänä. Itse poljen wattimittarin antamien lukemien avulla ja kisan rastitustaso määräytyy oman FTP:n mukaan Tulokset rekisteröityvät trainerroadin arkistoon josta suoritukset aktivoituvat. Näin siis huijaaminen on mahdotonta. Näillä siis mentiin.

Valmistautumista vaikeutti se, että vaimon kanssa jouduimme pakkaamaan suurimman osan tavaroistamme laatikoihin. Nämä laatikot yhdessä Wahoo Kickr trainerinin kanssa lähtivät seilaamaan merelle määränpäänään Japani. Tämä tapahtui toissapäivänä. Canyoniani en tohtinut pistää merikonttiin vaan se tulee käsimatkatavaroissani mukaan Japaniin. Nyt koko tourin saa kyllä polkea tutulla pyörällä mutta traineriksi pitää ottaa vanha TACX FLOW. Ennen ensimmäistä etappia en kerennyt traineria testaamaan mutta uskon sen toimivan erittäin hyvin. Hieman se kuitenkin lisäsi jännitys momenttia entisestään.

Jo Sufferfestin yksittäiset videot ovat äärimmäiset rankkoja ja yleensä treenistä toipumiseen menee muutama päivä. Lepo mahdollisuutta ei tourilla kuitenkaan tunneta vaan joka ikinen päivä olisi tiedossa entistä raskaampia etappeja. Nyt on ensimmäinen etappi ajettu ja kahdeksan päivää  tajutonta rääkkiä ilman lepoa edessä. Tämä tulee olemaan todella rankka kisa.

Ensimmäinen etappi oli RUBBER GLOVE eli tunnin mittainen FTP-testi.  Tästä katsotaan lähtötaso johon treenit skaalautuvat.  Harjoitushan on äärimmäisen rankka koska ajatuksena on pyörittää kampia niin maan perusteellisesti ja jättää kaiken baanalle. Ennen harjoitusta jännitti hieman sillä edellinen kokemus treenistä oli erittäin tuskainen. Tuskaisesta 20minuutista selvittiin ja lopussa oli voittaja fiilis. Aikaisempi FTPtestini oli 260 jonka ajoin marraskuun lopussa ja päivän testin jälkeen se nousi 288:een.  Hienoa huomata että talven treeneissä on tapahtunut kehitystä. Suurta lepoa ei ole tiedossa sillä jo huomenna on tiedossa kahden tunnin vuoristoetappi eli Islagiat!

Ihan tyytyväinen fiilis on ensimmäisen päivän jälkeen. Kysymyksiäkin toki nousi, muun muassa se mitenköhän sitä saisi nyt palauteltua lihaksia? Foamroller ja muut lihasten pehmitystavarat lähtivät Japaniin kontissa joten venyttely taitanee olla ainoa keino. Lisäksi ajattelin hieman tehdä palauttavia hiihtoja. Katsotaan mieten viikkolähtee menemään. Jatketaan touria näistä kuvioista.

Muuttolaatikoiden keskeltä tulevan kauden suunnittelua

Minä olen aivan liekeissä. Koti on täydessä kaaoksessa. Joikainen kolkka on lastattu täyteen muuttofirma Niemen pahvilaatikoita. Lebensraum on pienentynyt pieneen osaan entisestä mutta fiilis konpensoi ahtautta. Edessämme on muutto työn mukana Japaniin maaliskuussa mutta lähetämme jo tammikuussa merikontissa tavaraa. Tässä saammekin seuraavien viikkojen aikana pakkailla laatikoita 5m3 edestä. Tavaraa mahtuu runsaasti mukaan.

Olen itse kasvanut muuttolaatikoiden keskellä joten tämä olotila on minulle kotoinen. Tunnen olevani juuri omimmillani silloin kuin ollaan lähdöstä entisestä mutta ei aivan olla saavuttu määränpäähän. Tuo mukava tulevan odotus joka ei ole vielä kääntynyt arjen temmellykseksi. UGH.

Negatiivisena puolena voitaisin maninita ainoastaan sen, että joudun luopumaan suurimmasta osasta treeni vermeistä pariksi kuukaudeksi. Rahdin mukana Japaniin lähtee uusi traineri, uintivälineet, suurinosa juoksu ja pyöräilyvälineistä. Tosin pyöräni aion viedä käsitavarana. Siitä ei pystynyt kahdeksi kuukaudeksi luopumaan. Kyllä sitä Japania on vaan lähdettävä heti ensimmäisenä tutkimaan seutuja pyörällä.

Sitten itse asiaan...

Vuoden 2014 tavoitteet

Edelleen vuoden 2014 kilpailukalenteri ammottaa tyhjyyttään kesän osalta. Tälläistä  en ole kokennut pitkään aikaan. Periaatteessa kaikki on avoinna koska en ole vielä saanut japanin kilpailukalenteria itselleni. Vaimolleni olen kuitenkin tehnyt pyhän lupauksen, että Ironman matkaa en tänä vuonna kilpaile ollenkaan. Tämä tietysti tarkoittaa keskittymistä puolimatkaan ja sitä lyhyempiin matkoihin. Ajatuksena olisi osallistua ainakin 1.6 Ironman 70.3 Centrair sekä muutamaan muuhun eri mittaisiin triathloneihin kesän aikana. Vielä ei vain ole minkään kisan ilmoittautuminen alkanut. Täytynee pitää silmä auki ja odotella oikeaa hetkeä.

 Lisäksi erityisenä painopisteenä tänä vuonna on pyöräily. Tätä varten olen ilmoittautunut 25.1-2.2 ajettavaan Tour of Sufferlandia etappikilpailuun. Lisäksi ajatuksissa olisi ilmoittautua ainakin muutamaan puhtaaseen Tempo kisaan. 

Optimaalisessa tilanteessa tilanteessa kisakalenteri voisi näyttää jotakuinkin tältä. Tämä siis on vain suunnitelma. Luultavasti todellisuudessa kisoja tulee olosuhteiden johdosta huomattavasti vähemmän mutta nyt saa haaveilla.

Tammikuu: Tour of  Sufferlandia (25.1-5.2.2014)

Helmikuu: -

Maaliskuu:-

Huhtikuu: TT 40km/ Calf man Duathlon

Toukokuu:  Olympia triahtlon+ Road Race/Criterium/TT

Kesäkuu: Ironman 70.3 (1.6.2014) + 100km TT

Heinäkuu: Kaike triahtlon

Elokuu: Puoli/olumpia triahtlon

Syyskuu:Aquathlon

Lokakuu:?

Marraskuu: Sumoto Marathon

Joulukuu:?

Hyvää uutta vuotta!

Oikein hyvää uutta vuotta kaikille.

Vuosi 2013 on ollut aivan mahtava vuosi. Ylisanoja pitäisi tietysti käyttää säästeliäästi jotta ne eivät kärsisi inflaatiota mutta näin vuoden aluksi sallittakoon pienet hehkutukset. Vuoden aikana kerkesi tosiaan tapahtua paljon. Treenien osalta statistiikka näyttää tältä.

Uinti:       134 kertaa      365km     136h
Juoksu:    149 kertaa    1201km     139h
Pyöräily:  136 kertaa   5678km      195h
Hiihto:       22 kertaa     502km        38h
Puntti:        38 kertaa                        34h
Yhteensä:                                       551h

Treeni määrään olen todella tyytyväinen. Tässä on luotu hyvää pohjaa tulevaisuutta ajatellen. Seuraavaksi käydään läpi vuoden kohokohdat.

Tammikuu:

Työpaikka vaihtui ja aloitin opiskelut Ryttylän Kansanlähetys opistolla. Uusi arki toi mukanaan uudet kujeet. Treenaukseenkin löytyi hyvin aikaa ja tammikuussa painopiste oli uinnissa ja hiihdossa. Panoksena oli Pirkanhiihdon läpivetäminen maaliskuussa. Mahtavuutta, tästä se lähtee.

Helmikuu:

Hiihtoa ja uintia.  Helmikuussa sain ostettua Pyörään Qringit ja Tempotrainerin uintiin. Muuten mentiin kyllä hyvin perustreeneillä.  Tähtäin oli täysin Pirkanhiihdon läpiviennissä. Hieno treeni täyteinen kuukausi

Maaliskuu:

Pirkanhiihto tuli ja meni. Tuloksena äärimmäisen nolo ja nöyryyttävä DNS. Syynä oli surkea moka sillä unohdin monot kotiin. Ei todellakaan ollut minun tähti hetkeni. Tuolta voit lukea tekstin tunnelmista. http://tetsujinfukari.blogspot.fi/2013/03/pirkan-hiihto-dns.html

Pettymyksen jälkeen hiihto jäi täysin ja korvautui pyöräilyllä. Pyörällä pääsin ensimmäistä kertaa baanalle 26.3. Silloin alla oli vielä CycloCross Kona Jake the Snake.

Huhtikuussa kävin vielä Bikefittingissä jossa ajoasentoni muuttui hyvinkin radikaalisti positiiviseen suuntaan. 

Huhtikuu:

Huhtikuu meni kesää odotellessa ja uintia ja juoksua treenatessa. Seuraavaan kisaan eli HCR:ään (Helsinki City Run 21km) oli aikaa vajaa kuukausi joten juoksu askeleita oli otettava normaalia enemmän. Uimahallissakin tuli toki vietettyä aikaa oikein mukavasti.

Toukoukuu:

Toukokuun viidentenä päivänä oli HCR johon en osallistunut. Tässä vaiheessa tuntui minun harrastuksena olevan pelkästään kisoihin ilmoittautuminen. Kaksi kisaa ja kaksi kertaa DNS. Tunnelmia voit lukea tuosta; http://tetsujinfukari.blogspot.fi/2013/05/oops-i-did-it-again.html

Kauaa ei tarvinnut harmitella tapahtunutta kun jo viikon päästä edellisestä tapahtui vuoden suurin happeningi. Minusta tuli isä. Tämän jälkeen mikään ei enää ollut entisellään. Elämä on vaan mahtavaa! http://tetsujinfukari.blogspot.fi/2013/05/maa-on-iska-ny.html

Kesäkuu:

Kesäkuusssa alkoi viimeinkin kauan odotettu  triathlon kausi Vantaan olympiamatkalla. Aika oli 2:32 joten aivan ei tavoite täyttynyt mutta todella mukavaa oli. Ohessa linkki kisaraporttiin. Huikeata että tästä se lähtee. http://tetsujinfukari.blogspot.fi/2013/06/vantaa-triathlon-uintit1.html

Heinäkuu:

Heinäkuussa vuorossa oli puoli matka eli Joroisten Finntriathlon. Kisa meni hyvin ja aika oli 5:05 joka ylitti odotukset. Aivan tajuttoman siisti kuukausi

Ohessa raportti. http://tetsujinfukari.blogspot.fi/2013/07/finntriathlon-2013-pre-race-ja-uinti.html

Elokuu:

Elokuussa oli vuoden päätavoite eli Ironman Kalmar. Kisa oli mahtava kokemus kaikin puolin ja maaliin pääsin ajassa 11:35. Hieno kilpailu vaikka aika olikin pienoinen pettymys.  Ohessa raportti: 

http://tetsujinfukari.blogspot.fi/2013/09/ironman-kalmar-pre-race.html

Nyt alkaa jo hehkutussanat loppumaan mutta aivan tajuttoman siistin huikean mahtavaa.

Syyskuu:

Urheilullisesti täysin chillailu kuukausi. Kohokohta taisi olla lapissa poljettu Syötentunturin 80km kierros. Oli muuten hiano kierros.

Lokakuu:

Lokakuun urheilullisen annin toi kaarinan puolimaraton. Kisameni oikein hyvin ja juoksin siellä oman ennätykseni 1:44:21. Samalla pyörä Canyon Speedmax lähti myyntiin. Hyvä pyörä joka palveli hyvin. Toivottavasti seuraava omistaja on yhtä tyytyväinen kuin minä olin.

Marraskuu:

Valmistautumien uuteen kauteen alkoi. Puntti treenit sekä aamu-uinnit käynnistettiin ja  treeneissä alkoi tuntua jo motivaatiota. Motivaatiota tietysti lisäsi uuden pyörän osto. Kotiin kuljetettiin aivan uusi ja päivitetty Canyon Speedmax Evo.Paras pyörä ikinä. EXCELLENT

Joulukuu:

Uusi kausi alkaa jo häämöttämään. Joulukuu meni aivan fiilistellessä. Tulevasta vuodesta tulee hieno.