Oheisessa linkistä näet reitin ja syketiedot paremmin: http://connect.garmin.com/activity/199164067
Pian alkoikin jo valoisa ulkoilma häämöttämään. Hallista juostiin täydellä tohinalla ja innolla kohti stadion aluetta, johon juoksu olisi joskus päättyvä. Eeva ja Eveliinakin oli odottamassa ensimmäisessä kaarteessa ja sain heti toiset kannustukset itselleni. jaloissa tuntui ihan ok ja fiilis luonnollisesti korkealla.
Matka jatkui stadionilta kohti ensimmäistä tiukkaa ylämäkeä. Ajatuksenani oli juosta ensimmäinen 10km 10,5km/h vauhdilla ja siitä sitten nostaa tahtia ja vetää lopu 11,5km/h ja loppu aika olisi 1:5? alkuinen. Tämä oli siis suunntelma. Ensimmäisessä tiukassa ylämäessä, joka tuli vastaan jo noin 600metrin juoksun jälkeen, aloki tiukahko pyöräily vauhti kostautua todenteolla. Nimittäin välittömästi molemmat, pyöräilyssä väsyneet, etureidet sanoivat sopimuksensa irti ja kramppasivat oikein kunnolla! Tämä siis 600m kohdalla. Raahustin 1km huoltopisteelle ja otin kourallisen suolaa ja kiskoin ne menemään. Päälle muki kaupalla vettä. Ei kauheasti helpottanut tunnelmaa mutta jalat virkosivat hieman. Kauhistutti ajatus siitä, että näillä jaloilla pitäisi juosta vielä 20km. Tästä vielä fiilistelyn vuoksi sienellinen vettä päähän ja uudestaan juoksemaan. Kipua Kipua.
Seuraavat 2km sujuivat äärimmäisen tuskaisesti n. 10.6km/h vauhtia. Toiselle 3,5km huoltopisteelle tultaessa oli hauskuus todella kadonnut juoksuta, koko lajista ja tästä kisasta. Kramppien lisäksi molemmat jalat olivat puutuneet aivan täysin ja olivat tulessa jokaisella askeleella. Huoltopaikalla pysähdyin, riisuin kengät ja löysäsin nauhoja mutta turhaan. Kipu vain yltyi jalka pohjissa. Huollossa syödyt suolakurkut ja banaanit helpottivat jo huomattavasti reiden kramppitilaa. Ensimmäinen kierros täyttyi siis tuskaisissa tunnelmissa ja tuska vain yltyi jalkapohjien ollessa tulessa. Fiilistä laski myös se, että jatkuvasti porukkaa ohitti minut. Uskon, että ekalla kierroksella varmasi 40henkilöä meni musta ohi. Kierros jatkui ikuisuuden ja siihen meni aikaa 32min.
Toiselle kierrokselle lähdettäessä jalkojen puutumisen ja poltteen lisäksi tunsin selvästi, että vasemmassa jalassa oli kivi kengässä. 6km huollossa irrotin jälleen kengän ja etsin kiveä, mutta ei mitään. Pian ymmärsin että tunteen kivestä oli aiheuttanut isorakko jalkapohjassa. Juoksu ei todellakaan ollut kivaa. Tässä vaiheessa oikeasti kyseenalaistin koko harrastuksen mielekkyyden ja mukavuuden. Jäljellä oli vielä 15km ja kaikki oli perseestä. Jaksoin juosta eteenpäin vain siinä toivossa, että seuraavalla huoltopisteellä ei tarvitse juosta. Kivuista hulimatta juostessa tahti pysyi koko toisen kierroksen ajan, 10,6km/h (5.45min/km), joten alle 2h aika ei olisi mahdottomuus. Tämä kierros aikaan 30:03
Ihmeellistä juoksussa on se, että siinä käy jatkuvaa keskustelua itsensä kanssa toisin kuin uinnissa ja pyöräilyssä. Niissä keskittyy vain tekniikkaan ja suoritukseen, mutta juoksu on kuin kahden tunnin matka omaan sisimpään. Jatkuvan kivun ja väsymyksen alla sitä kerkiää jokaisella askeleella miettimään tuhatta asiaa. Itse huomasin kannustavani itseäni japaniksi. Suurimpana haaveena oli päästä maaliin ja riisua kengät. Haha pienet on haaveet tuossa tilassa.
Kolmannelle kierrokselle lähdettäessä alkoivat kivut jaloissa jo hieman turtua, mutta mitään mahdollisuutta ei ollut nostaa vauhtia suunnitelmien mukaisesti. Jaksoin vaivoin juosta huoltojen välin 10,5km/h vauhtia vain pysähtyäkseni huollossa ja nauttiakseni kaikkea mitä irti saa, juomaa, suolakurkkuja, banaaneja ja vettä. Lisäksi energiaa toi myös Powerbar energia geeli joka sisälsi hiukan myös kofeiinia. Fiilis oli tosiaan pohjalla tämän kierroksen ja ajatuksissa häämötti vain tuleva maali. Kierros meni tasavauhtisesti 30:31
Viimein koitti vikakierros jota olin odottanut jo kuin kuuta nousevaa. Kun lähdin sille, niin maalissa kuuluttaja ilmoitti kärjen tulleen maaliin ja ajan olleen alle 5h. Tästä nopeasti laskin, että jos juoksen kierroksen alle 30minuuttiin olisi mullakin mahdollisuus alittaa 5h30min. Tämä oli itseasiassa ensimmäinen kerta kun sain tietää kokonais aikani ja tämä toi lisä motivaatiota. Kierroksen alussa Eevankin oli kannustamassa ja antamassa voimia. Niitä tarvittiin. Koetin hieman lisästä vauhtia, mutta kello vain uskollisesti näytti vauhdiksi 10.6km/h. Jaloissa tuntui paremmalta, mutta se varmasti johtui henkisen vireyden noususta. Näin kilometrit taittuivat ja matka alkoi uhkaavasti vähentyä. Tässä vaiheessa varmasti 100 henkeä oli ohittanut minut, mutta kavereistani kukaan ei ollut vielä mennyt ohi. olin kuitenkin aivan varma, että Heikki kiskoo kolmannella tai viimeisellä kierroksella ohi, sillä hän on selvästi vahvempi juoksija. Kun jäljellä oli enää 2km maaliin päätin ottaa loppu kirin. Voimia oli vielä hieman varastossa ja jopa vauhti nousi hieman. Koko ajan mietin, että kohta Heikki menee ohi. Kun pääsin stadion alueelle ja kuulin kuulutukset, että vielä olisi kaksi minuuttia aikaa 5:30 alitukseen pistin viimeisen kirivaihteen päälle. Sitten tulin jo maalisuoralle
Maali alueella yritin etsiä Eevaa, jotta olisimme voineet juosta yhdessä viimeisen suoran, mutta turhaan. Hän odotti minua jo maalissa kameran ja suudelman kanssa. Viimeisestä suorasta en kyllä muista muutakuin, sen ajatuksen että puoleksi on kerittävä maaliin. Askel toisen eteen ja koko ajan maali lähestyy samalla kun vauhti kiihtyy. Pian oli jo edessä viimeinen koroke ja siinä se on. Viimeisen kierroksen aika 29:21 ja koko juoksu aikaan 2:01,32. Vitsi ei mennyt alle kahden tunnin. Maalin kokonaisaikaa mittaava kello näytti aikaa 5:29.04. JJJEEEEEE. Sijoitus oli 148/700. Loistava suoritus.
Maalissa oli vaimo vastassa ja tunnelma oli mieletön. Tosin ensimmisenä ajatuksena oli saatava nämä tuskaiset kengät jaloista. Ja aaah, että se tuntui hyvältä. Nyt ei tartte enää juosta metriäkään. Tästä sitten pyhälle urheilijoiden alueelle syömään ja juomaan. Palautuminen on mahtavaa. Muutaman minuutin päästä tuli sitten Heikki maaliin ja pian myös Tuomas ja Janne. Jokainen täytti asettamansa tavoitteen ja tuli maaliin alle 6h. On meillä kokonaisuudessaan äärimmäisen kova jengi.
Kisa oli huikea kokemus vaikka juostessa kirosinkin lajin alimpaan maanrakoon. Ajatuksena heti kisan jälkeen oli kuitenkin se, että pian tätä uudestaan ja paljon. Tästä on hyvä jatkaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti