Tavarat oli jo pakattu valmiiksi edeltävänä päivänä joten aamulla ei tarvinnut turhia höntyillä. Ruokailun jälkeen kuitenkin huomasin Zippin takarenkaan tyhjentyneen kokonaan. Onnekseni tajusin venttiilin olevan huonosti kiinni ja syyn piilleen siinä. Ilmat uudelleen sisään renkaasen ja huojentuneena kamat autoon. Varmuuden vuoksi otin kuitenkin toisenkin parin vanteita matkaan, jos vaikka Zipp ei pitäisikään ilmoja sisällä. Vieläkään ei kuitenkaan oikeastaan jännistystä tuntunut laisinkaan. Klo 10:20 aikoihin suuntasinkin sitten nokkani kohti Vantaata. Koko aamupalan jälkeisen ajan olin siemaillut urheilujuomaa aivan kuin varmistaakseni, että energiaa ja nestettä riittäisi. Tämä kaikki tuli kyllä oikein tarpeeseen. Matka Ryttylästä Vantaalle kesti 45min ja kisapaikka Hirvijärvi löytyi helposti. Vasta perillä huomasin ilman lämpötilan. Mittari oli kohonnut klo 11:30 pintaan jo reilusti yli 27c joten kuuma ja hikinen kisa olisi todellakin tiedossa. Toisaalta tämä hikoilu auttoi minua siinä ettei jatkuvasti täytynyt käydä WC:ssä joka osaltaan tietysti helpotti valmistautumisprosessia.
Kilpailu alueella oli jo menossa oikein hieno ja kova show sillä päivän mittaan oli erinäköisiä lähtöjä ollut jo kymmenkunta. Meno oli todella mahtavaa. Oli myyntikojua ja musiikkia. Samalla kun tulin alueelle kuulutettiin juuri naisten kilpasarja pikamatkalla lähteväksi. Hurrausta ja kannustusta kuului joka puolelta. Hienoa Vantaa!
Ensimmäisenä suuntasinkin sitten Kisainfoon josta sain itselleni ajanottochipin joka tuli kiinnittää vasempaan nilkaan. Lisäksi pussissa tuli mukana kilpailunumerot kiinnitettäväksi kypärään, pyörään ja kuminauhalla vyötärölle. Kisanumeronihan oli 560. Lisäksi kiSApussissa oli myös vaaleansininen uimalakki jota tuli käyttää uinnissa.
Ilmoittautumisen jälkeen popsin yhden energiapatukan ja vaihdoin kisavarusteet päälle. Seuraavaksi olisikin vuorossa polkupyörän tarkistus ja vaihtoalueen kuntoon laittaminen. Harmikseni moni muukin oli saanut saman ajatuksen päähänsä. Jono oli pitkä mutta sovussa sitten jonotettiiin auringossa ja kuumuudessa n. 20minuuttia. Nyt alkoi jo kilpailu fiilis nousemaan. Kovan näköisiä kilpakumppaneita oli paljon mukana. Omassa miesten yleisessä sarjassa osallistujia oli reilusti yli 200 joten tasoa tulisi todella olemaan.
Tätä asiaa fiilistellessä ja ihmisten kanssa ajatuksia vaihaessa sain huomaamattani kilpailunumeron kirjoitettuna käteeni ja jalkani ja pian olinkin laittamassa pyörääni vaihtoalueelle. Sekä T1 (uinti-pyöräily) että T2 (pyöräily-juoksu) vaihdot olivat samassa pisteessä joten asioiden järjesteleminen oli helppoa. Kaikki tavarat vain laatikkoon siinä järjestyksessä kuin niitä tulisin tarvitsemaan ja pyörä kiinni telineeseen. Lisäksi laatikon pohjalle muutama geeli ihan vain varmuuden vuoksi.Pyörän satulaan sitten kiinnitin kilpailunumeroni ja kypäräni. Ilman näitä kahta ei saanut aloittaa pyöräilyä ja uinnille niitä ei saanut ottaa mukaan.
Kun pyörä oli kiinni ja tavarat luovutettu oli sitten vuorossa kisainfo. Infossa käytiin läpi peruskisasäännöt ja muut oleennaiset tiedotukset. Infon jatkuessa aloin jo huolestuneena vilkuilemaan kelloa ja pelkäsin etten saisi lämmittelyyn tarpeeksi aikaa. No onneksi se loppui aikanaan ja tästä olikin sitten hyvä jatkaa suoraan järveen. Kello näytti tässä vaiheessa 13:30 ja lähtöön olisi aikaa 35minuttia. Märkkäri päälle ja lämmittelemään. Lämmittelin noin 600m johon sisältyi 6x 1min vetoja. Sitten alkoikin kello lähestyä ja klo 13:55 jolloin matka alkoi kohti lähtökarsinaa. Kohta olisi tosi kyseessä. Uinti tuntui todella hyvältä ja kevyeltä. Tämä tunne oli tuttu ja se tuli pienenä flashbackinä vuoden takaisesta Joroisten kisasta jossa uin toistaiseksi ehkäpä parhaan uintini. Tiedossa olisi varmasti huippu uinti!
Pian sitten järjestäydyimme lähtö karsinaan ja siitä laiturin etuosaan noin kuuteen seitsemään riviin. Kun saimme luvan hyppäsimme laiturin yli ja ryhmittäydyimme muiden osallistujien kanssa lähtöalueelle. Lähtö olisi suoraan syvästä vedestä ja matka olisi tosiaan 2x750m. Välissä olisi kuitenkinnoin
10 metrin avomaajuoksuosuus. Tämäkin asia selvisi minulle vasta infossa. No kerta se olisi ensimmäinenkin. Näissä tunnelmissa odoteltiin sitten odotettiin lähtötorven törähdystä.
Minuutti...30 sekunttia...5,4,3,2,1 ja matkaan. Hetkessä tyyni Vantaan Kuusijärvi muuttuu taiselutantereeksi joka tuntui olevan täynnä irtokäsiä, jalkoja ja raajoa jotka ovat valmiina hukuttamaan sinut. Heti lähdössä sain terävän potkun otsaani ja kyynärpään niskaani. Lisäksi tiedossa oli tavanomaista painimista ja kolarointia. Välillä uidaan toisten päältä ja toisinaan joku ui sinun päältäsi. Aina säännöllisesti jonkun kästi pyrkii vetämään sinut veden syvyyksiin. Hukkumiskokemuksia kerta toisena jälkeen. Tätä on triathlonin uinti. Taistelu kuuluu urheilun luonteeseen. Ensimmäiselle poijulle oli matkaa 300m ja kamppailu elintilasta jatkui armottomana koko matkan ajan.
Itse aloitin uinnin todella räväkästi ja vauhtia oli ehkäpä kunnoleni hieman liikaa. Ensimmäisessä käännöksessä olin jopa kärkiryhmän mukana mutta vauhti tuntui liian kovalta. Kiertäessä ensimmäistä valkoista poijua ja siitä seuranneen toisen valkoisen poijun ja käännöksen jälkeen alkoi jo hapot painamaan käsissä rankasti ja jouduin sanomaan kärkiryhmälle soronoo. Onneksi kakkos ryhmä oli vain 10metrin päässä takana ja siitä koetinkin löytää hyvää peesi tukea. Tahdin rauhtoittuessa uintikin alkoi tuntua oikein paremmalta, paikoin jopa hyvältä. Välillä löytyikin hyvä peesi mutta toisinaan harhauduin reitiltä reilusti oikealle ja kadotin hyvän peesituen. Samalla tietysti pidensin uinti matkaani jonkin verran. Jostain syystä navigointi ei toiminut parhaalla mahdollisella tavalla ja kiertelyä tuli paljon. Kolmas valkoinen poiju ohitettiin ja edessä 50m:n päässä näkyikin jo ranta ja siinä mänty joka piti kiertää. Pian jalat osuivatkin maahan ja muutaman delfiini hypyn jälkeen pystyyn ja mars juoksemaan. Tosin tasapainoelin korvassani vakuutteli minulle aivan jotain muuta ja hoiperlellen siirryin eteenpäin. Jotenkin onnistuin männyn sentään kiertämään ja suuntaamaan juoksuni takaisin veteen. Puolimatkassa kellonäytti 12:21. Hyvä! Olin siis alle 25min aikataulussa. Hyvä minä!
Pienten itse ylistysten jälkeen nopeasti takaisin syöksymällä veteen. Arviontikykyni vaan petti tässä hetkessä totaalisesti ja lähdin hyppäämään aivan liian aikaisessa vaiheessa. Ensimmäisen delfiinihypyn jälkeen vatsani osui pohjaan ja vauhti tyssäsi siihen paikaan. Taisi muuten rantaan näyttää todella nololta. No siinä vaiheessa ei paljoa pystynyt ajattelemaan vaan heti pystyyn ja eteenpäin.Viiden metrin kävelyn jölkeen olikin tarpeeksi syvää jotta uinti oli taas mahdollista. Vierelläni oli kolme uimaria joiden kanssa jaoimme tahdin. Toinen kierros sujuikin huomattavasti leppoisimmissa merkeissä kuin ensimmäinen. Meillä oli hyvä ryhmä ja vauhti tuntui sopivalta. Hieman ehkä olisikin voinut kiristää tahtia mutta nyt kun oli löytänyt hyvän peesin niin pitäydyin siinä lähes loppumatkan ajan. Uinti alkoi tuntua sopivan kevyeltä ja rennolta. Kädet liikkuivat vetreästi ja tunsin vedossa olevan hyvää lujuutta. Tunsin veden liikkeet ja ehdin miettiä jokaista vetoa. 1500m:n lyhyellä matkalla tämän olisi tietysti pitänyt herättää jo itsessään hieman hälyyttyskelloja päässä soimaan mutta kun olin mukamas niin hyvässä vauhdissa niin annoin vaan mennä. Välillä eksyin ryhmästä mutta harharetkien jälkeen palasin aina takaisin samaan ryhmään. Siinä sitten ohitettiin ensimmäinen, toinen ja kolmas poiju ja pian alkoin T1:sen sininen matto häämöttämään. Mitään loppuspurttia en edes saanut aikaiseksi vaan tasaisesti uinti jatkui kohti maata. Voimia oli vielä hyvin jäljellä ja tuntumakin oli aikas positiivinen. Kun jalat ottivat kiinni maahan niin ohitin vielä yhden kilpailijan delfiinihypyillä ja sitten uinnin maaliin.
Aika oli 26:59 joten olin onnistunut tuhraamaan 14:38 toiseen kierrokseen joka oli lähes kaksi minuuttia hitaampi kuin ensimmäinen. Pakkohan se oli myöntää, että pieni pettymys oli aika minulle. Jälkikäteen kun katsoo uinti dataa niin kyllä se uinnin varrella tapahtunut jatkuva kiemurtelu pidensi tuntuvasti matkaa. Toinen syy oli toisella kierroksella liiallinen tyydyttäytyminen mukavuusalueelle. Olisi pitänyt piiskata itsestä enemmän irti. Alla tarina tiivistettynä datamuotoon. Aloituspiste ei ihan mennyt nappiin ja kello löysi GPS signaalin vasta noin 100m lähdöstä. Jos matka oli oikean mittainen onnistuin huonolla suunnitamisella lisäämään matkaan 190m joka on yli 10% lisäys alkuperäiseen.
No tälläisiä asioita ei tietenkään kerennyt miettiä kisan aikana jossa oli vain välittömästi suunnistettava kohti vaihtoaluetta jonne oli noin 200m juoksu matka rannalta ylämäkeen. Matkalla avasin rauhassa märkkärin yläosan ja kipitin rennosti kohti telineessä odottavaa pyörääni. Muutama hätäinen kilpatoveri ohittiminut tässä juoksussa. Sykkeeni tuntui todella korkealta kun juoksin mäkeä ylöspäin. Tällä kertaa oma pyöräkin löytyi nopeasti, sillä oli pannut selvästi merkille, että pyöräni oli suoraan ison kaupan edessä. Helppo maamerkki jonka pystyy bongaamaan kisa-adrenaliinihöyryissäkin. Siinähän se sitten odottikin omistajaansa.
Nopeasti märkkäri pois myös jaloista. Samalla tartuin aurinkolaiseihin ja pistin ne päähän. Nyt kun toinen lahje oli jo irti otin käsillä toisenkin pois ja heitin märkäpuvun koppaan ja kaappasin laatikosta samalla pyöräilykengät. Sitten vaan kypärä päähän, numerolappu lanteille. Pyöräilykengissä lähdin kipittämään kohti vaihtoalueen loppumisrajaa, joka oli noin 150metrin päässä. Tämä ei muuten ole mukava ja nopea tapa juosta. Viimein kuitekin pääsin polkupyörän aloitus rajalle..Sitten nopeasti pyörän selkään ja kohti moottori tietä joka oli kuuma. Aikaa T1:een meni 3:41 joten tätä on pidettävä ehdottomasti onnistuneena suorituksena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti