Ironman Kalmar Pre-race

Nyt kun kahden viikon Ironman -kisakrapula on podettu on paluu harjoittelun ja bloggauksen pariin. Lähdetään siis purkamaan lyhyen urani hienointa urheilutapahtumaa eli Ironman Kalmaria. Tuttuun tapaan kisaraportti tulee olemaan sopivan tarkasti kirjoitettuna ja neljään osaan jaettuna. Koetan kirjoittaa nämä kaikki peräkkäisinä päivinä. Ei sitten muutakuin matkaan VAMOS!

Matkaan lähtö tiistaina

Niin se kesä sujahti nopeasti ja pian olikin jo tiistai elokuun 13. päivä eli matkaan lähdön hetki. Ryttylästä lähdimme matkaan koko perheen voimin kohti Etelä-Ruotsia  iltapäivänä. Tiistaina oli vielä normaali koulupäivä jonka jälkeen pakkasimme auton. Mitään ei saanut unohtua. Edellisenä päivänä olinkin pakannut kaikki kisavarusteeni valmiiksi autoon ja tarkistanut ja vielä kerran tarkistuttanut ne moneen kertaan.  Ainakin tarvittavat kisavarusteet olisivat siis mukana, sillä tavarat olivat selvittäneen vaimon lähtötarkastuksen:) Pyöräni olin huoltanut viimeisen päälle ja vaihtanut jopa uudet Continental Competition Tubular renkaat. Lisäksi keskiössä surrasi POwer2max Wattimittari. Muuten Canyonin varustus oli tismalleen sama kuin Joroisilla. Juoksussa ja uinnissa mukana oli vain vanhat hyväksi havaitut vermeet. Omat kisavarusteenihan olivat loppujen lopuksi häviävän pieni osa kaikesta matkavarustuksestamme. Kaikki mahtui kuitenkin loistavasti auton peräkonttiin. Siis pyörä+vaunut+omat varusteet+matkasänky+vauvan varusteet+vaimon varusteet. Kyllä se 3d AutoTetris matkoille lähdettäessä on vaan huippua. Perhe matkailun ihanuutta.

Ei muutakuin auto täyteen ja kohti Helsingin satamaa. Laiva lähti satamasta klo 17:30 ja saapuisi Tukholmaan klo 10:00. Laiva matka sujui mukavasti ja leppoisasti. Lapsemmekin tuntui tykkäävän laivan keinunnasta ja meiningistä. Lisäksi uusi kantolaite Manduca tuntui olevan kovassa suosiossa. Hyvät lähtökohdat reissulle. Tästä tulisi hänen ensimmäinen ulkomaan reissunsa. Toivottavasti matkalla olisi yhtä iloinen päätös kuin oli sen alku.

Keskiviikko

Aamu alkoi juhlavasti laivan aamupala buffetissa. Kisoihin oli vielä aikaa neljä päivää joten varsinaiseen tankkaukseen ei ollut tarvetta mutta tuli syötyä kuitenkin reippaasti. Kyllä se oma tahto on heikko ruoan kutsun äärellä. Energiaa tuli kuitenkin runsaasti autossa istumista varten. Olisihan tiedossa pitkä päivä auton päällä. Tarkoituksena oli ajaa yhtä soittoa Tukholmasta Kalmariin n. 550km.



Matka sujuikin oikein mukavasti. Pysähdyimme kerran syömään mutta muuten ajelimme mahdollisimman nopeasti Kalmariin. Pian alkoikin Kalmarin kyltit häämöttämään ja ennenkuin huomasimmekaan olimme ylitämässä siltaa kohti Öölantia jossa meidän hotellimme STF Stora frögården sijaitsi. Paikanpäälle saavuimme klo 16. Paikka oli keski-ikäinen pariskunnan ylläpitämä majatalo jossa vallitsi erinomainen tunnelma.  Se oli rauhallinen ja sijaitsi meren rannalla varsin idyllisellä alueella. Pakko sanoa että valintakriteerimme oli kuitenkin se, että se oli myös erittäin edullinen. Lisäksi paikanpäällä oli myös toistakymmentä triathleettia joten aika yöpaikassakaan ei todellakaan käynyt pitkäksi. Oli mahtavaa päästä fiilistelemään kisaa jo ensimmäisenä päivänä.

Matkaa majapaikastamme Kalmariin kertyi n. 20minuuttia autolla suuntaansa.  Tämä ei haitannut menoa ollenkaan.  Suosittelen lämpimästi tätä hotellia Ironman kisaajille jatkossa! Kirjauduttuamme lähdimme tutustumaan Kalmarin kaupunkiin. Valitettavasti samaan aikaa oli menossa myös Kalmar Minitriathlon jonka vuoksi puolet kaduista oli suljettuna. Kiertolenkkien ja pienen turhautumisen jälkeen päädyimme viimein keskustaan. Nyt pääsin viimein ottamaan ensikosketuksen Ironman tapahtumaan kun astelimme vanhaan kaupunkiin. Ironman tapahtuma oli isosti esillä joka puolella. Mistään ei voinut erehtyä mitä olisi kaupungissa tapahtumassa 3 päivän päästä. Tunnelma kuitenkin pompsahti kattoon kun astelimme Ironman Expo-alueelle. Paikalla oli vaikka minkälaista kauppaa tarjolla. Lisäksi tietysti musiikki soi ja päällä oli huikea hehkutus.HUIKEAA. Tästä se lähtisi viimein käyntiin. IRONMAAAAN.

Niin se hulluus pääsi valloilleen jo ensimmäisenä päivänä. Matkaan taisi tarttua yksi paita minulle ja jotakin muuta sälää. Ilta meni tutustuessa kaupunkiin ja totutellessa kisa tunnelmaan. Tästä olisi tulossa hieno viikko. Illan päätteeksi menin vielä 20minuutin lenkille ja sitten nukkumaan.

Torstai

Aamulla oli aikainen herätys sillä kisajärjestäjien toimesta oli olemassa vain yksi virallinen tutustumis uinti kisareittiin ja se oli torstaina aamuna klo 07:00. Herätys siis kuudelta ja matkaan. klo 07 olin mukavasti noin sadan muun ihmisen kanssa uimassa aamuisessa meressä katselemassa auringon nousua. Kai sitä hulluminkin voisi aamunsa aloittaa. Vesi oli noin 18 astetta ja keli tyyni. Harjoituksen tarkoituksena oli tutustua reittiin ja löytää omat maamerkit suunnistukseen. Uinti olikin sitten 40 minuutissa ohi ja tuntuma oli loistava. Menestyminen kisassa ei tulisi olemaan uinnista kiiinni.

Palattuani hotellille ja syötyämme yhdessä hienon hotellin tarjoaman aamupalan, lähdimme perheenä tutustumaan Öölannin 122km pyöräreittiin autolla.  Reitti oli todella tasainen mutta myös erittäin altis tuulelle. Jos kisapäivänä tuulisi kunnolla ei saarella olisi paljoakaan suojaa kun puustoa ei paljoa ollut havaittavissa.  Puoleen päivään mennessä oli reittikierretty ja jäimme syömään Färjestadin mahtavaan pieneen satama ravintolaan. Nyt saisi jo kiskoa kunnolla ruokaa koska tankkaus oli käynnissä. Ruoka oli totisesti hyvää.

Iltapäivällä olikin sitten tiedossa viikon siihen astinen kohokohta kun kävin ilmoittautumassa mukaan Ironman kisaan. Ei muutakuin takaisin Expo-alueella olevaan Registration telttaan.

Ilmoittautuminen toimi erinomaisesti niin kuin kaikki muukin järjestely kisoissa. Ensimmäisellä pisteellä  toimitsijat tarkastivat henkilöllisyytesi ja ohjasivat kädestä pitäen seuraavalle pisteelle jossa käteen laitettiin keltainen kisaranneke, joka oli pääsylippu kaikkeen viikonlopun aikana.  Sieltä minut sitten ohjattiin kohti viimeistä pistettä jossa minulle luovutettiin kisajärjestäen puolesta, väreillä koodatut vaihtopussit, kirjekuoren joka sisälsi numerotarrat, kilpailunumeron jossa oli oma etunimi, uimalakin, ja kaupanpäälle vielä hieno Ironman Repun. COOL.

Nyt olin siis viimeinkin virallisesti kilpailija Ironman Kalmarissa. Enää olisi vain yksi askel eli maaliin pääsy:) Melkin siis jo Ironman:) Kisakirjekuorta tarkastellessa en kuitenkaan huomannut siellä ajanottochippiä. Kysyin asiaa järjestäjiltä ja he ilmoittivat että chippi saadaan polkupyörää luovutettaessa. OK!

Ilta jatkui miellyttävissä merkeissä, sillä torstai illaksi oli suunniteltu kisajärjestäjien toimesta pakollinen Pre-race info + Pastaparty. Ostin vaimollenikin lipun pippaloihin ja nautimme yhdessä mahtavasta illasta. Lipun hinta 21euroa tosin hieman hirivitytti mutta yhdessä on aina mukavampaa. Tapahtuma järjestettiin tennishallissa jonne oli änkeytynyt 2500 ihmistä. Tunnelma oli katossa.

Halli oli täynnä kilpailijoita ja vasta tässä vaiheessa alkoi tuntumaan pientä positiivista jännistystä. Pian olisi todella kilpailu edessä. Iltatäyttyi ruoasta, kisa-infosta, musiikista ja hauskanpidosta. Noin kahdessa ja puolessa tunnissa oli kekkerit osaltamme ohi ja jälkeen palasimme hotellille ja eikun nukkumaan pienen verryttelyn jälkeen.

Perjantai (kisaa edeltävä päivä)

Kisapäivää edeltävä aamuaukeni aurinkoisena ja tyynenä. Toiveet tyynestä kisasäästä nousivat nopeasti mutta säätiedotus näytti kisapäiväksi edelleen kovaa etelänpuoleista tuulta 10-14m/s ja sadekuurojen mahdollisuutta. Lämpötilaksi luvattiin optimaalista 20 astetta. Jos vain tuuli hellittäisi olisi olosuhteet ihanteelliset. Huomenna tietäisin kuitenkin selkeästi paremmin. Aamun ruokailujen ja perhelenkkien jälkeen oli vuorossa viimeinen varustetarkastus ja viimeistely pyöräily. Tarkoituksenani olisi vielä puolelta päivin käydä luovuttamassa pyörä ja varusteet kisapaikalle. Ajoin kisareitin Öölannin osuutta noin tunnin matkan ja totuttelin pieneen sivutuuleen. Polkupyörän viimeistely ajosujui mielestäni ihan hyvin vaikka missään vaiheessa pyöräily ei tuntunut varsinaisen kevyeltä ja lennokkaalta. Tekniikka kuitenkin pelasi hyvin.

Pyörän tarkitettuani oli vuorossa vaihtopussien pakkaus. Siniseen BIKE pussiin laitoin tavarat joita ajattelin tarvitsevani T1 eli uinti-pyöräily vaihdossa. Tässä tavaraa oli paljon: Pyöräilykengät, sukat, kypärä jossa numero tarrat, aurunkolasit,  pyöräilypaita, kilpailu numero, energiaa paljon, pyyhe, valkovaseliinia.

Seuraavaksi olikin sitten vuorossa T2 eli pyöräily-juoksu pussin pakkaaminen. Taktiikkanani oli maksimoida pyöräilyn mukavuus joten olin päättänyt pistää paksut pyöräilyshortsit jo uintiin märkäpuvun alle ja pyöräilyvaihdossa sitten heittää pyöräiypaita päälleni. Tämä tietysti tarkoitti sitä, että juoksuvaihdossa vaihettaisiin päälle koko triathlonasu. Asun lisäksi vaihtopussiin meni juoksukengät, sukat, aurinkolippa sekä vaseliinia. 

 Viimeinen Street Wear -pussia en pakannut sillä tähän pussiin menevät ne varusteet joita haluan pistää päälleni maaliin tullessa. Se luovutetaan vasta kisapäivän aamuna juuri ennen uinti lähtöä.

Kun varuste pussit oli pakattu ja autolastattu lähdimme kohti Bike check in -aluetta. Matkalla poikkesin nopeasti kuitenkin säädättämässä etuvaihtajani kuntoon Expoalueella. Huolto maksoi vain 100Kr ja halusin tehdä sen varmuuden vuoksi. Pyörä huollettiin nopeasti ja pian se olikin valmis.

Sitten kohti tavaroiden luovutusta. Kaikki luovutuspisteet olivat lähellä toisiaan ja opastus oli ensiluokkaista. Eksymisen vaaraa ei yksinkertaisesti ollut. Kuljin kypäräpäässä ja kaikki tavarat mukana kapeaa käytävää pitkin ensimmäiselle tarkistuspisteelle missä toimihenkilö tarkisti jarrujeni toimivuuden ja kypärän kunnon. Tämän jälkeen minut ohjattiin istumaan tuoliin missä minusta otettiin kuva pyörän kanssa. Kuulemma varotoimenpide, ettei kalliit pyörät ajaudu väärille omistajille. 

Valokuvauksen jälkeen olikin sitten keltaisten pyörän suojusten haku ja pyörän paikalleen laitto. Numeroni 652 löytyi helposti ja pian olikin pyörä paikoillaan. Pyörään jätin energiaa ja juomapullot. Täyttäisin ne vasta kisa-aamulla.

Pyörän luovuttamisen jälkeen olikin sitten varustepussien luovutus. Systeemi oli varsin helppo. Vein sinisen pussin siniselle alueelle ja punaisen pussin punaiselle alueelle. Paikkani oli numeroitu joten jätin pussini siihen.  Idiootti varmaa toimintaa. Kyllä huomaa, että kyseessä on amerikkalainen brändi. Vedin nyörit tiukasti kiinni ja pienten rukousten saattelemana jätin ne huomisen armoille. Nyt olisi kaikki valmista. 

Jätettyäni pussit menin portille jossa skannattiin kilpailunumeroni ja viimein sain oman ajanotto chippini. Ilmana tätä en saisi kisastani aikaa joten siitä oli pidettävä visusti huolta. Nyt oli kaikki valmista. Kello oli n. 14 ja tavarat oli valmiina huomista kisaa ajatellen. Loppuiltapäivän hengailimme Kalmarissa ja illaksi painuimme hotellillemme. Tässä vaiheessa oli koko porukalla hymy leveällä. Illalla paikkailin vielä märkäpukuani ja fiilistelimme koko perheenä tätä mukavaa jännitystä. Tankkaus tuntui sujuvan hyvin ja energiaa putosi alas. Iltapalaksi söin vielä kunnon pasta annoksen ja klo 22:00 olimmekin koko porukka nukkumassa. Itse en ole koskaan kyennyt jännittämään niin paljoa, että yö unet menisivät. Näin siis sain nukuttua monovat 5h30minuuttia ennenkuin klo 3:30 pärähti herätyskello päälle. Oli kisa-aamu

Lauantai (kisa- päivä)

Aamu aukeni mukavasti ja söin kunnon lautasellisen mukavasti pohjaan palanutta kaurapuuroa, jossa oli liikaa suolaa jonka päälle mustikka keittoa, kananmunan, ruisleivän ja tietysti kahvia. Kun kahvi oli tehnyt tehtävänsä ja mies oli herännyt kunnolla olimme valmiina lähtemään elämäni suurimpaan urheilu koitokseen. Kilpailu alkaisi 07:00 mutta halusimme olla ajoissa paikalla joten lähdimme matkaan 04:50 ja olimmekin Kisa-alueella jo 5:20. Perheeni jäi vielä autoon nukkumaan mutta itse lähdin valmistautumaan kisaan. Tehtävää oli ennen kisan alkua jonkin verran. Aluksi piti tietysti pumpata renkaat. Tämäkin oli järjestetty niin, että vapaaehtoiset avustajat pumppasivat renkaasi haluamaasi paineeseen. Pyysin heitä laittamaan 10,5baria molempiin. Lisäksi täytin juomapullot (3 kpl) urheilu juomalla ja kokeilin vielä kerran, että pyörä toimii moitteettomasti. Pistin oikean vaihteen silmään  ja jätin pyöräni muutamaksi tunniksi odottamaan kohtaloaan. Näkisimme pian. Tämän jälkeen vielä viimeinen tsekkaus varustepusseihin ja sitten matka kohti uinnin lähtöaluetta. Uinnin lähtö oli noin 500 metrin päässä pyöräilyn vaihtoalueelta laiturialueella nimelta Elevator Kajen. 

Paikalla olin noin klo 06:15 ja paikalla oli jo satoja katsojia ja kilpailijoita. Tässä vaiheessa alkoi ensimmäisen kerran jännittämään. Tiesin kokemuksesta, että veteen päästyäni jännitys laukeasi hieman. Sydän pamppaillen vaihdoin märkäpuvun päälle ja hyppäsin laiturille ja siitä edelleen mereen lämmittelemään ja verryttelemään. Vieläkin sydän tykytti rinnassa mutta samalla alkoi aamuaurinko hienosti nousemaan meren takaan. Tämä näky laukaisi jännitystä kivasti. Jo aamusta oli noussut kova tuuli joka synnytti  korkean aallokon.  Lämmittelyssä kävi heti ilmi, että vaikka aallokko oli korkeapi kuin Joroisilla ei se haitannut menoa niin paljoa. Jo kello 06:00 alkaen oli alueella todella kova meno joka kuului veteen saakka. 06:45 kuulutettiin että nyt pitäisi ryhmittäytyä lähtöön. Nyt olisi siis lähtö lähellä enää muutama minuutti kun tykinlaukaus saattaisi meidät matkaan. Tiedossa olisi elämäni kenties rankin päivä ja vaikeat keliolosuhteet eivät tekisi siitä yhtään helpompaan.