Nyt sitten alkaakin piitkään odotettu ulkomaan loma.
Olemme vaimoni kanssa matkustushulluja ja nautimme maailman näkemisestä paljon.
Tänä vuonna on vuorossa Kroatia ja sen eteläisessä osassa oleva Makarskan riviera. Tiedossa on rantaa, vaellusta, rentoutumista ja tietysti myös pieniä haasteita. Seuraava harjoittelu kausi alkaa vasta viikon päästä joten siihen asti otetaan rennosti.
Palaan myös blogi rintamalle viikonkuluttua matka reportaasin kanssa.
CHIAO
perjantai 20. heinäkuuta 2012
torstai 19. heinäkuuta 2012
Finntriathlon 2012 itsereflektio
Sorry kaikille lukijoille, mutta vielä tulee yksi kirjoitus kisoista. Nyt kun lihaskipukin on jaloista hävinnyt on suorituksen itsereflektion aika. Pyrin olemaan brutaalin rehellinen kaikilla osa-alueilla. Teen itselleni MOTOROLA kysymyssarjan eli: Mikä meni hyvin, mikä huonosti, mitä opin ja mitä vien tästä käytäntöön.
Kuten raportissa mainitsin, mielestäni sain annettua kaikkeni baanalle. Mitään ei siis jäänyt hampaan koloon( paitsi geeliä:) Mitä siis opin tästä:
1. Uinti on edistynyt ja kehittynyt oikein hyvin. Kisassa sain uitua pitkällä ja rauhallisella vedolla lähes koko matkan. Jaloilla en potkinut paljoakaan vaan vedin 1potku/veto tahtia. Alunkin spurtti onnistui hyvin. Vetoja oli Garminin mukaan 28/minuutti. En ole oiken varma onko rytmi hyvä? Tarvittaessa olisin voinut uida ehkä 60-90s. nopeamman ajan, mutta se olisi jo vienyt voimia. Tuloksia katsellessa oma aikani on kuntosarjassa 40 parhaan joukossa. MUY BUENO; MEE LIKEE! Maaliin tulin muutaman minuutin ennen pääjoukkoa. Kysymykseni tässä ehkä onkin kannattaako uinnissa pistää enemmän likoon? Nyt tosiaan jäi maku että helppoa on. Pitääpä seuraavassa kisassa uida Max vauhtia katsoa mihin voimat riittää sen jälkeen. Ps. Uinnissa on liikaa kehitettävää vieläkin, joten en lähde analysoimaan yksityiskohtaisesti. Ensivuonna tavoitteena alittaa 30min. Arvosana uinnista 3/5
2. T1:ssä oli liikaa sählinkiä. 5:02 minuuttia on liian kauan. Etenkin sukkien päälle pukeminen märkiin jalkoihin tuotti paljon pään vaivaa. Kisoissa menetin uinnissa saavutettu etumatkan täysin hitaaseen vaihtoon:( Kokeillaan seuraavaksi pyöräillä ilman sukkia. tavoitteena T1 alle 3 minuuttiin. Arvosana T1:sta 2/5
3. Pyöräily sujui hyvin. Aika 2:43 oli 50 nopeimman ajan joukossa, joten GOOD ME! Itse olen siihen hyvin tyytyväinen. Keskinopeus 94 km:n radalla oli 34,5km/h luokkaa. Kehitettävääkin on tosin paljon. Pyöräily on minun vahvuuteni ja sitä olisi kehitettävä yhä enemmän, sillä juoksussa tulen varmasti jäämään. Ongelmia on pyöritys tekniikassa. Kisassa kadenssi oli säälittävän alhainen 77rpm/min kun optimi olisi jossain 90 tienoilla. Uskon että juuri tästä syystä myös jalat alkoivat krampata loppu matkasta. Nyt olisi opeteltava kunnon pyöritystekniikka, jotta jalkoja säästyisi yhä enemmän juoksuun. Toinen miinus piste tulee siitä, että en jaksanut pitää aero-asentoa niin kauan kuin olisin halunnut. Lihaksistoa tulisi siis vahvistaa mutta ennen kaikkea haluaisin optimoida ajoasennon. Onkohan Suomessa sellaista paikkaa joka säätäisi TT ajoasennon optimaaliseksi? Tietäiskö kukaan paikkaa? Tavoite ajaa 2:35. Arvosana pyöräilystä 4/5
4. T2: meni ihan ok, vaikka kenkiä en saanutkaan heti jalkaan. Käyttämäni pallonauhat menee kyllä heti vaihtoon. Nopeasti kiristettävät ja tutut 2XU:n kuminauhat pikalinkulla on varmempi valinta. Muuten ihan hyvä kun aikakin oli 3:22. Tavoite alle 3min. Arvosana T2:sta 4/5
5. Juoksussa tuli sitten enemmän kuin tarpeeksi murhetta. Osaltaan on totta, että nopea pyöräily vei voimia paljon, mutta aika 2:01:48 on kaukana kärjen vauhdista. Jos uinti ja pyöräily menee 40-50 parhaan joukkoon niin juoksu on sijoilla 200-300. Juoksu on selvästi minun limiter eil rajoittava tekijä menestykseen. Mitä siis tulisi tehdä? Yksinkertaisesti juosta enemmän, pitempään ja kovempaa. Vuodessa tänä vuonna juostu aika 2;01 pitäisi saada supistumaan 1:40-1:50 väliin. Onnistuukohan? Yksityiskohtiin ei paljoa kannata mennä, sillä niin tekniikassa kuin kunnossakin on paljon parantamisen varaa. Yksi tekijä on tietysti painon tiputtaminen. Olen hyvin raskasrakenteinen 87kg ja se näkyy selvimmin juoksussa. Ajattelin loman jälkeen aloittaa juoksukuurin jonka tarkoituksena olisi alittaa Syys-Lokakuussa 4h maratonilla. Vantaan Marathon olisi sopivasti 17.10. Olisko se hyvä?
---PÄIVÄN REENIT---
8km 47min Hr.avg 140
Palautteleva lenkki rauhallisesti ympäri pyynikkiä. Oli helppoa vaikka pohkeissa painoi ja syke oli erityisen korkealla.
Kuten raportissa mainitsin, mielestäni sain annettua kaikkeni baanalle. Mitään ei siis jäänyt hampaan koloon( paitsi geeliä:) Mitä siis opin tästä:
1. Uinti on edistynyt ja kehittynyt oikein hyvin. Kisassa sain uitua pitkällä ja rauhallisella vedolla lähes koko matkan. Jaloilla en potkinut paljoakaan vaan vedin 1potku/veto tahtia. Alunkin spurtti onnistui hyvin. Vetoja oli Garminin mukaan 28/minuutti. En ole oiken varma onko rytmi hyvä? Tarvittaessa olisin voinut uida ehkä 60-90s. nopeamman ajan, mutta se olisi jo vienyt voimia. Tuloksia katsellessa oma aikani on kuntosarjassa 40 parhaan joukossa. MUY BUENO; MEE LIKEE! Maaliin tulin muutaman minuutin ennen pääjoukkoa. Kysymykseni tässä ehkä onkin kannattaako uinnissa pistää enemmän likoon? Nyt tosiaan jäi maku että helppoa on. Pitääpä seuraavassa kisassa uida Max vauhtia katsoa mihin voimat riittää sen jälkeen. Ps. Uinnissa on liikaa kehitettävää vieläkin, joten en lähde analysoimaan yksityiskohtaisesti. Ensivuonna tavoitteena alittaa 30min. Arvosana uinnista 3/5
2. T1:ssä oli liikaa sählinkiä. 5:02 minuuttia on liian kauan. Etenkin sukkien päälle pukeminen märkiin jalkoihin tuotti paljon pään vaivaa. Kisoissa menetin uinnissa saavutettu etumatkan täysin hitaaseen vaihtoon:( Kokeillaan seuraavaksi pyöräillä ilman sukkia. tavoitteena T1 alle 3 minuuttiin. Arvosana T1:sta 2/5
3. Pyöräily sujui hyvin. Aika 2:43 oli 50 nopeimman ajan joukossa, joten GOOD ME! Itse olen siihen hyvin tyytyväinen. Keskinopeus 94 km:n radalla oli 34,5km/h luokkaa. Kehitettävääkin on tosin paljon. Pyöräily on minun vahvuuteni ja sitä olisi kehitettävä yhä enemmän, sillä juoksussa tulen varmasti jäämään. Ongelmia on pyöritys tekniikassa. Kisassa kadenssi oli säälittävän alhainen 77rpm/min kun optimi olisi jossain 90 tienoilla. Uskon että juuri tästä syystä myös jalat alkoivat krampata loppu matkasta. Nyt olisi opeteltava kunnon pyöritystekniikka, jotta jalkoja säästyisi yhä enemmän juoksuun. Toinen miinus piste tulee siitä, että en jaksanut pitää aero-asentoa niin kauan kuin olisin halunnut. Lihaksistoa tulisi siis vahvistaa mutta ennen kaikkea haluaisin optimoida ajoasennon. Onkohan Suomessa sellaista paikkaa joka säätäisi TT ajoasennon optimaaliseksi? Tietäiskö kukaan paikkaa? Tavoite ajaa 2:35. Arvosana pyöräilystä 4/5
4. T2: meni ihan ok, vaikka kenkiä en saanutkaan heti jalkaan. Käyttämäni pallonauhat menee kyllä heti vaihtoon. Nopeasti kiristettävät ja tutut 2XU:n kuminauhat pikalinkulla on varmempi valinta. Muuten ihan hyvä kun aikakin oli 3:22. Tavoite alle 3min. Arvosana T2:sta 4/5
5. Juoksussa tuli sitten enemmän kuin tarpeeksi murhetta. Osaltaan on totta, että nopea pyöräily vei voimia paljon, mutta aika 2:01:48 on kaukana kärjen vauhdista. Jos uinti ja pyöräily menee 40-50 parhaan joukkoon niin juoksu on sijoilla 200-300. Juoksu on selvästi minun limiter eil rajoittava tekijä menestykseen. Mitä siis tulisi tehdä? Yksinkertaisesti juosta enemmän, pitempään ja kovempaa. Vuodessa tänä vuonna juostu aika 2;01 pitäisi saada supistumaan 1:40-1:50 väliin. Onnistuukohan? Yksityiskohtiin ei paljoa kannata mennä, sillä niin tekniikassa kuin kunnossakin on paljon parantamisen varaa. Yksi tekijä on tietysti painon tiputtaminen. Olen hyvin raskasrakenteinen 87kg ja se näkyy selvimmin juoksussa. Ajattelin loman jälkeen aloittaa juoksukuurin jonka tarkoituksena olisi alittaa Syys-Lokakuussa 4h maratonilla. Vantaan Marathon olisi sopivasti 17.10. Olisko se hyvä?
---PÄIVÄN REENIT---
8km 47min Hr.avg 140Palautteleva lenkki rauhallisesti ympäri pyynikkiä. Oli helppoa vaikka pohkeissa painoi ja syke oli erityisen korkealla.
tiistai 17. heinäkuuta 2012
Finntriathlon, juoksu
Siitä sitten alkoi 21.1km juoksu matka, joka juostiin neljänä 5km:n lenkkinä.
Oheisessa linkistä näet reitin ja syketiedot paremmin: http://connect.garmin.com/activity/199164067
Pian alkoikin jo valoisa ulkoilma häämöttämään. Hallista juostiin täydellä tohinalla ja innolla kohti stadion aluetta, johon juoksu olisi joskus päättyvä. Eeva ja Eveliinakin oli odottamassa ensimmäisessä kaarteessa ja sain heti toiset kannustukset itselleni. jaloissa tuntui ihan ok ja fiilis luonnollisesti korkealla.
Matka jatkui stadionilta kohti ensimmäistä tiukkaa ylämäkeä. Ajatuksenani oli juosta ensimmäinen 10km 10,5km/h vauhdilla ja siitä sitten nostaa tahtia ja vetää lopu 11,5km/h ja loppu aika olisi 1:5? alkuinen. Tämä oli siis suunntelma. Ensimmäisessä tiukassa ylämäessä, joka tuli vastaan jo noin 600metrin juoksun jälkeen, aloki tiukahko pyöräily vauhti kostautua todenteolla. Nimittäin välittömästi molemmat, pyöräilyssä väsyneet, etureidet sanoivat sopimuksensa irti ja kramppasivat oikein kunnolla! Tämä siis 600m kohdalla. Raahustin 1km huoltopisteelle ja otin kourallisen suolaa ja kiskoin ne menemään. Päälle muki kaupalla vettä. Ei kauheasti helpottanut tunnelmaa mutta jalat virkosivat hieman. Kauhistutti ajatus siitä, että näillä jaloilla pitäisi juosta vielä 20km. Tästä vielä fiilistelyn vuoksi sienellinen vettä päähän ja uudestaan juoksemaan. Kipua Kipua.
Seuraavat 2km sujuivat äärimmäisen tuskaisesti n. 10.6km/h vauhtia. Toiselle 3,5km huoltopisteelle tultaessa oli hauskuus todella kadonnut juoksuta, koko lajista ja tästä kisasta. Kramppien lisäksi molemmat jalat olivat puutuneet aivan täysin ja olivat tulessa jokaisella askeleella. Huoltopaikalla pysähdyin, riisuin kengät ja löysäsin nauhoja mutta turhaan. Kipu vain yltyi jalka pohjissa. Huollossa syödyt suolakurkut ja banaanit helpottivat jo huomattavasti reiden kramppitilaa. Ensimmäinen kierros täyttyi siis tuskaisissa tunnelmissa ja tuska vain yltyi jalkapohjien ollessa tulessa. Fiilistä laski myös se, että jatkuvasti porukkaa ohitti minut. Uskon, että ekalla kierroksella varmasi 40henkilöä meni musta ohi. Kierros jatkui ikuisuuden ja siihen meni aikaa 32min.
Toiselle kierrokselle lähdettäessä jalkojen puutumisen ja poltteen lisäksi tunsin selvästi, että vasemmassa jalassa oli kivi kengässä. 6km huollossa irrotin jälleen kengän ja etsin kiveä, mutta ei mitään. Pian ymmärsin että tunteen kivestä oli aiheuttanut isorakko jalkapohjassa. Juoksu ei todellakaan ollut kivaa. Tässä vaiheessa oikeasti kyseenalaistin koko harrastuksen mielekkyyden ja mukavuuden. Jäljellä oli vielä 15km ja kaikki oli perseestä. Jaksoin juosta eteenpäin vain siinä toivossa, että seuraavalla huoltopisteellä ei tarvitse juosta. Kivuista hulimatta juostessa tahti pysyi koko toisen kierroksen ajan, 10,6km/h (5.45min/km), joten alle 2h aika ei olisi mahdottomuus. Tämä kierros aikaan 30:03
Ihmeellistä juoksussa on se, että siinä käy jatkuvaa keskustelua itsensä kanssa toisin kuin uinnissa ja pyöräilyssä. Niissä keskittyy vain tekniikkaan ja suoritukseen, mutta juoksu on kuin kahden tunnin matka omaan sisimpään. Jatkuvan kivun ja väsymyksen alla sitä kerkiää jokaisella askeleella miettimään tuhatta asiaa. Itse huomasin kannustavani itseäni japaniksi. Suurimpana haaveena oli päästä maaliin ja riisua kengät. Haha pienet on haaveet tuossa tilassa.
Kolmannelle kierrokselle lähdettäessä alkoivat kivut jaloissa jo hieman turtua, mutta mitään mahdollisuutta ei ollut nostaa vauhtia suunnitelmien mukaisesti. Jaksoin vaivoin juosta huoltojen välin 10,5km/h vauhtia vain pysähtyäkseni huollossa ja nauttiakseni kaikkea mitä irti saa, juomaa, suolakurkkuja, banaaneja ja vettä. Lisäksi energiaa toi myös Powerbar energia geeli joka sisälsi hiukan myös kofeiinia. Fiilis oli tosiaan pohjalla tämän kierroksen ja ajatuksissa häämötti vain tuleva maali. Kierros meni tasavauhtisesti 30:31
Viimein koitti vikakierros jota olin odottanut jo kuin kuuta nousevaa. Kun lähdin sille, niin maalissa kuuluttaja ilmoitti kärjen tulleen maaliin ja ajan olleen alle 5h. Tästä nopeasti laskin, että jos juoksen kierroksen alle 30minuuttiin olisi mullakin mahdollisuus alittaa 5h30min. Tämä oli itseasiassa ensimmäinen kerta kun sain tietää kokonais aikani ja tämä toi lisä motivaatiota. Kierroksen alussa Eevankin oli kannustamassa ja antamassa voimia. Niitä tarvittiin. Koetin hieman lisästä vauhtia, mutta kello vain uskollisesti näytti vauhdiksi 10.6km/h. Jaloissa tuntui paremmalta, mutta se varmasti johtui henkisen vireyden noususta. Näin kilometrit taittuivat ja matka alkoi uhkaavasti vähentyä. Tässä vaiheessa varmasti 100 henkeä oli ohittanut minut, mutta kavereistani kukaan ei ollut vielä mennyt ohi. olin kuitenkin aivan varma, että Heikki kiskoo kolmannella tai viimeisellä kierroksella ohi, sillä hän on selvästi vahvempi juoksija. Kun jäljellä oli enää 2km maaliin päätin ottaa loppu kirin. Voimia oli vielä hieman varastossa ja jopa vauhti nousi hieman. Koko ajan mietin, että kohta Heikki menee ohi. Kun pääsin stadion alueelle ja kuulin kuulutukset, että vielä olisi kaksi minuuttia aikaa 5:30 alitukseen pistin viimeisen kirivaihteen päälle. Sitten tulin jo maalisuoralle
Maali alueella yritin etsiä Eevaa, jotta olisimme voineet juosta yhdessä viimeisen suoran, mutta turhaan. Hän odotti minua jo maalissa kameran ja suudelman kanssa. Viimeisestä suorasta en kyllä muista muutakuin, sen ajatuksen että puoleksi on kerittävä maaliin. Askel toisen eteen ja koko ajan maali lähestyy samalla kun vauhti kiihtyy. Pian oli jo edessä viimeinen koroke ja siinä se on. Viimeisen kierroksen aika 29:21 ja koko juoksu aikaan 2:01,32. Vitsi ei mennyt alle kahden tunnin. Maalin kokonaisaikaa mittaava kello näytti aikaa 5:29.04. JJJEEEEEE. Sijoitus oli 148/700. Loistava suoritus.
Maalissa oli vaimo vastassa ja tunnelma oli mieletön. Tosin ensimmisenä ajatuksena oli saatava nämä tuskaiset kengät jaloista. Ja aaah, että se tuntui hyvältä. Nyt ei tartte enää juosta metriäkään. Tästä sitten pyhälle urheilijoiden alueelle syömään ja juomaan. Palautuminen on mahtavaa. Muutaman minuutin päästä tuli sitten Heikki maaliin ja pian myös Tuomas ja Janne. Jokainen täytti asettamansa tavoitteen ja tuli maaliin alle 6h. On meillä kokonaisuudessaan äärimmäisen kova jengi.
Kisa oli huikea kokemus vaikka juostessa kirosinkin lajin alimpaan maanrakoon. Ajatuksena heti kisan jälkeen oli kuitenkin se, että pian tätä uudestaan ja paljon. Tästä on hyvä jatkaa
Oheisessa linkistä näet reitin ja syketiedot paremmin: http://connect.garmin.com/activity/199164067
Pian alkoikin jo valoisa ulkoilma häämöttämään. Hallista juostiin täydellä tohinalla ja innolla kohti stadion aluetta, johon juoksu olisi joskus päättyvä. Eeva ja Eveliinakin oli odottamassa ensimmäisessä kaarteessa ja sain heti toiset kannustukset itselleni. jaloissa tuntui ihan ok ja fiilis luonnollisesti korkealla.
Matka jatkui stadionilta kohti ensimmäistä tiukkaa ylämäkeä. Ajatuksenani oli juosta ensimmäinen 10km 10,5km/h vauhdilla ja siitä sitten nostaa tahtia ja vetää lopu 11,5km/h ja loppu aika olisi 1:5? alkuinen. Tämä oli siis suunntelma. Ensimmäisessä tiukassa ylämäessä, joka tuli vastaan jo noin 600metrin juoksun jälkeen, aloki tiukahko pyöräily vauhti kostautua todenteolla. Nimittäin välittömästi molemmat, pyöräilyssä väsyneet, etureidet sanoivat sopimuksensa irti ja kramppasivat oikein kunnolla! Tämä siis 600m kohdalla. Raahustin 1km huoltopisteelle ja otin kourallisen suolaa ja kiskoin ne menemään. Päälle muki kaupalla vettä. Ei kauheasti helpottanut tunnelmaa mutta jalat virkosivat hieman. Kauhistutti ajatus siitä, että näillä jaloilla pitäisi juosta vielä 20km. Tästä vielä fiilistelyn vuoksi sienellinen vettä päähän ja uudestaan juoksemaan. Kipua Kipua.
Seuraavat 2km sujuivat äärimmäisen tuskaisesti n. 10.6km/h vauhtia. Toiselle 3,5km huoltopisteelle tultaessa oli hauskuus todella kadonnut juoksuta, koko lajista ja tästä kisasta. Kramppien lisäksi molemmat jalat olivat puutuneet aivan täysin ja olivat tulessa jokaisella askeleella. Huoltopaikalla pysähdyin, riisuin kengät ja löysäsin nauhoja mutta turhaan. Kipu vain yltyi jalka pohjissa. Huollossa syödyt suolakurkut ja banaanit helpottivat jo huomattavasti reiden kramppitilaa. Ensimmäinen kierros täyttyi siis tuskaisissa tunnelmissa ja tuska vain yltyi jalkapohjien ollessa tulessa. Fiilistä laski myös se, että jatkuvasti porukkaa ohitti minut. Uskon, että ekalla kierroksella varmasi 40henkilöä meni musta ohi. Kierros jatkui ikuisuuden ja siihen meni aikaa 32min.
Toiselle kierrokselle lähdettäessä jalkojen puutumisen ja poltteen lisäksi tunsin selvästi, että vasemmassa jalassa oli kivi kengässä. 6km huollossa irrotin jälleen kengän ja etsin kiveä, mutta ei mitään. Pian ymmärsin että tunteen kivestä oli aiheuttanut isorakko jalkapohjassa. Juoksu ei todellakaan ollut kivaa. Tässä vaiheessa oikeasti kyseenalaistin koko harrastuksen mielekkyyden ja mukavuuden. Jäljellä oli vielä 15km ja kaikki oli perseestä. Jaksoin juosta eteenpäin vain siinä toivossa, että seuraavalla huoltopisteellä ei tarvitse juosta. Kivuista hulimatta juostessa tahti pysyi koko toisen kierroksen ajan, 10,6km/h (5.45min/km), joten alle 2h aika ei olisi mahdottomuus. Tämä kierros aikaan 30:03
Ihmeellistä juoksussa on se, että siinä käy jatkuvaa keskustelua itsensä kanssa toisin kuin uinnissa ja pyöräilyssä. Niissä keskittyy vain tekniikkaan ja suoritukseen, mutta juoksu on kuin kahden tunnin matka omaan sisimpään. Jatkuvan kivun ja väsymyksen alla sitä kerkiää jokaisella askeleella miettimään tuhatta asiaa. Itse huomasin kannustavani itseäni japaniksi. Suurimpana haaveena oli päästä maaliin ja riisua kengät. Haha pienet on haaveet tuossa tilassa.
Kolmannelle kierrokselle lähdettäessä alkoivat kivut jaloissa jo hieman turtua, mutta mitään mahdollisuutta ei ollut nostaa vauhtia suunnitelmien mukaisesti. Jaksoin vaivoin juosta huoltojen välin 10,5km/h vauhtia vain pysähtyäkseni huollossa ja nauttiakseni kaikkea mitä irti saa, juomaa, suolakurkkuja, banaaneja ja vettä. Lisäksi energiaa toi myös Powerbar energia geeli joka sisälsi hiukan myös kofeiinia. Fiilis oli tosiaan pohjalla tämän kierroksen ja ajatuksissa häämötti vain tuleva maali. Kierros meni tasavauhtisesti 30:31
Viimein koitti vikakierros jota olin odottanut jo kuin kuuta nousevaa. Kun lähdin sille, niin maalissa kuuluttaja ilmoitti kärjen tulleen maaliin ja ajan olleen alle 5h. Tästä nopeasti laskin, että jos juoksen kierroksen alle 30minuuttiin olisi mullakin mahdollisuus alittaa 5h30min. Tämä oli itseasiassa ensimmäinen kerta kun sain tietää kokonais aikani ja tämä toi lisä motivaatiota. Kierroksen alussa Eevankin oli kannustamassa ja antamassa voimia. Niitä tarvittiin. Koetin hieman lisästä vauhtia, mutta kello vain uskollisesti näytti vauhdiksi 10.6km/h. Jaloissa tuntui paremmalta, mutta se varmasti johtui henkisen vireyden noususta. Näin kilometrit taittuivat ja matka alkoi uhkaavasti vähentyä. Tässä vaiheessa varmasti 100 henkeä oli ohittanut minut, mutta kavereistani kukaan ei ollut vielä mennyt ohi. olin kuitenkin aivan varma, että Heikki kiskoo kolmannella tai viimeisellä kierroksella ohi, sillä hän on selvästi vahvempi juoksija. Kun jäljellä oli enää 2km maaliin päätin ottaa loppu kirin. Voimia oli vielä hieman varastossa ja jopa vauhti nousi hieman. Koko ajan mietin, että kohta Heikki menee ohi. Kun pääsin stadion alueelle ja kuulin kuulutukset, että vielä olisi kaksi minuuttia aikaa 5:30 alitukseen pistin viimeisen kirivaihteen päälle. Sitten tulin jo maalisuoralle
Maali alueella yritin etsiä Eevaa, jotta olisimme voineet juosta yhdessä viimeisen suoran, mutta turhaan. Hän odotti minua jo maalissa kameran ja suudelman kanssa. Viimeisestä suorasta en kyllä muista muutakuin, sen ajatuksen että puoleksi on kerittävä maaliin. Askel toisen eteen ja koko ajan maali lähestyy samalla kun vauhti kiihtyy. Pian oli jo edessä viimeinen koroke ja siinä se on. Viimeisen kierroksen aika 29:21 ja koko juoksu aikaan 2:01,32. Vitsi ei mennyt alle kahden tunnin. Maalin kokonaisaikaa mittaava kello näytti aikaa 5:29.04. JJJEEEEEE. Sijoitus oli 148/700. Loistava suoritus.
Maalissa oli vaimo vastassa ja tunnelma oli mieletön. Tosin ensimmisenä ajatuksena oli saatava nämä tuskaiset kengät jaloista. Ja aaah, että se tuntui hyvältä. Nyt ei tartte enää juosta metriäkään. Tästä sitten pyhälle urheilijoiden alueelle syömään ja juomaan. Palautuminen on mahtavaa. Muutaman minuutin päästä tuli sitten Heikki maaliin ja pian myös Tuomas ja Janne. Jokainen täytti asettamansa tavoitteen ja tuli maaliin alle 6h. On meillä kokonaisuudessaan äärimmäisen kova jengi.
Kisa oli huikea kokemus vaikka juostessa kirosinkin lajin alimpaan maanrakoon. Ajatuksena heti kisan jälkeen oli kuitenkin se, että pian tätä uudestaan ja paljon. Tästä on hyvä jatkaa
maanantai 16. heinäkuuta 2012
Finntriathlon 2012, pyöräily
Vaihdosta heti juoksuun. Nyt sitten pyörän päälle. Vaihdon sähläysten jälkeen juoksin pyöräilykengät jalassa, fillaria taluttaen, mäen päälle jossa viimein näkyi punainen tötsä. Tästä oli lupa nousta uljaan Canyonini selkään. Nyt se lähti, nimittäin 94km:n tiukka rutistus. Matka koostui kolmesta 30km lenkistä ja 4km siirtymästä. Ohessa tarkemmat reittitiedot: http://connect.garmin.com/activity/199164061
Pian käännoksen jälkeen muodostui taakseni n. 5 hengen letka, jotka lähtivät ohittamaan mua. Vaikka Tri-kisoissa onkin täysin peesaus kielto(edellä ajavaan pyörään on pidettävä 10m etäisyys) ei moni välittänyt tästä paljoakaan. Tämä tietysti hieman harmitti kun jokainen ajaa vain omaa kisaansa. Ajoin ryhmän hännillä koettaen pitää 10m etäisyyttä mutta usein toinen kilpailija tul tähän tähän rakoon huomatessaan sen. Tätä jatkui ikuisuudelta tuntuvan ajan. Hieman aloin itse hermostua ja päätin ottaa seuraavassa kääntöpisteessä tiukan vedon jolla jättäisin heidät. Ihmeekseni 34km käännöksessä joku muukin ajatteli samoin ja letka hajaantui luonnollisesti kärjen kiristäessä tahtia. 34km kohdalla keskinopeus pyöri 35km/h tienoilla ja fiilis oli loistava. Olin koko matkan ajan syönyt energia-geelejä 25min välein ja kaikki oli imeytynyt kunnolla. Kyllä kilpaileminen ja triathlon vaan on mukavaa.
Seuraava 30km kierros meni kuin unessa. Poljin aivan yksin ja koetin ottaa kiinni edelle karannutta ryhmää, mutta turhaan. Se katosi horisonttiin. Huoltopisteelle tultaessa koppasin matkaan juomapullon mutta huomasin ettei pyörässä ole enää paikkoja pullolle. En voinut heittää sitä mäkeenkään, sillä pullon heittämisestä oli määrätty 1min. sakko rangaistus. Pidin pulloa DH-tankojen päällä 20 km matkan kunnes sain sen viimein heitettyä pois. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut menoon vaan keskari pysyi hyvin 35 paikkeilla. Nyt polkeminen oli aikas yksinäistä kun edessä ei ollut ketään ja takaa ei tullut ketään. Varsinkin kun tulin kierroksen viimeiselle suoralle jossa tuuli kovaa vastaan alkoi ensimmäisen kerran hieman motivaatio ja vauhti laskea. Olin jo menettää täysin ajan tajuni, sitä vain polki eteenpäin. Pian kuitenkin koitti pelastava käännös ja nokka kohti viimeistä kierrosta.
Uuden kierroksen ensimmäisessä ylämäessä, jonka poljin seisten huomasin ikävän tunteen molemmissa etureisissä. Pientä nykimistä ja vetoa, siis jalka krampin ennakkovaroitus! Pyöräilyn huollossa ei tarjota edes suolaa joten viimeiset 30km olisi poljettava jalkoja tunnustellen. Ajoasennossa istuen polkiessa ei ollut mitään hätää, mutta heti kun nousi seisomaan niin johan alkoi kiristämään. Jälleen kuulin sanovani ääneen sanat "rauhallisesti, rauhallisesti". Jaloista huolimatta energia imeytyi ja vauhti pysyi kovana. Motivaatiota lisäsi tietenkin se, että nyt olin jo viimeisellä kierroksella ja matkaa maaliin enää vähän. Viimeisessä 79km käännöksessä nopea vilkaisu kelloon ja aika oli 2:17. Jeshm selvästi alle tavoitteen.
Loppu menikin jo hieman himmaillen ja juoksuun valmistautuen. Taisin jo hieman uneksia kirjoittavani juttua hyvin sujuneesta kisasta blogiini. Viimeinen geeli naamaan n. 4km ennen maalia. Loppu meni lentämällä. Muutama sata metriä ennen pyörältä poistumista kengät auki ja jalat pois kengistä. Hyppy pois pyörästä ja kulkuneuvo toimitsijoille. Kello näytti pyörä ajaksi 2:43.13 ja keskinopeus 34.5. Hyvin meni ja energiaa yhä tallella. Tässä vaiheessa olin kokonaisuudessaan 40 parhaan joukossa.
Nyt vain paljain jaloin juoksu kohti urheiluhallia ja T2:sta(pyöräilyn ja juoksun vaihto). Tässä näinkin sitten kauan odottamani näyn sillä vaimoni oli siinä kannustamassa! kyllä nousi fiilis kattoon.
Nopeasti halliin sisälle ja oma pussi käteen ennakkoon katsotusta paikasta. KYLLÄ, paikalla on.Kypärä irti, hanskat ja lasit pois, arm warmersit kypärään. Nyt pussin sisältö maahan. Kengät jalkaan nopeasti... ei mene.. uudestaan... no nyt meni. 2 geeliä taskuihin mukaan ja loput tavarat takaisin vaihtopussiin. Tavarat kantoon ja juoksuun. Pussi heitettiin toimitsijalle ja itse suuntasin kohti viimeistä osuutta juoksua! Aikaa vaihtoon meni 3:12. Hyvä vaihto. Ei paljoa sähläystä. Fiilis oli korkealla ja vaikka juoksu olikin ennaakkoon selvästi heikoin lenkkini odotin siltä paljon. Siinä vaiheessa en vielä tiennyt mikä tuskien taival minua odottaisi hallin ulko puolella.
jatkuu taas huomenna viimeisessä osassa.
sunnuntai 15. heinäkuuta 2012
FINNTRIATHLON 2012 PRE-RACE JA UINTI
JEEEEEAAAAHH. Nyt on vuoden uurastus on palkittu ja mies on saatu onnistuneesti maaliin finntriathlonissa aikaan 5:29.04 ja sijoitus 148/700. Tavoitteet täyttyivät täydellisesti ja saan kunnialla kantaa titteliä Suomen Teräsmies Viralliset tulokset löytyvät tästä linkistä:
http://www.championchip.fi/tulospalvelu/f3de6500-0042-4ed4-8999-b3ce0b5c686d/MIEHET+KUNTOSARJA
Tässä vaiheessa saan kyllä kiittää Jumalaa siitä, että kaikki sujui vuoden aikana hyvin. Kiitos Jeesus!
Alla sitten tarkempi selostus kisäpäivää edeltävän päivän tapahtumista ja sitten kisan uinti osuudesta. Huomenna sitten selostus pyöräily ja juoksu osuuksilta.
Pre-race
Kaikki sujui todella hyvin ennen kisoja. Sain pakattua tavarat ja tankkaus sujui hyvin. Pyörä oli kisakunnossa ja mies huippu iskussa.
Yllä mun Canyon Speed Max kisakunnossa Zippin 1080 kisakiekoilla, valmiina suoritukseen. Oma kilpailu numero oli siis 320.
Tampereelta lähdettiin treeni kumppani Heikin kanssa kohti Joroisia klo 12:30. Tarkoituksenamme oli tavata loput Varikko Triathlon Teamin jäsenistä Tuomas ja Janne, paikan päällä Joroisten lentokentän kilpailukansliassa klo 17:00. Matkalla jo fiilis nousi jatkuvien kisafiilistelyjen ja kunnon mättö Pitsan ansiosta. Paikalle päästyämme oli ensimmäiseksi vuorossa ilmoittautuminen ja kisainfo. Saimme numerot kiinitettäksi vaihtopusseihin( jotka saimme infosta), pyörään ja kypärään. Siitä matka jatkuikin kaupan ja päivällisen kautta T2 vaihtopaikalle, jonne siis jätimme juoksukamppeet.
T2 vaihdosssa, joka oli urheilutalolla lähellä maalia, Janne ja Tuomas
Uintilähtö oli tästä n. 5km päässä ja sinne siis lähdimme seuraavaksi viemään pyörät tsekattavaksi. Kun viimein saavuimme uinti/pyörä vaihtoalueelle n. 3km metsä vaelluksen jälkeen (tästä tuli kisajärjestäjille iso miinus)ja näki kaikkien tuliterät vehkeet ja järven, alkoi oikeasti kisa fiilis jo nousta kuumen tasolle. Kaikki ennakko järjestelyt saimme hoidetuksi n. 22:30 mennessä. Sitten saunan ja jatko-fiilistelun kautta nukkumaan. Kiitos paljon Jannelle majapaikan järjestämisestä.
Kisa päivän aamuna herätys klo 06:00. Kaurapuuroa mustikkakeiton ja banaanin kanssa naamaan ja päälle muutama kuppi vahvaa kahvia. Ja kun odotteli muutaman minuutin niin VOLA, alkoi tuntua suolessa tuttua pakotusta ja vessaan tyhjennykselle. Nyt kaikki olisi valmista. Automatkalla laulettiin koko porukalla virsi 332, nostatettiin tunnelmaa ja kiitettiin tästä mahdollisuudesta Jumalaa.
Lähtöalueelle päästyämme rannalla odotti jo n. 900 gladiaattoria. Olimme itse paikalla n. 07:50. Tavaroiden tarkastuksen, T1 kassin rahtaamisen ja vessa jonotuksen kautta, märkkäripäälle ja hakemaan alkulämpöä Valvatuksen aalloista. Ilma oli kirkas mutta hieman tuulinen, lämpöä 16 astetta. Aivan ihanne keli. Jo lämmittelyssä kaikki tuntui olevan kohdillaan. MAHTAVA FIILIS. Tätä pientä jännitystä on odotettu niiin kauan. 08:45 kaikki komennettiin pois vedestä ja käskettiin lähtökarsinaan odottamaan lähtölaukausta. Kuulutuksista kuulin, että aikaa lähtöön minuutti. Tästä tulee hieno päivä. Olin varma siitä. Viimeiset yläfemmat Alexander Stubin ja triathlon teamin jäsenten kanssa ja uimalasit ja lakit päälle. KOHTA SE ALKAA! TÄSTÄ TULEE HIENO PÄIVÄ!
lähtöä odottelevat kuntosarjalaiset
3,2,1 ja PAM, haulikon ääni halkoo ilmaa. Samassa kaikki ryntäävät yhtenä massana kohti järveä. Uinti toteutettiin yhtenä lenkkinä joka kierrettiin vastapäivään ja samalla kierrettiin kaksi saarta. Lähdössä viuhui käsiä ja jalkoja joka suuntaan. Lähdin matkaan vasemmalta reunalta jonon keskivaiheilta. Nopeimmat edessä ja hitaammat takana. Ajattelin sen olevan hyvä vaihtoehto koska ajattelin siellä olevan vähemmän ihmisiä. Väärässä olin. Alkuun tosiaan jokaisella vedolla oli joku edessä tai olit itse jonkun edessä. Adrenaliinia oli kuitenkin niin paljon veressä ettei mikään tuntunut miltään, vaikka iskua tuli aivan jatkuvasti. Tähänhän oli tähdätty jo puoli vuotta. Taistelu jatkui toiselle poikulle saakka jonne matkaa oli noin 800m. n. 5 sekunnin välein joku veti pään veden alle ja toinen potkaisee kylkeen samalla kun itse ui kolmanne päältä. Missään vaiheessa ei saanut normaalia rytmiä päälle. Tästä hässäkästä johtuen ensimmäinen 600m poiju tuli todella nopeasti. Ihmeekseni ruuhkaa ei ollut paljoakaan käännöksessä. Paljon harjoiteltua suunnistustakaan ei tarvinnut käyttää, koska koko ajan mentiin letkassa. Pian alkoikini toinen poiju häämöttää, edelleen muutama kaveri tuli kok ajan eteen ja työnsi jatkuvasti mun päätä veden alle.
Toisen poijun käänteessä alkoi joukko hajota ja löysin hyvän rytmin n. 28 vetoa/min. tahtiin. Pitkää vetoa ja rauhallisesti. Uinti tassaantui ja tuntui todella hyvältä, nautin täysin siemauksin kisasta. Tämähän on kivaa! Yritin etsiä hyvää peesiä jossa uida, mutta ei oikein löytynyt ketään joka olisi menny nopeampaa kuin minä. Kärki oli siis jo karannut. Olisi rohkeasti pitänyt ottaa paikka jo lähdössä hieman edempänä. Etäisyyden tajukin alkoi hämärtyä ja luulin tulleeni jo neljännelle ja viimeiselle poijulle kun tulin vasta kolmannelle. Voimia oli kuitenkin runsaasti jäljellä ja kun oikeasti tulin viimeiseen käännökseen, josta matkaa maaliin n. 700m, hoin mielessä "rauhallisesti, rauhallisesti, muista tasaiset vedot". Viimeiset 700m meni todella mukavasti miettiessä tulevaa aikaa ja rauhoitellen omaa mieltä. Koko uinnin ajan päällimmäisenä oli mielessä kisaamisen hauskuus. Viimein alkoikin maata jo olemaan jalkojen alla. Fiilis aivan tähtitieteellisissä lukemissa. Vilkaisu kelloon näytti 34:50! ohhoh uinpas minä kovaa. Melkein oma enkka. Kuulutuksesta kuulen, että pääjoukko on vielä hyvän matkan päässä takana. Sijoitus ehkä n. 70 parhaan joukossa. Ei paha.
Nyt olisi vuorossa T1(uinnin ja pyöräilyn vaihto). Vedestä noustessa märkkärin vetskari auki ja yläkroppa paljaaksi, samalla uimalakki ja lasit hihaan. Jes, kaikki meni suunnitelmien mukaan. Seuraavaksi T1 kassi naulakosta käteen ja viuhahtaen vaihtoalueelle. Kaikki sujuu hyvin.
Pian tulikin pientä sählinkiä kun korvatulpat ,joita käytän uinnissa, lensivät maahan ja en millään meinannut saada compression sukkia jalkaan. Samoin oli kova väänyö arm warmersien kanssa. Loppujen lopuksi sain kuin sainkin uintitavarat tungettua kassiin, aseteltua kypärän, kengät, sukat, kilpanumeron ja hanskat päälle. Juoksin kohti omaa pyörää numero 320, mutta pyörää ei näy missään! Pienet voimasanat sinkoilivat mielessä. Katselin voimattomana ympärilleni??? Pian kuitenkin huomasin olevani väärällä kaistalla. AARGH mikä moka. Nyt löyti oma pyörä ja otin sen talutukseen. Vaihtoon meni aikaa 5:02. Aivan liikaa, mutta ei haittaa matka jatkui hyvillä mielin kohti pyöräilyä
Tarkempi reitti ja uinti tiedot alla olevasta linkistä.
http://connect.garmin.com/activity/199164060
http://www.championchip.fi/tulospalvelu/f3de6500-0042-4ed4-8999-b3ce0b5c686d/MIEHET+KUNTOSARJA
Tässä vaiheessa saan kyllä kiittää Jumalaa siitä, että kaikki sujui vuoden aikana hyvin. Kiitos Jeesus!
Alla sitten tarkempi selostus kisäpäivää edeltävän päivän tapahtumista ja sitten kisan uinti osuudesta. Huomenna sitten selostus pyöräily ja juoksu osuuksilta.
Pre-race
Kaikki sujui todella hyvin ennen kisoja. Sain pakattua tavarat ja tankkaus sujui hyvin. Pyörä oli kisakunnossa ja mies huippu iskussa.
Yllä mun Canyon Speed Max kisakunnossa Zippin 1080 kisakiekoilla, valmiina suoritukseen. Oma kilpailu numero oli siis 320.
Tampereelta lähdettiin treeni kumppani Heikin kanssa kohti Joroisia klo 12:30. Tarkoituksenamme oli tavata loput Varikko Triathlon Teamin jäsenistä Tuomas ja Janne, paikan päällä Joroisten lentokentän kilpailukansliassa klo 17:00. Matkalla jo fiilis nousi jatkuvien kisafiilistelyjen ja kunnon mättö Pitsan ansiosta. Paikalle päästyämme oli ensimmäiseksi vuorossa ilmoittautuminen ja kisainfo. Saimme numerot kiinitettäksi vaihtopusseihin( jotka saimme infosta), pyörään ja kypärään. Siitä matka jatkuikin kaupan ja päivällisen kautta T2 vaihtopaikalle, jonne siis jätimme juoksukamppeet.
T2 vaihdosssa, joka oli urheilutalolla lähellä maalia, Janne ja Tuomas
Uintilähtö oli tästä n. 5km päässä ja sinne siis lähdimme seuraavaksi viemään pyörät tsekattavaksi. Kun viimein saavuimme uinti/pyörä vaihtoalueelle n. 3km metsä vaelluksen jälkeen (tästä tuli kisajärjestäjille iso miinus)ja näki kaikkien tuliterät vehkeet ja järven, alkoi oikeasti kisa fiilis jo nousta kuumen tasolle. Kaikki ennakko järjestelyt saimme hoidetuksi n. 22:30 mennessä. Sitten saunan ja jatko-fiilistelun kautta nukkumaan. Kiitos paljon Jannelle majapaikan järjestämisestä.
Kisa päivän aamuna herätys klo 06:00. Kaurapuuroa mustikkakeiton ja banaanin kanssa naamaan ja päälle muutama kuppi vahvaa kahvia. Ja kun odotteli muutaman minuutin niin VOLA, alkoi tuntua suolessa tuttua pakotusta ja vessaan tyhjennykselle. Nyt kaikki olisi valmista. Automatkalla laulettiin koko porukalla virsi 332, nostatettiin tunnelmaa ja kiitettiin tästä mahdollisuudesta Jumalaa.
Lähtöalueelle päästyämme rannalla odotti jo n. 900 gladiaattoria. Olimme itse paikalla n. 07:50. Tavaroiden tarkastuksen, T1 kassin rahtaamisen ja vessa jonotuksen kautta, märkkäripäälle ja hakemaan alkulämpöä Valvatuksen aalloista. Ilma oli kirkas mutta hieman tuulinen, lämpöä 16 astetta. Aivan ihanne keli. Jo lämmittelyssä kaikki tuntui olevan kohdillaan. MAHTAVA FIILIS. Tätä pientä jännitystä on odotettu niiin kauan. 08:45 kaikki komennettiin pois vedestä ja käskettiin lähtökarsinaan odottamaan lähtölaukausta. Kuulutuksista kuulin, että aikaa lähtöön minuutti. Tästä tulee hieno päivä. Olin varma siitä. Viimeiset yläfemmat Alexander Stubin ja triathlon teamin jäsenten kanssa ja uimalasit ja lakit päälle. KOHTA SE ALKAA! TÄSTÄ TULEE HIENO PÄIVÄ!
lähtöä odottelevat kuntosarjalaiset
3,2,1 ja PAM, haulikon ääni halkoo ilmaa. Samassa kaikki ryntäävät yhtenä massana kohti järveä. Uinti toteutettiin yhtenä lenkkinä joka kierrettiin vastapäivään ja samalla kierrettiin kaksi saarta. Lähdössä viuhui käsiä ja jalkoja joka suuntaan. Lähdin matkaan vasemmalta reunalta jonon keskivaiheilta. Nopeimmat edessä ja hitaammat takana. Ajattelin sen olevan hyvä vaihtoehto koska ajattelin siellä olevan vähemmän ihmisiä. Väärässä olin. Alkuun tosiaan jokaisella vedolla oli joku edessä tai olit itse jonkun edessä. Adrenaliinia oli kuitenkin niin paljon veressä ettei mikään tuntunut miltään, vaikka iskua tuli aivan jatkuvasti. Tähänhän oli tähdätty jo puoli vuotta. Taistelu jatkui toiselle poikulle saakka jonne matkaa oli noin 800m. n. 5 sekunnin välein joku veti pään veden alle ja toinen potkaisee kylkeen samalla kun itse ui kolmanne päältä. Missään vaiheessa ei saanut normaalia rytmiä päälle. Tästä hässäkästä johtuen ensimmäinen 600m poiju tuli todella nopeasti. Ihmeekseni ruuhkaa ei ollut paljoakaan käännöksessä. Paljon harjoiteltua suunnistustakaan ei tarvinnut käyttää, koska koko ajan mentiin letkassa. Pian alkoikini toinen poiju häämöttää, edelleen muutama kaveri tuli kok ajan eteen ja työnsi jatkuvasti mun päätä veden alle.
Toisen poijun käänteessä alkoi joukko hajota ja löysin hyvän rytmin n. 28 vetoa/min. tahtiin. Pitkää vetoa ja rauhallisesti. Uinti tassaantui ja tuntui todella hyvältä, nautin täysin siemauksin kisasta. Tämähän on kivaa! Yritin etsiä hyvää peesiä jossa uida, mutta ei oikein löytynyt ketään joka olisi menny nopeampaa kuin minä. Kärki oli siis jo karannut. Olisi rohkeasti pitänyt ottaa paikka jo lähdössä hieman edempänä. Etäisyyden tajukin alkoi hämärtyä ja luulin tulleeni jo neljännelle ja viimeiselle poijulle kun tulin vasta kolmannelle. Voimia oli kuitenkin runsaasti jäljellä ja kun oikeasti tulin viimeiseen käännökseen, josta matkaa maaliin n. 700m, hoin mielessä "rauhallisesti, rauhallisesti, muista tasaiset vedot". Viimeiset 700m meni todella mukavasti miettiessä tulevaa aikaa ja rauhoitellen omaa mieltä. Koko uinnin ajan päällimmäisenä oli mielessä kisaamisen hauskuus. Viimein alkoikin maata jo olemaan jalkojen alla. Fiilis aivan tähtitieteellisissä lukemissa. Vilkaisu kelloon näytti 34:50! ohhoh uinpas minä kovaa. Melkein oma enkka. Kuulutuksesta kuulen, että pääjoukko on vielä hyvän matkan päässä takana. Sijoitus ehkä n. 70 parhaan joukossa. Ei paha.
Nyt olisi vuorossa T1(uinnin ja pyöräilyn vaihto). Vedestä noustessa märkkärin vetskari auki ja yläkroppa paljaaksi, samalla uimalakki ja lasit hihaan. Jes, kaikki meni suunnitelmien mukaan. Seuraavaksi T1 kassi naulakosta käteen ja viuhahtaen vaihtoalueelle. Kaikki sujuu hyvin.
Pian tulikin pientä sählinkiä kun korvatulpat ,joita käytän uinnissa, lensivät maahan ja en millään meinannut saada compression sukkia jalkaan. Samoin oli kova väänyö arm warmersien kanssa. Loppujen lopuksi sain kuin sainkin uintitavarat tungettua kassiin, aseteltua kypärän, kengät, sukat, kilpanumeron ja hanskat päälle. Juoksin kohti omaa pyörää numero 320, mutta pyörää ei näy missään! Pienet voimasanat sinkoilivat mielessä. Katselin voimattomana ympärilleni??? Pian kuitenkin huomasin olevani väärällä kaistalla. AARGH mikä moka. Nyt löyti oma pyörä ja otin sen talutukseen. Vaihtoon meni aikaa 5:02. Aivan liikaa, mutta ei haittaa matka jatkui hyvillä mielin kohti pyöräilyä
Tarkempi reitti ja uinti tiedot alla olevasta linkistä.
http://connect.garmin.com/activity/199164060
keskiviikko 11. heinäkuuta 2012
3 päivää kisoihin
taitaa multa pikku hiljaa loppua mielikuvitus kun kattelee noita otsikkoja. Mutta kyllähän ne kisat nyt täyttää mielen.
6,2km, 38min
Kokovartalo hieronta maanantaina sujui oikein mukavasti. Hieroja selvitti sen, että mulla on vasemman jalan reiden koukistajat oli aivan jumissa. Jumia oli hieman IT-jänteessä, pakaroissa ja takareisissä mutta kokonaisuudessaan lihakset siis hyvässä kunnossa. Oli hierojalla kuitenkin niin vakuuttavaa, että ostin 5 kerran kortin. Ajattelin jatkossa käydä kerran kuussa, palauttavalla viikolla. Sain myös ohjeita venyttelyyn. Varsinkin koukistajaa kuulemma kannattaa venytellä, sillä jäykistyessään sen seurauksena saattaa tulla juoksijan polvi. Not GOOD my friends, not GOOD.
Nyt on vara tuubi ostettu, venytetty ja huomenna ajattelin pistää uudet liimat kiekkoon. Lisäksi ostin geelipussin ja vaseliinia. Hyvin tarpeellisia molemmat. Nyt onkin sitten pyörä täysin ajokunnossa. Huollettu ja säädetty. Huomenna vielä viimeinen varmistelu ajo. Pistän huomenna kuvat pyörästä kisakunnossa. On se meinaan komee.
Nyt sitten olen alkanut miettiä mitä kaikkea pitää ottaa mukaan kisaan. Kertokaahan jos jotain jää puuttumaan
Päälle alussa:
Korvatulpat
Märkäpuku BlueSeventy Helix
Triathlon housut BlueSeventy Distance
Triathlon toppi BlueSeventy Distance
Uimalakki Kisajärjestäjiltä
sykevyö Garmin Forerunner 910XT
Kello Garmin Forerunner 910XT
T1 Laukkuun:
1 Geeli Torq energy gel
Pyyhe
Pyöräily kengät North Wave Tribute
Sukat 2Xu Compression
Kypärä Alpina d-alto
Aurinkolasit
Hanskat
Kilpailunumerovyö 2XU
Arm warmers Mavic armwarmers
Pyöräilypata Specialized
T2 Pussiin
Juoksukengät Asics DS Trainer
Vaihtosukat
Huivi
Vesipullo
Energia Gel Torq
Noilla mennään kisa alusta loppuun. Eiköhän selvitä. Olikos jotain lisättävää?
---PÄIVÄN REENIT---
22km, 67min
Todella kevyt palautteleva polkeminen
6,2km, 38min
Meni siis ihan viritellessä konetta kisakuntoon. Syke oli 130 tienoilla ja vedin muutaman vedon hieman kovempaa. kyllä se tästä vielä tokenee
sunnuntai 8. heinäkuuta 2012
Valmisteluja Joroisiin
Nyt sitten alkaa lähestymään kisat toden teolla. 5vrk ja 11h lähtöpamaukseen.
Mitäs tässä sitten on tekemistä ennen h-hetkeä? Silmäkin voi hyvin ja tässä taitaa keretä vetään muutaman viimeistely reeninkin ennen kisoja. OHhoh
Ensimmäiseksi varasin huomiselle hieronnan. PItää saada lihakset kuntoon ennen kisoja. Oikeesti siitä varmaankin olisi ollutkin hyötyä jos olisi reeniä alla, muttao onhan sitä pakko kokeilla. En oo meinaan ikinä aikaisemmin ollut hieronnassa. Huomenna sitten voin kertoa missä kuosissa omat lihakset ovat.
Odotan sitä aikas innolla.
Toinen olis sitten pyörän huolto ja tarkistus. Huollon pystyn hoitamaan itse. Pistän alle zipp 1080 kiekot eteen ja taakse. Ne on tajuttoman nopeet. Muuten pyörä on aivan vakio varustuksella, Ei mitään muutoksia. Satulassa kiinni X-lab super wing+mini bag+tube bag+ 2xjuomatelineet.
-tässä yhdistelmässä mukana: yleistyökalu, 2x CO2 patruuna+suodin, vara rengas, 2x750ml pullo.
Tangossa kiinni 1l profile designin juomapullo. Siinäpä se
Ainoa mikä pitäis varmaan hommata on yksi tankolaukku? jonne voisi laittaa kaikki geelit ja muut syötävät.
Ai niin sain satulan pysymään ylhäällä kun pistin putkeen sisälle puu palikan ikään kuin kiilaksi. Nyt ei ole satulalla mahdollisuutta laskeutua. Jesh.
Mitäs muuta.. pitääpäs miettiä huomenna lisää tekemistä. AAAH TULISPA JO LAUANTA
Mitäs tässä sitten on tekemistä ennen h-hetkeä? Silmäkin voi hyvin ja tässä taitaa keretä vetään muutaman viimeistely reeninkin ennen kisoja. OHhoh
Ensimmäiseksi varasin huomiselle hieronnan. PItää saada lihakset kuntoon ennen kisoja. Oikeesti siitä varmaankin olisi ollutkin hyötyä jos olisi reeniä alla, muttao onhan sitä pakko kokeilla. En oo meinaan ikinä aikaisemmin ollut hieronnassa. Huomenna sitten voin kertoa missä kuosissa omat lihakset ovat.
Odotan sitä aikas innolla.
Toinen olis sitten pyörän huolto ja tarkistus. Huollon pystyn hoitamaan itse. Pistän alle zipp 1080 kiekot eteen ja taakse. Ne on tajuttoman nopeet. Muuten pyörä on aivan vakio varustuksella, Ei mitään muutoksia. Satulassa kiinni X-lab super wing+mini bag+tube bag+ 2xjuomatelineet.
-tässä yhdistelmässä mukana: yleistyökalu, 2x CO2 patruuna+suodin, vara rengas, 2x750ml pullo.
Tangossa kiinni 1l profile designin juomapullo. Siinäpä se
Ainoa mikä pitäis varmaan hommata on yksi tankolaukku? jonne voisi laittaa kaikki geelit ja muut syötävät.
Ai niin sain satulan pysymään ylhäällä kun pistin putkeen sisälle puu palikan ikään kuin kiilaksi. Nyt ei ole satulalla mahdollisuutta laskeutua. Jesh.
Mitäs muuta.. pitääpäs miettiä huomenna lisää tekemistä. AAAH TULISPA JO LAUANTA
torstai 5. heinäkuuta 2012
8 päivää ja 12 tuntia kisoihin... Hiilaritankkausta
Enää siis 8 päivää kisoihin.
Paljon olisi vielä tehtävää ennen kisoja, sillä vasta muutaman päivän päästä poistuu mun virallinen lääkärin asettama urheilu kieltö. Nyt pitää vaan varoa ettei vedä sitä "viimestä" kovaa reeniä. Taitaa olla viisaina olla vaan konservatiivinen. Jos jossakin mokaa viimesellä viikola olis hyvä jos moka olis se,että vetää liian vähän reeniä. Yksi kunnon tripla brick -harjoitus nyt viikonloppuna odottaa. Samalla olis tarkoitus harjoitella T1 ja T2, eli vaihtoja.
Kyllä viimeistely ja herkistely on jääny täysin nollaan, mutta nyt lähetäänkin matkaan ja kisaan levosta käsin. Aivan mahtavaa, että kohta on kisat. Vielä ei jännitä vaan mielen täyttää enemmänkin innostus ja odotus, että 8 päivän päästä pääsee uimaan, pyöräilemään ja juoksemaan mahtavan yleisön edessä. Vaimokin on lupautunut matkaan. Jesh. Olis se siistii juosta maalisuora yhdessä. Pitänee kysyä lähtiskö matkaan.
Sitten yhteen mietintä aiheeseen, nimittäin kisoja edeltävään hiilihydraattitankkaukseen. Paljoa ei ole mulla siitä kokemusta, mutta periaatteessa se menee näin
-2- 4 päivää ennen kisoja vedetään viimeinen n. 60min. lajiharjoitus (uinti-pyöräily-juoksu), jolla tyhjenttetään hiilihydraatti eli lihasten glukogeeni varastot. Itse aloitan tämän keskiviikkona. Samalla nostetaan hieman suolan määrää ruoassa.
- Sitten aloitetaan runsashiilihydraattinen ruokavalio, samalla kun reeni määrää vähennetään. Tavoitteena olis saada n. 10g/kg. Mulla painoa on n. 87kg (ei siis saavutettu tavoite painoa;( nyyh, )joten joka päivä pitäisi saada hiilihydraatteja 870g. Se on paljon, mutta NOOOO HÄTÄ. MINÄ RAKASTAN HIILAREITA. Tankkauksessa ei ole väliä hiilareiden laadulla, joten ne voi olla hitaasti tai nopeasti imeytyviä. Tämä tarkoittaa, että puuttuvaa hiilari määrää voi korvata vaikka KARKEILLA. Luit oikein. Pian on lupa kiskoo karsua oikein kunnolla. JIIHAA.
- Kisaa edeltävänä päivänä, eli perjantaina, lasketaan hieman hiilareiden määrää ja siirrytään hyvin vähä kuituiseen ruokaan.
Eli siis 8 päivää jäljellä ja majoituksesta ei ole vielä tietoa.
Paljon olisi vielä tehtävää ennen kisoja, sillä vasta muutaman päivän päästä poistuu mun virallinen lääkärin asettama urheilu kieltö. Nyt pitää vaan varoa ettei vedä sitä "viimestä" kovaa reeniä. Taitaa olla viisaina olla vaan konservatiivinen. Jos jossakin mokaa viimesellä viikola olis hyvä jos moka olis se,että vetää liian vähän reeniä. Yksi kunnon tripla brick -harjoitus nyt viikonloppuna odottaa. Samalla olis tarkoitus harjoitella T1 ja T2, eli vaihtoja.
Kyllä viimeistely ja herkistely on jääny täysin nollaan, mutta nyt lähetäänkin matkaan ja kisaan levosta käsin. Aivan mahtavaa, että kohta on kisat. Vielä ei jännitä vaan mielen täyttää enemmänkin innostus ja odotus, että 8 päivän päästä pääsee uimaan, pyöräilemään ja juoksemaan mahtavan yleisön edessä. Vaimokin on lupautunut matkaan. Jesh. Olis se siistii juosta maalisuora yhdessä. Pitänee kysyä lähtiskö matkaan.
Sitten yhteen mietintä aiheeseen, nimittäin kisoja edeltävään hiilihydraattitankkaukseen. Paljoa ei ole mulla siitä kokemusta, mutta periaatteessa se menee näin
-2- 4 päivää ennen kisoja vedetään viimeinen n. 60min. lajiharjoitus (uinti-pyöräily-juoksu), jolla tyhjenttetään hiilihydraatti eli lihasten glukogeeni varastot. Itse aloitan tämän keskiviikkona. Samalla nostetaan hieman suolan määrää ruoassa.
- Sitten aloitetaan runsashiilihydraattinen ruokavalio, samalla kun reeni määrää vähennetään. Tavoitteena olis saada n. 10g/kg. Mulla painoa on n. 87kg (ei siis saavutettu tavoite painoa;( nyyh, )joten joka päivä pitäisi saada hiilihydraatteja 870g. Se on paljon, mutta NOOOO HÄTÄ. MINÄ RAKASTAN HIILAREITA. Tankkauksessa ei ole väliä hiilareiden laadulla, joten ne voi olla hitaasti tai nopeasti imeytyviä. Tämä tarkoittaa, että puuttuvaa hiilari määrää voi korvata vaikka KARKEILLA. Luit oikein. Pian on lupa kiskoo karsua oikein kunnolla. JIIHAA.
- Kisaa edeltävänä päivänä, eli perjantaina, lasketaan hieman hiilareiden määrää ja siirrytään hyvin vähä kuituiseen ruokaan.
Eli siis 8 päivää jäljellä ja majoituksesta ei ole vielä tietoa.
maanantai 2. heinäkuuta 2012
Saikulla pitkään
Nyt on jo kulujut tovi silmäleikkauksesta jossa kävin. Niille jotka eivät tiedä niin, minulla on vasemmassa silmässä sarveiskalvon kartiopullistuma joka heikentää näköä jatkuvasti.
Tätä käytiin korjaamassa crosslink leikkauksella. Tästä olikin sitten tiedossa piiiitkä sairasloma.
Silmä leikkauksen jälkeen
Aika on käynyt todella pitkäksi kun ei ole voinut olla koneella(kaikki valo häikäisee), ei ole voinut lukea tai liikkua (silman paineet nouseet). Tekeminen on jäänyt mentaali harjoitteluun ja rukoiluun. Mieli on todella virkeänä ja motivaatio kova.
Onneksi vaimoa on voinut passuuttaa kunnolla. ehheh.
Nyt monen monen monen sairasloma viikon jälkeen, alkaa taas reeni ylihuomenna. Mahtavaa!! Ei kauheasti vaan aikaa ennen Joroisten kisoja, jäljellä enää 10 päivää. Nyt vaan viimeistely reenit alle ja nauttimaan urheilun ihanasta maailmasta. Vaikka aikaa ei voi lähteä hakemaan, nyt voi Nauttia. Siitähän urheilussa on kyse.
NAUTITAAN!!
---KESÄKUUN REENIT---
68km 8.1 tuntia
368km 12.2 tuntia
16.2km 6 tuntia
________________________
yht. 26.2 tuntia
Todella säälittävät lukemat vaikka nyt olisi ollut tiukimpien reenien paikka. Valitettavati silmäleikkaus sotki suunnitelmat. Ihan ok luvut puolelta kuulta.
Tätä käytiin korjaamassa crosslink leikkauksella. Tästä olikin sitten tiedossa piiiitkä sairasloma.
Silmä leikkauksen jälkeen
Aika on käynyt todella pitkäksi kun ei ole voinut olla koneella(kaikki valo häikäisee), ei ole voinut lukea tai liikkua (silman paineet nouseet). Tekeminen on jäänyt mentaali harjoitteluun ja rukoiluun. Mieli on todella virkeänä ja motivaatio kova.
Onneksi vaimoa on voinut passuuttaa kunnolla. ehheh.
Nyt monen monen monen sairasloma viikon jälkeen, alkaa taas reeni ylihuomenna. Mahtavaa!! Ei kauheasti vaan aikaa ennen Joroisten kisoja, jäljellä enää 10 päivää. Nyt vaan viimeistely reenit alle ja nauttimaan urheilun ihanasta maailmasta. Vaikka aikaa ei voi lähteä hakemaan, nyt voi Nauttia. Siitähän urheilussa on kyse.
NAUTITAAN!!
---KESÄKUUN REENIT---
68km 8.1 tuntia 368km 12.2 tuntia 16.2km 6 tuntia________________________
yht. 26.2 tuntia
Todella säälittävät lukemat vaikka nyt olisi ollut tiukimpien reenien paikka. Valitettavati silmäleikkaus sotki suunnitelmat. Ihan ok luvut puolelta kuulta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)