Finntriathlon 2012, pyöräily

Vaihdosta heti juoksuun. Nyt sitten pyörän päälle. Vaihdon sähläysten jälkeen juoksin pyöräilykengät jalassa, fillaria taluttaen, mäen päälle jossa viimein näkyi punainen tötsä. Tästä oli lupa nousta uljaan Canyonini selkään. Nyt se lähti, nimittäin 94km:n tiukka rutistus. Matka koostui kolmesta 30km lenkistä ja 4km siirtymästä. Ohessa tarkemmat reittitiedot: http://connect.garmin.com/activity/199164061

Huomasin jo lähdössä, että kauhean moni ei ollut kerinnyt päästä edelleni ja arvioin oman sijoitukseni olleen n. 50.-100.   Heti pyörälle noustuani oli mieli virkeänä ja odotin innolla tulevaa koetosta. Strategiana oli ottaa ensimmäiset 5km rennosti ja sitten pistää tuulemaan ja samalla nauttia paljon energiaa alkumatkalla. Vaikka poljin hyvin rennosti alussa, niin syke huiteli 175 pinnassa. Tätä osasin tosin jo harjoitusten valossa hieman odottaa, joten jatkoin rauhassa polkemista muutaman kilometrin ajan. Pian syke vakiintuikin 140-145 pintaan ja ensimmäisen 5km keskari oli 30km/h. Itse asiassa kaikki tuntui olevan kohdillaan.  Yllätyksekseni jo ennen ensimmäistä käännöstä Janne paineli meikäläisestä aivan heittämällä ohi! Tämä tuli kyllä pienenä shokkina. 5km polkemisen jälkeen alkoi kuitenkin minun veto osuuteni ja pamautin seuraavat 5km 37,5km/h nopeudella. Tähän vaikutti myös voimakas myötätuuli. Puhuri nosti minun fiiliksen kattoon ja lähdin surffailemaan kohti seuraavaa kääntöpaikkaa. Siihen asti sain pidettyä nopeuden 35km/h tietämillä vaikka muutama heppu komeilla TT pyörillä painelikin ohi.

Pian käännoksen jälkeen muodostui taakseni n. 5 hengen letka, jotka lähtivät ohittamaan mua. Vaikka Tri-kisoissa onkin täysin peesaus kielto(edellä ajavaan pyörään on pidettävä 10m etäisyys) ei moni välittänyt tästä paljoakaan. Tämä tietysti hieman harmitti kun jokainen ajaa vain omaa kisaansa.  Ajoin ryhmän hännillä koettaen pitää 10m etäisyyttä mutta usein toinen kilpailija tul tähän tähän rakoon huomatessaan sen. Tätä jatkui ikuisuudelta tuntuvan ajan. Hieman aloin itse hermostua ja päätin ottaa seuraavassa kääntöpisteessä tiukan vedon jolla jättäisin heidät. Ihmeekseni 34km käännöksessä joku muukin ajatteli samoin ja letka hajaantui luonnollisesti kärjen kiristäessä tahtia. 34km kohdalla keskinopeus pyöri 35km/h tienoilla ja fiilis oli loistava. Olin koko matkan ajan syönyt energia-geelejä 25min välein ja kaikki oli imeytynyt kunnolla. Kyllä kilpaileminen ja triathlon vaan on mukavaa.

Seuraava 30km kierros meni kuin unessa. Poljin aivan yksin ja koetin ottaa kiinni edelle karannutta ryhmää, mutta turhaan. Se katosi horisonttiin.  Huoltopisteelle tultaessa koppasin matkaan juomapullon mutta huomasin ettei pyörässä ole enää paikkoja pullolle. En voinut heittää sitä mäkeenkään, sillä pullon heittämisestä oli määrätty 1min. sakko rangaistus. Pidin pulloa DH-tankojen päällä 20 km matkan kunnes sain sen viimein heitettyä pois. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut menoon vaan keskari pysyi hyvin 35 paikkeilla. Nyt polkeminen oli aikas yksinäistä kun edessä ei ollut ketään ja takaa ei tullut ketään. Varsinkin kun tulin kierroksen viimeiselle suoralle jossa tuuli kovaa vastaan alkoi ensimmäisen kerran hieman motivaatio ja vauhti laskea. Olin jo menettää täysin ajan tajuni, sitä vain polki eteenpäin. Pian kuitenkin koitti pelastava käännös ja nokka kohti viimeistä kierrosta.

Uuden kierroksen ensimmäisessä ylämäessä, jonka poljin seisten huomasin ikävän tunteen molemmissa etureisissä. Pientä nykimistä ja vetoa, siis jalka krampin ennakkovaroitus! Pyöräilyn huollossa ei tarjota edes suolaa joten viimeiset 30km olisi poljettava jalkoja tunnustellen. Ajoasennossa istuen polkiessa ei ollut mitään hätää, mutta heti kun nousi seisomaan niin johan alkoi kiristämään. Jälleen kuulin sanovani ääneen sanat "rauhallisesti, rauhallisesti". Jaloista huolimatta energia imeytyi ja vauhti pysyi kovana. Motivaatiota lisäsi tietenkin se, että nyt olin jo viimeisellä kierroksella ja matkaa maaliin enää vähän. Viimeisessä 79km käännöksessä nopea vilkaisu kelloon ja aika oli 2:17. Jeshm selvästi alle tavoitteen.
Loppu menikin jo hieman himmaillen ja juoksuun valmistautuen. Taisin jo hieman uneksia kirjoittavani juttua hyvin sujuneesta kisasta blogiini.  Viimeinen geeli naamaan n. 4km ennen maalia. Loppu meni lentämällä. Muutama sata metriä ennen pyörältä poistumista kengät auki ja jalat pois kengistä. Hyppy pois pyörästä ja kulkuneuvo toimitsijoille. Kello näytti pyörä ajaksi 2:43.13 ja keskinopeus 34.5. Hyvin meni ja energiaa yhä tallella. Tässä vaiheessa olin kokonaisuudessaan 40 parhaan joukossa.

Nyt vain paljain jaloin juoksu kohti urheiluhallia ja T2:sta(pyöräilyn ja juoksun vaihto). Tässä näinkin sitten kauan odottamani näyn sillä vaimoni oli siinä kannustamassa! kyllä nousi fiilis kattoon.

Nopeasti halliin sisälle ja oma pussi käteen ennakkoon katsotusta paikasta. KYLLÄ, paikalla on.Kypärä irti, hanskat ja lasit  pois, arm warmersit kypärään. Nyt pussin sisältö maahan. Kengät jalkaan nopeasti... ei mene.. uudestaan... no nyt meni. 2 geeliä taskuihin mukaan ja loput tavarat takaisin vaihtopussiin. Tavarat kantoon ja juoksuun. Pussi heitettiin toimitsijalle ja itse suuntasin kohti viimeistä osuutta juoksua! Aikaa vaihtoon meni 3:12. Hyvä vaihto. Ei paljoa sähläystä. Fiilis oli korkealla ja vaikka juoksu olikin ennaakkoon selvästi heikoin lenkkini odotin siltä paljon. Siinä vaiheessa en vielä tiennyt mikä tuskien taival minua odottaisi hallin ulko puolella.

jatkuu taas huomenna viimeisessä osassa.