UINTI
Tunnelma vedessä oli aivan mahtava. Musiikki pauhasi rannalla ja kuuluttaja hehkutti tilannetta Amerikkalaisin ylisanoin. Rannalle oli änkeytynyt tuhansia katsojia ja olo oli kuin urheilija tähdellä. Kaksi tuhatta kilpailijaa olivat ryhmittyneet yhteislähtöä varten. Menimme omien aikatavoitteiden mukaisiin ryhmiin veteen. Tässä vaiheessa nappasin viimeisen energiageelin ennen lähtöä. Kropassa tuntui erittäin hyvältä ja toivoin jo pääseväni matkaan. Alla hieman tunnelmaa ennen lähtöä ja muutama pätkä myös itse uinnista. Videon avulla pääsee selvästi paremmin tunnelmaan.
Vesi oli matalaa ja lähtöalueella jalat ylettyivät helposti pohjaan. Odottaminen ei siis rasittanut vielä kehoa. Sijoittautumine tapahtui siten, että eturiviin tuli järjestäjiä jotka pitivät ylhäällä kylttejä joissa luki kyseisen ryhmän aikatavoitteet. Ensimmäinen ryhmä oli 55min. toinen 1:05, kolmas 1:15 jne. Tänä vuonna uinti oli hieman ylimittainen eli virallisesti 3,96km joten valitsin 1:05 ryhmän, joka harjoitusten perusteella vastaisi aikaani. Otin ryhmän keskivaiheilta oman paikkani ja valmistauduin odottamaan. Edellämme 50metrin päässä oli Pro ryhmä joka starttasi 06:55 matkaan hurjien kannustusten saattelemana. Samalla kun katsoin sinilakkisten ammattilaisten häviävän nopeasti horisonttiin alkoi oma jännistyskerroin nousta nopeasti. Pian olisi oma lähtö. Juuri ne viimeiset minuutit ennen lähtöä ovat kaikkein jännittävimmät ja samalla tuskaisimmat. Tekisi vaan mieli niin paljon lähteä matkaan. Rannalta kuului jatkuvaa melua kunnes se vaimeni hetkeksi. 3 minuuttia ennen alku oli vuorossa papin siunaus kilpailulle. Hehe jotain hyötyä siitä amerikkalaisesta tyylistä. Kaikki ainakin siunataan. Siunaus nyt oli niin ja näin kun sana Jumala mainittiin kerran ja Jeesusta ei kertaakaan. Viimeiset siunaukset toivotettiin sitten sanoin: "may the force be with you!"... että sillain.
Lähtösiunauksen jälkeen on starttiin aikaa enää minuutti ja alue hiljenee täysin. Aika tuntuu kuluvan
hitaasti, se matelee. Minuutti vaikuttaa ikuisuudelta. Edessämme oleva naru joka estää etenemisen ei nouse, lähtöä ei kuulu. Vain oma sydämen syke täyttää mielen. Kehoon alkaa virrata yhä enemmän adrenaliinia. Jokainen ottaa vaistomaisesti pieniä askelia eteenpäin, aivan kuin metrin varaslähtö vaikuttaisi loppuaikaan. Sitten se kauan odotettu tykin pamaus kajahtaa tasan klo 07:00 takaviistosta ilmoille, nyt on Ironmanin aika! Seuraavan kerran pysähdytään sitten illalla. Tyyni uima-alue muuttuu hetkessä vaahtoavaksi ja kuohuvaksi mereksi. Alueella vilisee käsiä ja jalkoja. Odotusten vastaisesti joudun kävelemään lähtönarun alitse muutaman metrin ja vasta sen jälkeen pääsen uimaan. Lähtiessä huomaan sijoittautuneeni hieman liian taakse sillä joudun uimaan useiden uimareiden "ylitse" ja puikkelehtimaan hitaampien välistä. Uinti suoritetaan kahden kierroksen luuppinan jonka jälkeen uidaan vielä kanaaliin ja vaihtoalueelle noin 800 metrin matka.
Matka ensimmäiselle kääntöpaikalle eli keltaiselle poijulle on noin 400m joten sen aikana uimareiden rivit harvenevat varmasti sen verran, että suurta ruuhkaa ei pitäisi enää olla käännöksen jälkeen. Koetan löytää omaa rytmiäni mutta jatkuvasti joku tulee eteen tai ui päälle. Vältyn kuitenkin pahemmilta iskuilta. Tätä se on, triathlon uinti on aivan eri laji kuin yksinuinti. Muutaman kerran joku nappasee jalasta kiinni jolloin rytmi katoaa täysin. Heti perään joku ui eteen joten suuntaa on vaihdettava. Oma linja suuntautuu hieman liiaksi vasemmalle mutta eksymisen vaaraa ei todella ole. Suunnistus tuntuu sujuvan hyvin torstaina etsimieni maamerkkien ansiosta. Lähdöstä 400m menee adrenaliini ryöpyssä ja pienen taistelun merkeissä. Ajankulua ei huomaa ollenkaa. Ensimmäiselle kääntöpaikalle tulen liian vasemmalta ja kierrän poijun hieman ulkokehältä. Edessä kuitenkin näyttäisi olevan tilaa myös lähempänä poijuja jolloin matka lyhenisi jonkin verran. Lähden hakemaan sisälinjaa ja samalla koetan katseellani löytää hyvää peesiä. Muutaman törmäyksen ja yliajon jälkeen löydän paikkani optimaaliselta linjalta. Peesiä löytyy vaikka kuinka paljon sillä edessäni kaikki tuntuvat etenevän samanvauhtisessa letkassa. Samalla kuitenkin huomaan, että etelästä puhaltava kova tuuli on nostanut aallokon joka alkaa todenteolla tuntua nyt. Aallot nostavat minut ylös ja sitten saa uida pikkumatkan "alamäkeen". Hengittämisen kanssa pitää kuitenkin olla tarkkana ettei päätä nostaessa vedä keuhkoja täyteen vettä. Rivit alkavat harveta juuri aaltojen ansiosta. Ne jotka osaavat uida aallokossa etenevät hyvin ja toisilla näyttää olevan vaikeuksia. Itsellä uinti sujuu. Tasaisella ja rennolla vedolla etenen poijulta poijulle. Välillä ohitan muutaman kanssa kilpailijan ja toisinaan joku pyyhältää minun ohitse. Hyvin tasapäistä uintia. Huomaamattani olen jo seuraavalla kääntöpisteellä takana 800m.
Käännöksen jälkeen on enää muutama satametriä satama-alueelle jossa merenkäynti olisi selvästi rauhallisempaa. Tässä vaiheessa löydän oikein hyvän peesinkin. Koettelen pysytellä hänen jalkopäässään ja olla kutittelematta hänen jalkapohjiaan liiaksi. Uinnin rytmi alkaa vakiintua yhä enemmän. Käsissä tuntuu todella hyvältä ja energia reservejä on jäljellä runsaasti. Pian pääsenkin kääntymään satama-alueelle joka on koko uinnin kohokohtia. Saan uida tuhansien katsojien keskellä. Tämä antaa lisävoimia minulle mutta näyttää antavan pontaa myös kaikille muille. Vauhti kiihtyy katsojien ja musiikin lähestyessä ja samalla kun uimme katsojien täyttämän sillan alitse on vauhti jo aikas hurjaa. Kaikilla on kova näyttämisen tarve. Niin siis myös minullakin:). Silta-alue on sen verran kapea, että uimarit pakkautuvat rintarinnan. Taistelua paikoista ilmenee. Joku vetää minua jalasta ja toinen potkaisee päähän. Kevyttä kauraa kuitenkin. Mitään vahinkoa ei onneksi tapahdu. Sillan alituksen jälkeen seuraa neljäs kääntöpaikka ja olen jälleen lähtösuoralla.
Radan vasenpaan reunaan on asetettu punainen muovieste ettei kukaan ui kivikolle. Aallot kuitenkin ajavat minut vasten tuota muovia ja tämä vaikeuttaa uintia hieman. Koetan vaihtaa suuntaa mutta tuntuu että en mitenkään pääse irti muovista.Aallot lyövät sivusta ja painavat minua yhätiukemmin laitaan. Onneksi suoja kuitenkin loppuu pian ja pääsen vapaasti jälleen uimaan. Tähän pisteessä on uitu 1500metriä ja jäljellä on n.2500m.
Toiselle kierrokselle lähdettäessä uimareiden letka on harventunut selvästi ja yhden jonon sijasta ovat uimarit ryhmittäytyneet ryhmiin. Itse uin noin 10 hengen porukassa. Pyrin ottamaan hyvän peesin ja nauttimaan uinnista. Ryhmä ui sopivalla nopeudella ja itselläni ei ole mitään ongelmia pysyä kyydissä. Pystyn hengittämään 5 vedon välein vaihtaen hengityspuolta jatkuvasti. Tähystän suuntaani joka kahdeksannella vedolla. Keskityn koko käden vetoon ja koetan olla ajattelematta muuta. Uinti todella tuntuu helpolta. Tämä toimii. Pian olemme ryhmän kanssa jälleen ensimmäisellä kääntöpisteellä ja käännymme kohti vasta aallokkoa. Nyt väkeä on niin vähän matkassa että mitään ruuhkaa ei enään synny poijuilla kuten tapahtui ensimmäisellä kierroksella. Edelleen aallot tuntuvat sopivan minulle hyvin ja harkitsen lähteväni ottamaan 30m päässä olevaa ryhmää kiinni. Niinpä siirryn kärkeen ja pistän kädet laulamaan. Hieman enemmän vetoon voimaa ja vähän potkuja mukaan. Saavutan edessä olevaa ryhmää mutta koko 10 hengen ryhmä seuraa perässä. Vedän letkaa koko vasta-aallokon ja kääntöpisteellä olemme saavuttaneet edellä olevan ryhmän. Pieni tahdin tiivistäminen ei kuitenkaan tunnu pahalta ollenkaan. Käännymme nyt isona ryhmänä satama-alueelle viimeisen kerran ja jälleen alkaa vauhti kiihtyä. Kannustukset lisäävät fiilistä ja sillan ali uidessa noin 3200m kohdalla kuulen kisakuulutuksista, että aikaa uintiin on nyt mennyt 53minuuttia. Koetan nopeasti laskea, että jos uin samaa tahtia viimeiset 800metriä niin olen 1:05-1:10 välissä. Aivan aikataulussa. Mahtavaa.
Pian koittaakin sitten käännös kohti kanaalia. Matkaa ei ole enää paljon joten koetan kiihdyttää entuudestaan vauhtiani. Enää ei haittaa vaikka hieman käsissä alkaisikin painaa. Yllättäen ryhmän muut uimarit eivät kuitenkaa seuraa minua vaan lähestyessä siltaa uin aivan yksin. Käsissä ei tunnu miltään pahalta mutta maalin lähestyessä virtsarakkoa alkaa kummasti painaa. Mietin hetken pidättelemistä vielä 10 minuuttia jolloin voisin rauhassa käydä vaihdossa vessassa mutta adrenaliinista ja endorfiinista sekaisin oleva pää sanoo jotain aivan toista: "Anna Arni mennä vaan! Jos tyhjennät rakkosi tässä vauhdista niin säästät ainakin 30s vaihdossa." Niinpä suostun omien aivojeni komentoihin ja annan palaa yhä uintia jatkaen. Oli yllättävän vaikeata hallita kaikkai kehon osia saman aikaisesti. Hehe ei kenties paras ratkaisu mutta kyllä se hetkeksi lämmitti märkäpukua ja silloin se tuntui "voittajan" ratkaisulta. Nopeasti vesi kuitenkin huuteli "lämmön" pois ja maali lähetyi lähestymistään. Matkaa oli enää 300 metriä ja nousualusta alkaa häämöttämään heti sillan alituksen jälkeen.
Kun nousualustalle oli matkaa enää kymmenen metriä alkoi tila ruuhkautua ja uiminen kävi vaikeaksi. Pian sain kuitenkin omat jalkanikin turvallisesti maankamaralle ja lähdin nousemaan ramppia pitkin ylös. Ramppi oli hiukan jyrkkä muttei hankaloittanut nousua ollenkaan.
Rampilta noustessa vilkaisin kelloa ja se näytti 1:07:42. Aivan loistava aika. Uinti oli todella sujunut odotusten mukaisesti. Mieli oli korkealla ja kropassa ei ollut merkkiäkään väsymyksestä. Loistavaa. Juostessa ramppia ylös riisuin märkäpuvun yläosan auki ja juoksin eteenpäin. Paikalla oli avustajia tarjoamassa juomaa. Nappasin vesimukin ja jatkoin juoksuani kohti vaihtoaluetta pysähtymättä edes suihkuun. Vaihdossa en ajatellut kiirehtiä mutta turha sitä oli hukata aikaa jonnin joutaviin
T1
Noustuani vedestä ja ylitettyäni tien tulin vaihtoalueelle jossa odottivat minun pyöräily varusteeni. Seurasin Men kylttejä singahdin kohti sinistä vaihtopussiani numero 652.
Pian vaihtopussini löytyikin ilman ongelmia ja pussi toisessa kädessä ja uimalasit toisessa kädessä juoksin sisään vaihtotelttaan. Teltassa oli sen verran tungosta, että jouduin etsimään vapaata istumapaikkaa hetken. Pian paikka aukeni ja levitin lävittömästi pussin sisällön maahan. Samalla kiskoin märkäpuvun päältäni ja sulloin sen pussiin muiden uimavarusteiden kanssa. Seuraavaksi koetin laittaa pyöräilypaitaa päälle mutta takataskussa olleet energiapatukat tipahtivat maahan. No paita ensin päälle ja patukat takaisin taskuun. Pyöräilyhousut minulla olikin jo päällä uinnissa joten ihan alasti ei tarvinnut sentään olla. Lisäksi laiton sukat ja kengät jalkaan sekä pistin kilpailunumerovyön selkäpuolelleni. Enää ei puuttunut kuin aurinkolasit. Nopeasti heitin ne päälleni ja lähdin juoksemaan ulos teltasta kohti pyörääni.
Kaikki olisi valmista seuraavaa etappia ajatellen. Otin pyörän pois telineestä ja lähdin juosten taluttamaan pyörääni BIKE OUT kylttien osoittamaan suuntaan. Rinnalle lähti juoksemaan muutama muu kaveri. Toisella oli jopa umpinainen takakiekko. Häneltä voisi saada hyvän peesiavun ainakin alkuun.
Pian olinkin linjalla josta saisi luvan nousta pyörän selkään. Aikaa vaihtoon meni 5:12. Ei nopein mahdollinen vaihto mutta ihan OK. Nyt oli takana ensimmäinen osio joka onnistui odotusten mukaisesti. Katsotaan mitä kisan pisin osio eli pyöräily toisi tullessaan. Vaikeaa se tulisi olemaan sillä jo vaihtoalueella tuuli ujelsi todella voimakkaasti. Nyt otettaisiin miehestä todella mittaa toden teolla. Helppo osuus oli takana ja matka jatkuu kohti haasteellisempia maastoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti