Heti ensimmäisistä metreistä alkaen sain vielä lisäpotkua juoksuuni kun huomasin ystäväni AV:n tulleen kannustamaan meitä. Pakko oli kysyä kanssatovereiden sijaintia sillä olin tässä vaiheessa autuaan tietämätön muiden suorituksista. AV sanoi muiden olevan vielä pyöräily osuudella. Selvä pyy!
Kun lähdin nousemaan kisakeskuksesta nousevaa ensimmäistä mäkeä muistui mieleeni viimevuoden tapahtumat, jossa juuri tässä jyrkässä nousussa molemmat etureidet kramppasivat pahasti. Loppu olikin täyttä kärsimystä ja taistelua jalkojen kramppaillua vastaan. Tämä mielessä lähdin varovaisesti juoksemaan mäkeä ylöspäin. Puolessa välissä rinnettä huomasin molemmissa etureisissä epämiellyttävää mutta niin tuttua kivistystä ja kramppauksen alkeita. EI TAAS! Hiljensin entuudestaan vauhtia mutta en kuitenkaan malttanut lopettaa juoksua. Mäen jälkeisellä suoralla molempia jalkoja kivisti kovasti mutta ne eivät menneet kramppiin! Mahtavaa! Kipu kuitenkin säilyi vielä jaloissa jonkin aikaa. Pysyin koko ajan liikkeessä, sillä ajattelin liikkeen verryttävän lihakset. Vauhdin pudotuksesta huolimatta nopeus säilyi kohtalaisena n. 5:24min/km eli selkeästi kovempaa kuin viimevuonna.
Suoran jälkeen nousu jatkui vielä kilometrin verran vesitornille saakka ja sitten alkoi laskuosuus kylään. Kylässä on aina mahtava kannustus. Jalkojen kivistys lieveni ja hävisi pois täydellisesti tässä vaiheessa. Juoksu ei kuitenkaan ollut missään nimessä lennokasta. Muutama ihminen meni mäessä ohi mutta muuten juoksin edessäni sopivasti juoksevan sinipaitaisen kaverin kanssa yhtämatkaa toiselle huoltopisteelle. Muutaman sanankin kerkesin vaihtaa heepun kanssa. Huollossa jaloissa kuitenkin tuntui niin hyvältä, että otin vain suolakurkkuja ja juomaa lennosta ja jatkoin matkaani ilman kävelyä. Mieleni keveni huomattavasti ja huomasin jopa ajattelevani: voisiko tästä tulla jopa hyvä juoksu osuus? Tasaisesti alamäessä sain nostettua vauhdin 5min/km tasolle ja jalatkin alkoivat tulla mukaan juoksuun. Ensimmäinen kierros meni aikaan 27:04.
Päästyäni uudestaan stadion alueelle kuulin yleisön huutavan villisti ja kannustavan äärettömän kovaa. Hetken jopa luulin kannustuksen koskevan minua kunnes kuulin kuulutuksista kilpailun kärjen tulevan maaliin. Pieni vilkaisu taaksepäin ja huomasin voittajan Darby Thomaksen juoksevan ohitseni kohti maalia kannoillaan kisan kakkonen Kiril Kotsegarov. Eroa ei ollut heidän välillään paljon mutta järjestys oli selvä. Itselläni olisi edessä vielä kolme kierrosta. Kierroksen lopussa AV ilmoittu eron T:hen olevan 12 minuuttia ja Janneen 14 minuuttia. Kovaa ovat molemmat päästelleet.
Aloittaessani toista kierrosta otin ensimmäisen kofeiinipitoisen geelin ja jatkoin juoksua. Tässä vaiheessa huomasin ilokseni jalkojen alkavan toimia erinomaisesti ja pystyin kiristämään tahtia entuudestaan. Reitille oli tullut paljon kilpailijoita mutta en oikein tiennyt kuka oli ensimmäisellä kierroksella ja kuka toisella jne. Tästä syystä mitään kunnon taistelua muiden kanssa ei syntynyt. Parantuneen vauhdin ansiosta pystyin ohittelemaan muita juoksijoita mukavasti. Koko ajan oli joku selkä vastassa ja sitä myöten aina uusi kohde otettavaksi kiinni. Kyllä juoksu on makeeta kun se kulkee. Kierros meni kuin siivillä. Jaloissa tuntui hyvältä ja sykekkin tasaantui siihen 157-160bpm tienoille. Mainitsinko jo että juoksu tuntui hyvältä. Toisen kierroksen lopussa maalialueella erehdyin hetkeksi arviomaan kuntoni väärin ja luulin jopa alle 5h kokonaisajan olevan mahdollinen. No nopea vilkaisu kelloon palautti minut maanpinnalle. Ei mitään saumaa. Tämä oli hyvä esimerkki niistä mahtavan hyvistä fiiliksistä mitä koin juoksussa. Vauhtia en kuitenkaan aikonut pudottaa vaan ajattelin kiihdyttää vauhdin viimeiselle kahdelle kierrokselle. Toinen kierros aikaan 26:40
Kolmaskierros meni kuin unessa. Koetin yllä pitää vaudin tasaisen kovana. Vastaan tuli mukavasti selkiä ja mieli pysyi virkeänä. Huoltopisteilläkään ei tarvinnut pysähtyä tai edes pistää kävelyksi. Hieman vettä, urheilujuomaa ja suolakurkkuja nassuun ja matka jatkui. Tuntuma säilyi hyvänä koko kierroksen ajan. Vielä en edes tuntenut väsymystä jaloissa. Onko tämä sitä Runners High -ilmiötä? Oli mitä oli on se mukavata. Siinä sitten fiilistellessä alkoi kolmaskierros tulla päätökseensä ja jäljellä olisi vain viimeinen kierros. AV:llekkin huikkasin, että "nyt tuntuu hyvältä!". Hän kehoitti painamaan vaan loppuun asti sillä hyvä aika olisi kuulemma tulossa. Tästä tietysti sain lisää polttoainetta kroppaani. Kolmas kierros aikaan 26:50.
Koska jaloissa oli vielä hyvin voimavaroja jäljellä ajattelin hieman vielä kiristää tahtia viimeiselle kierrokselle. Taka-ajatuksena olisi tietysti haave kohentaa omaa sijoitustani muutaman pykälän. Edelleenköön harmikseni en mistään voinut tietää ketkä kilpailijoista olivat samalla kierroksella tai samassa ikäryhmässä joten taktiikka oli mielessäni selkeä. Kukaan ei mene minun ohi ja minä menen mahdollisimman monen ohi. Tässä olivat eväät viimeiselle kierrokselle. Suurta taistelutahtoa en saanut kuitenkaan myllytettyä itseeni vaan koko kierros taisi mennä fiilistellessä maalintuloa ja sitä mitenkä siellä tuulettaisin:) Mitään päätöstä en saanut aikaiseksi juoksun aikana vaan päätin antautua maalisuoran fiiliksen vietäväksi.Viimevuonna unohdin tuuletuksen kokonaan koska halusin vain päästä eroon kärsimyksestä. Tänä vuonna tilanne olisi eri. Fiilistelyn ohessa sain ohiteltua monia kanssa kilpailijoita ja samalla myös kiristettyä juoksutahtia jonkin verran.
Ohitettavia riitti kymmeniä. Pian oli ensimmäiset mäet juostu. Viimeisen huoltopisteen ohitin kokonaan koska matkaa oli jäljellä vain kaksi kilometriä. Toisena syynä oli se, että olin juuri ohittanut yhden kaverin jonka ajattelin olevan omassa ikäryhmässäni. Ei voinut antaa tuumaakaan periksi. No vauhti senkuin kiihtyi loppua kohden. Koetin ottaa kropastani loput mehut irti. Viimeiset kolme kilometria kiskoin menemään minkä jaloistani jaksoin. Hiljalleen alkoi kisastadionin melu kantautua korviini. Pian olisin maalissa! Nopeasti alkoikin maali häämöttämään horisontissa. Kisa-alueelle päästessä oli fiilis aivan huikea. Vielä viimeinen spurtti ja ylä femma edelleem urheasti kannustavalle AV:lle ja kohti maalisuoraa. Viimeisessä mutkassa meni yksi kaveri heittämällä sisäkurvista ohitse mutta tämä ei haitannut tunnelmaa ollenkaan. Loppu suoralla sainkin antaa ylävitosia katsojille ja tuuletella koko suoran. Tuuletuksen muotokin oli hahmottunut mielessäni. Lentokoneen liikkein tulin maalikorokkeelle. Maaliviivalla tein ison ristin merkin rintaani ja otsaani ja siitä kädet kattoon ja huuto "kiitos Jeesus". Tämä kyllä kuvasi parhaiten tuntojani. Jess nyt olin todella maalissa kellon näyttäessä 5:05:48. Aika oli tietysti loistava mutta parasta tässä oli se että olin päässyt maaliin tuossa ajassa hyväkuntoisena. Se luo hyvän pohjan tulevaa Ironmania ajatellen.
Viimeinen kierros meni aikaan 25:59 ja juoksu aikaan 1:47:36 joka on 15minuuttia nopeampi kuin viimevuonna. Huikea parannus minulta ja loistava kisa!
Maalialueella olikin sitten tiedossa tutut kuviot. Ajanotto chippi pois ja heti urheilijoiden palautumisalueelle. Siellä olikin tarjolla syötävää ja juotavaa yllinkyllin. Söin kaikkea mitä käsiini sain, lakuja, Sipsiä, limsaa, banaania, appelsiiniä jne. Kokista suoraan tölkistä ja urheilujuomaa muksita. Bonuksena jokainen kilpailija sai ottaa oluttölkin matkaan. Itse säilytin tämän saunaan asti vaikka virallisesti tätä ei olisi saanut viedä pois virkistysalueelta. Vaihdoin muutaman sanan Aleksader Stubin kanssa. Hänellä oli ollut huikea kisa. Pian oli myös T maalissa joten yhdessä fiilistelimme kisaa. Kävimme koppaamassa Finisher t-paidat, jotka olivat tänä vuonna todella tyylikkäät. Kiitos 30-vuotisjuhlakisan. Jäisimme saunan tienoille odottamaan Jannen saapumista.
Loppu iltapäivä menikin kisan analysoimisessa ja fiilistelyssä. Nopeasti kävimme T:n kanssa hakemassa vaihtovaatteet autosta ja mars niin ansaittuun saunaan. Matkalla törmäsimme myös Janneen joten viimein koko porukka saatiin kasaan 6h tauon jälkeen. Kaikki olivat suoriutuneet rankasta kisasta loistavasti. Kisasauna oli tavalliseen tapaan aivan täynnä porukkaa, mutta saunan jälkeinen olut kyllä lämmitti sekä kehoa että mieltä. Rentouttavan hetken jälkeen kävimme sitten hakemassa uintipaikalle jättämämme tavarat, sekä polkupyörän ja T2 kassin ja pakkauduimme jälleen autoon. Nyt pakkaus sujui selvästi paremmin kuin viimeksi. Harjoitus tekee mestarin tässäkin lajissa. Kisahintaan kuului vielä lounas Jari-Pekassa. Ruoka maistui mahtavalta. Jaloissa tuntui väsyneeltä mutta silti ai niin hyvältä. Päälle vielä voittajan jätskit ja kahvit. Nyt oltaisiin koko porukka valmiina palaamaan arkeen. Olipas tänäkin vuonna aivan loistava kisa. Kiitos kaikille.
Loppufiilistelyä T:n kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti