Hyvin sujuneen vaihdon jälkeen olikin sitten kiva lähteä polkemaan. Jo ennen lähtöä olin huomannut että reitillä tulisi tuulemaan kohtalaisesti. Tuuli oli siis päivän mittaan noussut mutta ei todellakaan niin kovaksi, että se haittaisi tulevaa pyöräilyä. Ei muuta kuin eteenpäin ja katsomaan mihin päivän kunto riittäisi. Sijoituksistahan minulla ei tässä vaiheessa ollut mitään tietoa. Tiesin vain, että olin uinut nopeammin kuin pääjoukko ja vaihdossa kukaan ei ollut mennyt ohi. Oikein hyvät lähtökohdat oman parhaan osaamisalueen suorittamiseen siis.
Heti alkuun tuntui, että pyöräily lähtee luistamaan hyvin. Syke oli tietenkin aivan tähdissä mutta tätä olin osannut odottaakin. Näin käy minulla aina kun uinti vaihtuu pikaisesti pyöräilyyn. Keho alkaa pikaisesti pumppaamaan verta käsistä jalkoihin ja näin syke rävähtää taivaisiin. Jalat rullasivat hyvin ja syke tuntui tasaiselta. Jotain krohinaa kuitenkin kuului takajarruista. Sama tilanne kuin Joroisilla viime vuonna. Luulin säätäneeni jarrut kuntoon mutta silti sitä krohinaa vaan kuuluu. No tässä vaiheessa asialle ei voi enää tehdä mitääm joten ajatukset tiukasti tähän kisaan ja päättäväisesti kampia pyörittäen eteenpäin.
Reitti oli todella selkeä. Samaa 10 km tien pätkää ajettiin edes takaisin neljä kertaa. Matkan varrella oli tasaisesti sekä loivia ylä -että alamäkiä. Oikein mukava ja suhteellisen nopea reitti. Pyöräillessä tuulta tulee juuri sen verran että 30c lähentelevä ilmalämpötila ja suora auringon paistekkaan eivät häirinneet suoritusta. Ensimmäiset kilometrit menivätkin oikein mukavasti. Ensimmäiset 5km ajattelin katsellä menoa 35km/h keskinopeudella ja kun jalat lämpenisivät niin nostaisin kierrokset korkeammalle tasolle. Olin asettanut kellon hälyyttämään viiden kilometrin syklillä väliaikoja. Ensimmäisen 5 km aikana vain yksi kaveri pyyhälsi ohi. Vauhti ja varusteet (takana mm. umpilevy) oli tällä kaverilla kyllä sen verran eri luokkaa joten suosiolla päästin hänet menemään (ei mitään saumaa edes yrittää pysyä mukana). Pian olikin jo ensimmäiset kilometrit poljettu ja keskari oli 35,2km/h, Yes loistavaa. Tuntuma oli hyvä ja tästä lähdettäisiin kiristämään. Jaloissa ja sydämessä tuntui oleva resurrseja kovempaan menoon.
3,2,1, kierroksia lisää koneeseen ja hanat auki! Mutta hetkonen vauhtihan ei nouse ollenkaan. Eikös tässä pitänyt olla vielä resursseja? Samassa suuressa ihmettelyssä meni myös herra ministeri Stubb kiitämällä ohi. En päässyt peesiin laisinkaan. Harmi mutta miksi ei kulje? Varmuudeksi yksi runkoon teipattu geeli naamaan ja uutta yritystä. EI, kierrokset ei nouse. Ylämäki tuli ja meni, alamäki tuli ja meni mutta vauhti vain ei kiihdy. Seuraava vitonen meni sitten nopeudella 32,6km/h. Mitä ihmettä? Normi harkoissakin vauhtia on enemmän. Missä vika? Satula on oikealla korkeudella, ketjut kireällä, jarrut hieman laahaa mutta ei pahasti, vastaista tuultakaan ei ole pahasti. Missä vika? Vika oli yksinkertaisesti miehessä. Tällä 5km pätkällä todella moni ohitti minut ja hieman alkoi jo tunnelmakin latistua. Tänään ei näköjään miehestä lähde tämän enempää irti.
Ekan kympin jälkeen vauhti kuitenkin tasaantui 34,3km/h tuntumaan. Tätä vauhtia tuntui olevan aikas helppo ylläpitää. Alla on sitten tarkempi erittely kisavauhdista.
Kolmannella ja neljännellä kierroksella alkoi tulla vastaan jo kierroksella ohitettavia joten tylsistymään ei päässyt missään vaiheessa. Aina oli joku ohitettavana. Tässä vaiheessa nopeimmat kuskit olivatkin jo ohittaneet minut aikoja sitten joten käytännössä kukaan ei enää ohitellut minua. Motivaatio oli kuitenkin huonosta suorituksesta huolimatta korkealla koska nyt oli todella hauskaa. Jaloissa ei painanut alkuunkaan ja pyörä rullasi mukavasti muiden ohitse eteenpäin. 50 minuutin kohdalla toinen geeli naamaan ja nyt aloin jo valmistautua kohti juoksua. Jotenkin pyöräilyssä tuntui olevan sama ongelma kuin uinnissa. Annoin itseni valua koko ajan takaisin mukavuusvyöhykkeelleni. Tämä ei vain yksikertaisesti riitä ja jatkossa tähän on tultava muutos. Nyt pitäisi olla valmis kärsimään. No sen aika varmasti tulisi sitten juoksussa. Viimeinen kierros rennosti täyteen ja sitten valmistautumaan T2:een. Pyöräilyn kokonaisaika siis 1:07:32, joka oli kyllä pettymys.
T2
Nopeasti kengät pois polkimista ja pyörä seis osoitetulla viivan kohdalla. Siitä sitten juoksemaan alamäkeä pitkin vaihtoalueelle. Juoksu matkaa oli n.190metriä joten siinä kerkesi hyvin huomata kuinka surkea on juosta pyöräilykengillä. Nopeasti olin kuitenkin omalla vaihtopaikallani nro 560. Pyörä telineeseen, kypärä irti, kengät pois jalasta ja takaisin vaihtolaatikkoon. Samalla otin laatikosta sukat ja juoksukengät pois ja heitin ne nopeasti jalkaan. Ei mitään hätäilyä vaan harkittu ja rento kokonaisuus. Viimein aurinkolippa päähän ja numerolappu selästä vatsanpuolelle ja AVOT matkaan. Tämä sentäs onnistui hyvin. Aikaa vaihtoon meni vain 1:51.
Juoksu
Siitä alkoi sitten juoksutaival. Aluksi juostiin pieni ekstralenkki "stadionin" läpi jossa sai kuunnella villejä ja kannustavia kisakuulutuksia. Ei oikein kuulostanut hyvältä kun kuuluttaja hehkutti juoksureittiä sanoin, "tänä vuonna olemme lisänneet muutamia tiukkoja mäkiä reitillemme koetellaksemme juoksijoiden pohkeita oikein kunnolla". Tätä kuunnellessa ajatuksissa oli vain "kiitti tosi paljon, tätä mä NIIIN arvostan":). No stadion lenkillä juostiin aluksi pieni pätkä ja sitten noustiin korkean sillan yli ja sitten vielä pieni mäki alas ennen kuin pääsi varsinaiselle kierrokselle.
Virallinen kierros juostiin sitten kolmeen kertaan ennen kuin pääsi maaliin. Korkeuseroja oli todella paljon ja se raskautti juoksua entuudestaan. Alla matkan kartta.
Alkumatkan sain juosta aivan yksi omassa yksinäisyydessäni. Alussa jopa koin sellaisen harvinaisuuden että ohitin yhden juoksijan. Siin minä! Pian kuitenkin alkoi jo koittamaan ensimmäinen kunnon mäki. Mikään jyrkkä se ei ollut mutta tasaisen tappava ja yllättävän pitkä. Tässä vaiheessa juoksua pohkeissa alkoi painaamaan oikein kunnolla. Kevyehköstä pyöräilystä huolimatta pohkeissa painoi. Sykkeet pysyi ihan hyvin kurissa ja vauhtikin oli siedettävä. Tätä nyt osasi hieman odottaa joten katse oli vain tylysti suunnattava seuraaviin "parempiin" kilometreihin. Ensimmäinen kilometri 5:32min/km tahdilla. Pian alkoi kone hieman yskimään kuivuudesta ja kuumuudesta. Juottopistettä ei meinannut näkyä alkuunkaan ja 1.5km juottopisteiden välimatka tuntui ikuisuudelta. Viimein kääntöpisteellä tankkausaseman häämöttäessä horisontissa meinasi hymy tulla huulille, JUOTAVAA! Tässä hiljensin kävelyksi ja nestettä naamaan. Kyllä vesi ja urheilu juoma maistuikin hyvältä! Kiitos avustajille eri pisteillä. Seuraavat kilometrit sitten uusin voimin aikaa 5:46 ja 5:41. 3,3 km lenkki muodostui siten, että ensimmäinen puolikas siitä oli selvää nousua ja toinen puolikas sitten laskua ja tasaista. Henkisesti tämä oli helpompi näinpäin. Jaksaa aina paremmin kun tietää että vaikea osuus on ensin.
Radan vaikeuteen nähden vauhtini oli ihan ok vaikka eihän tuo mitenkää nopeaa ollut. Pian alkoikin muutamia kavereita kippaamaan heittämällä ohi sekä oikealta että vasemmalta. Tähän on totuttu! Nyt en vaan voinut olla varma olivatko he kierroksen minua jäljessä koska olin itse jo toisella kierroksella. No tässä ei taisteltu sijoituksista joten annoin heidän mennä.
Toiselle kierrokselle sainkin sitten itsekkin mukavan selän seurattavaksi. Vauhti oli juuri minulle sopivaa ja tuntui psykologisesti helpommalta juosta jonkun kanssa vaikka sanaakaan emme vaihtaneet keskenämme. Muutenkin olo ja fiilis kohentuivat tässä vaiheessa huomattavasti. Ensimmäisellä kierroksella kiusanneet mäetkään eivät enää tuntuneet niin pahalta ja juoksu oli paikoin jopa mukavaa. Toinen kierros meni kuin lennossa ja viimeiselle kierrokselle mentäessä oli jo pientä voiton makua suussa. Tosin pienen pettymyksen jouduin kokemaan kolmannen kierroksen alussa kun vilkaisin kelloani. Kokonais aikaa oli 2:22 mennyt. Eli minun olisi pitänyt juosta 4min/km tahtia viimeinen kierros jotta olisin päässyt tavoittelemaani 2:30 aikaan. No tiesin tämän mahdottomaksi joten nyt olisi kyse vain maaliin pääsystä. Kukaan ei sentään mennyt viimeisellä kierroksella enää ohitseni ja sain oikein hyvin kiihdytettyä omaakin vauhtia. Mäet tulivat ja menivät. Kaikista selvisin hymy huulilla. Viimeiset kaksi kilometriä meninkin sitten ihan hyvää 5min/km vauhtia. Tunnelma oli todella hyvä kun tiesin maalin lähestyvän.
Pian alkoikin maalisuora jo häämöttämään. Ei ketään edessä eikä takana. Normaalisti juosten kohti maalia. Muutaman ylä vitosen sain heittää loppusuoralla ja sitten pieni tuuletus maalissa. Aika 2:33.
Samassa sain vastaan ottaa myös Vantaa triathlon mitalin.
Olipas mukava päivä. Kaikki ei mennyt kuten olin suunnitellut mutta taatusti oli hieno kisa. Maalissa sitten palautumisjuomaa, rusinaa ja muuta tarjolla olevaa syötävää ja juotavaa naamaan. Siinä maalin tulon jälkeisessä hetkessä on aina jotakin erityistä. Tämän hetken huuman takia sitä jaksaa rääkätä itseään. Siinä kokee yhteenkuuluvuuden tunnetta muiden kanssa, voiton tunnetta, riemua, helpotusta. Sanalla sanoen se on hieno hetki!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti