Pyöräily
Heti kun mountline eli pyörällenousuviiva oli saavutettu hyppäsin upeassa kaaressa pyörän päälle. Tätäkin oli harjoitelut:) Tunnelma oli aivan katossa sillä olisihan tiedossa suosikkilajini eli pyöräily. Osuus poljettiin kahtena looppina joista ensimmäinen oli 122km mittainen Öölannin kierros ja toinen 58km pituinen sisämaan lenkki. Reitti olisi erittäin tasainen sillä kisassa korkein kohta oli vain 50metriä merenpinnan yläpuolella. Optimaalisissa olosuhteissa olisi siis mahdollisuus todella kovaan aikaan.
Pyöräily lähti käyntii räväkästi. Ensimmäinen kilometri ajettiin väkijoukon keskellä ja kannustus oli kovaa. Kokeilin lähteä levykiekko miehen perään mutta jo ensimmäisessä käännöksessä hän meni menojaan. Itse koettelin pysytellä myötätuulessa 34km/h vauhdissa. Alkuun olin ajatellut ottaa hieman rauhallisemmin ja koettaa pitää tehot 190W tienoilla. Pian kuitenkin myötätuuli osuus oli poljettu loppuun ja käännyin kohti Öölannin siltaa. Sillalla noustiin kierroksen korkeimpaan kohtaa eli 50m korkeuteen. Heti sillalle päästyä alkoi olosuhteiden karuus paljastumaan. Kilometrin mittaisella nousuosuudella tuuli jo niin paljon ettei ollut puhettakaan aerotangoilla ajamisesta. Itselläni oli alla Zipp 1080 kiekot joissa takana oli 10m ja edessä 8cm profiili joten tuuli tuntui tarttuvan kunnolla. Koetin kallistaa pyörää voimakkaasti tuulen suuntaan ja rauhoittaa tilannetta mutta ajauduin silti pikkuhiljaa kohti autokaistaa. Pienten korjausliikkeiden ansiosta vaaratilanteilta vältyttiin mutta ajaminen oli varovaista. Sillan lakipisteelle päästyä sivutuuli vain koveni ja kovat puuskat pitivät taatusti mielen virkeänä. Tuuli puhalsi mantereella n. 12m/s joten merellä ehkä pikkuisen kovempaa. Puuskissa tuuli oli 16m/s. Tuulesta huolimatta sillan päältä lähtevä alamäkiosuus oli mahtava ajettava. Aerotangoille en uskaltanut laskeutua missään vaiheessa mutta nautin sillasta seuraavat kilometrit. Sillalla ajoimme pitkässä kilometrien mittaisessa letkassa, jossa jokainen kyllä säilytti sääntöjen määräämän 10m etäisyyden seuraavaan. Hienoa! Ensimmäinen 10km meni 33,9km/h keskinopeudella. Hyvä alku.
Tästä vasta kuitenkin alkoi kunnon vastatuuli osuus. Käännyttyäni sillalta mantereelle ja kohti 12km:n Färjestadenin huoltopistettä iski vastatuuli kasvoille. Vaikka tehot pysyivat vakiona 190w tietämäillä vauhti tippui yli 5km/h. Samalla huomasin, että sykemittari ei toiminut. No tälläisessa tilanteessa ei kannata pienistä asioista välittää joten lähdin puskemaan vastatuuleen. Samalla käynnistin oman huoltostrategiani eli söin energiaa joko Geelin, patukan tai viinikumien (Kaikki Powerbarin tuotteita) muodossa 20minuutin välein. Nestetta tankkasin juomapullostani jatkuvasti. Tätä olisi tiedossa seuraavat 50km. Färjestadenin juoma-asemalla edessäni oleva letka karkasi minulta ja jäin polkemaan yksin vastatuuleen. Kilometrit kuluivat ja maisemat vaihtuivat mutta yksi pysyi ja se oli kova vastatuuli. 25km kohdalla huomasin kovaa kivistystä molemmissa takareisissä ja vaikka himmasin hieman polkemista ei tunne kadonnut minnekkään. Tätä vaan olisi siis vain siedettävä. Mieli alkoi hieman tummua keskinopeuden jatkaessa tippumistaan. Pian onneksi tuli Mörbylångan kylä ja 31km:n huoltopiste. Tämä muutaman kilometrin pätkä ajettiin kylän läpi jossa oli paljon kannustajia ympärillä. Tämä piristi kummasti mieltä ja sain hetkeksi jopa kiinni edellä ajaneen ryhmän. Tuon kalastaja kylän läpi ajo kenties yksi matkan hienoimmista pätkistä. Tällä huoltopisteellä otin ensimmäiset energiajuoma täydennykset ja jatkoin nopeasti matkaani
Maisema muuttui hieman seuraavaksi 20km kun tie lähti kulkemaan sisämaan sijasta meren rantaa pitkin. Tämä tarkoitti hienoja maisemia mutta myös voimistuvaa tuulta. Kiinni saamani ryhmä pääsi jölleen karkuun joten jälleen oli tyydyttävä solo ajeluun. Mielessä alkoi nyt jo toistua mantra, "kääntö pisteelle asti jaksaa, sitten helpottaa". Jotenkin olin aivan uupunut jatkuvaan vastatuuleen ja kipeisiin takareisiin. Pian tie kääntyikin takaisin sisämaan puolella ja reitti alkoi kulkea peltojen halki. Täällä alkoi näkyä jo muutamia puitakin mutta tuulelta ne eivät kauheasti suojanneet. Vielä oli 10 km matkaa 52km kääntöpisteelle ja mieli oli maassa. Tuntui siltä. että jokainen menee ohitse ja en mitenkää pysy heidän kyydissään. Ei kauhean vahvaa pyöräilyä. Kyllä tuli muutaman kerran kirottua koko pyöräily maan rakoseen.
Matka kuitenkin taittui vaikkakin hitaasti mutta vihdoin viimein pääsin kääntöpisteellä. Käännöksen jälkeen seurasi jyrkkä ylämäki, joka tuntui suorastaan autuaalta, koska enää ei tuuli puhaltanut vastaisena. Harvin sitä näin nauttii jyrkästä ylämäestä- Keskinopeus oli pudonnut 30,3km/h:iin mutta mieli alkoi virkistyä nyt kun pahin vastatuuliosuus oli takanapäin. Takareisissä kiristeli yhä mutta kipu alkoi hieman lieventyä. Kyllä se mielen merkitys on vaan suuri. Nyt poljettaisiin saaren halki toiselle puolelle sivutuulessa jonka jälkeen odottaisi palkintona 25km myötätuuliosuus. Saaren poikki poljettaessa maisemat olivat tutun karua. Ei puita, ei suojaa vain tasamaata.
Jo sivutuuli osuudella vauhtini parani huomattavasti ja pystyin ohittelemaan vuorostani muita. haha it is a pay back time! Tässä vaiheessa panin ensimmäistä kertaa merkille Italian paidassa pyöräilevän kaverin jolla oli tismalleen samanlainen pyörä kuin minulla. Painelin hänen ohitseen ja käännyin myötätuuli osuudelle. Kaikki aikaisemmat synkät ajatukset kaikkosivat pois kun matkanopeus nousi 40km/h. Nyt vuorostaan pyöräily oli kenties maailman mahtavin laji. Näin ne mielialat muuttuvat. Huomaamattani olin 74km Hulterstadin huoltopisteellä ja vauhti tuntui mukavalta. Nyt sykemittarikin alkoi toimia ja elämä hymyili. Myötätuuli osuus meni nopeasti fiilistellessä. Isokokoiselle miehelle myötätuuli näyttää sopivan keskimääräistä paremmin kun tällä osuudella ohittelin kanssa kilpailijoita jatkuvasti. Ruoka ja juoma upposi hyvin mutta pikkuisen joutui jo taistelemaan kiinteän ruoan kanssa.
84km kohdalla reitti kääntyi taas sivutuuleen. Nyt oli vuorossa kova sivutuuli ja 4km:n hivuttava nousu. Tämä tuntui hyvinkin rankalta osalta. Nousua tuntui jatkuvan ja jatkuvan. Sivutuuli oli selvästi voimistunut ja vauhti hidastui. Tosin sama ilmiö oli kaikilla muillakin ja jatkoimme pyöräilyä jonossa. Kukaan ei vaivautunut ohittelemaan kun tuuli teki ajamisesta todella huteraa. Hikisen ja pitkän mäen jälkeen olikin sitten viimein puolimatkan huoltopiste eli 93km Resmossa. Jälleen vauhdista juomaa ja energia patukka matkaan ja kohti huikaisevaa alamäkeä. Huoltopisteet oli toteutettu loistavasti. Alkuun oli tarjolla vettä, energiaa juomaa, isotonic juomaa, sitten tuli kiinteät tuoteet selkeästi nimettynä, gelit, banaanit, energia patukat ja viimeisenä vielä vettä. Kaiken haluamansa sai otettua vauhdista hyvin. Loistavasti toteutettu. Ohessa Resmon huoltopisteelle asti kilometrinopeudet.
Kun vielä mutustelin energiaa meni aikaisemmin ohittamani italiaano viuhahtamalla uudelleen ohitseni. Päätin päästä kaverin matkaan ja pistin polkimet pyörimään. Alamäen jälkeen oli vielä 15km myötätuuli osuus jonka poljimme italiaanon kanssa kahden. Färjestadenin 104km huoltopisteellä pistin vielä yhden vaihteen lisää ja jätin hänet taakseni. Nyt tuntui todella hyvältä:)
Käännyttäessä toiseen kertaan Öölannin sillalle oli koko 122km matkan keskinopeus 32.9km/h. Tämä oli ihan hyvä. Tavoitteena oli nimenomaan 33-34km/h keskari. Nyt vaan sillalle polkemaan. Tuuli oli voimistunut aamuisesta sillä aikaa oli jo kulunut yli 4 tuntia. Sillan ylitys tuntui voimistuneesta tuulesta huolimatta hyvältä. Jaksoin painaa pitkässä ylämäessä hyvin ja en kokenut suurta väsymystä ollenkaan. Edelleenkään alamäessä en uskaltanut mennä aeroasentoon. Tämä kostautui sillä "kisa viholliseni" italiaano pyyhälsi ohitseni alamäessä. Peesin en kuitenkaan uskaltanut mennä vaan jatkoin omaa vauhtiani kohti ensimmäistä kääntöpistettä. Toinen kierros lähtisi käyntiin lähes maalialueen tuntumasta. Se tarkoitti tietysti loistavaa kisatunnelmaa, musiikkia ja kisakuuluttajan hehkutuksia. Lähestyessäni tätä aluetta oli katujen varsilla tuhansia ihmisiä kannustamassa. Aivan mahtava tunnelma. Kääntöpaikalla tunsi itsensä Tour de France staraksi kun pääsi liikenne ympyrässä kääntymään ihmismassa kannustaessa. Aikaa oli kulunut 3h43min. Jos siis ajaisin nykyisellä keskinopeudella 32,7km/h saapuisin maaliin tavoiteaikataulussa eli 5h30minuutissa.
Näin siis fiilis toiselle kierrokselle lähdettäessä oli aivan loistava. Käännöksen jälkeen reitti lähti kulkemaan sisämaahan idyllisten maalaismaisemien keskellä. Pyöräilyreitti oli kokonaisuudessaan todella hyvin suunniteltu ja maisemaltaan vaihteleva ja erittäin kaunis. Ei ollut jyrkkiä käännöksiä tai huonokuntoisia teitä. Ensimmäiset 20km olisi vielä myötätuulta joten ei muuta kuin matkaan. Jalat toimivat ja muutaman kilometrin päästä tavoitin jälleen herran italiasta. Ohitin hänet ja toivoin ettei enää tarvitsisi nähdä häntä. Toisin kävi:) Myötätuuliosuus vaikutti sujuvan hyvin mutta jostakin syystä tuntui ettei kehossa ollut enää paljoa energiaa jäljellä. Ruokakaan ei enää maistunut samalla tavalla vaan 20 minuutin välein piti annokset pakottaa alas kurkusta. Juoma rytmikin oli seonnut. No mielessäni ajattelin että jäljellä on enää 45 kilometriä joten ei tässä mitään hätää. Saavuin nopeasti Läckebyn 141km:n huoltopisteelle jossa jälleen tavarat kyytiin lennosta ja matka jatkui. Nyt aloin huomaamaan sen, että päivästä oli tullut todella kuuma. Lämpötila oli noussut 25c tuntumaan ja pistävä aurinko lämmitti kovasti. Jotenkin jaksoin vielä kuitenkin painaa poljinta ja kääntöpisteellä 148km kohdalla ja vielä 152km Rocknebyn huoltopisteellä kaikki näytti hyvältä.
Kääntöpisteen jäkleen tuulen vaihtuessa myötätuulesta vastaiseksi iski Hukarilla seinä vastaan. Muutaman kilometrin aikana tapahtui monta asiaa. Vasemman jalkani ulkosyrjää alkoi särkeä oikein mojovasti. Tätä oli tapahtunut aikaisemminkin joten tunnistin tilanteen nopeasti. Hoitona oli ottaa kenkä pois jalasta ja polkea kenkä kiinni polkimessa mutta jalka sen päällä. Tämä ei kauheasti ollut aikaisemmin vaikuttanut vauhtiin mutta samalla myös energia tasoni putosi radikaalista. En vain yksinkertaisesti jaksanut polkea. Yhdessä näistä muodostui todella huono kombinaatio. Matkaa ei ollut enää paljoa jäljellä mutta tuossa tilassa 25km tuntui järkyttävän pitkältä. Vauhti jatkoi tippumistaan ja itse olin aivan kuin jossain kuplan sisällä tai sumussa. Ei vaan tuntunut miltään. Vauhtia ei ollut, syke ja tehot olivat matalalla ja porukkaa lappasi ohi. Koetin kiskoa ylimääräistä energiaa ja nestettä kehoon mutta ei hyötyä. Olin kokenut asian joka triathlon piireissä kulkee nimellä Bonk, eli totaali sakkaus. Kilometrit matelivat. noi 160km kohdalla meni myös Italiaano ohi viimeisen kerran. Jouduin sanomaan hänelle mielessä hyvästit sillä energiaa takaa-ajoon ei yksinkertaisesti enää ollut. Pyöräilyssä en häntä enää nähnyt. Viimein 15km ennen maalia alkoi tankatut energiat hieman vaikuttamaan ja mieli taisi hieman kirkastua. Pian minut ohitti Sarah (nimet oli kilpailunumerossa) ja poljin hänen perässään viimeiset kilometrit. Lindasdalin 170km huoltopisteelläkään en pysähtynyt vaan geelia nassuun. Pysähtyminen pyöräilyddä ei tullut kysymykseen vaikka olinkin aikasmoinen ihmisraato siinä vaiheessa. Extra energia tuli kuitenkin tarpeeseen.
Edes vaihtoalueen lähestyessä lisääntynyt kannustus ei kauheasti antanut energiaa. Ihmisiä oli oikealla ja vasemmalla. Ajatuksissa pyöri vain se, että tahtoo pois pyörän päältä. En jaksanut vielä tuossa tilanteessa miettiä edessä häämöttävää korkeaa vuorta eli täys marathonia. Viimeiset kilometrit siis menin aivan tahdon voimalla. Keskinopeus tippui viimeisen 30km aikana 32,9km/h:sta 31,7km/h:n. Olin käyttänyt 58 km:n matkaan yli kaksi tuntia. Aikamoinen pudotus siis. T2 lähestyessä muistin tällä kertaa irrottaa jalat kengistä. Pyörän pysäyttäminen onnistui hyvin ja niin oli pyöräily saatu päätökseen. Vihdoinkin. Aikaa meni 5:44:02 joten kyllä oli lopussa paha sakkaaminen. Onneksi pyöräily oli nyt saatu päätökseen.
T2
Niinpä sitten juosten talutin taas pyöräni omalle paikalleen ja jätin sen siihen. Kypärän pidin vielä päässä ja lähdin avojaloin juoksemaan kohti aluetta jossa punaiset juoksu kassit odottivat. Löysinkin oman kassini nopeasti ja kaappasin sen ja juoksin kohti vaihtotelttaa.
Toisin kuin T1:ssä teltassa ei ollut paljoakaan väkeä joten löysin oman paikkani siitä helposti. Jälleen heitin koko pussin sisällön lattialle ja riisuuduin kokonaan. Nyt vaihdoin sekä paidan että housut. Pyöräily vaatteet sekä kypärän heitin punaiseen pussiin ja vaihdoin päälle triathlon asun, sekä aurinkovisiirin. Rauhassa asetin myös kengät jalkaani ja hörppäsin lasillisen vettä. Hetken rauhoitin mieltäni ja lähdin juoksemaan kohti teltan suuta. Jotenkin mieltä alkoi jo helpottaa, sillä kaksi osiota oli takana ja yksi edessä. Tämä yksi oli tosin 42,2km mittainen täysmarathoni. Jätin juoksusäkkini sille varatulle alueelle ja säntäsin juoksemaan. Tästä se lähtee, kohta olen jo maalissa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti