Pyörän päälle päästyäni oli tiedossa 90km pyöräily osuus. Osuus koostui 22,5 km lenkistä joka kierrettäisiin neljään kertaan. Tuuli oli sivusta ja vaimea noin 2ms/s. Tämä ei vaikuttaisi suoritukseen ollenkaan. Kaikki vaikutti olevan siis täysin kunnossa. Vaikka hieman huonosti sujunut uinti painoikin takaraivossa niin oli oikein mukava päästä pyörän päälle. Uskoin voivani pyöräillä hyvän kisan vaikka tänä vuonna olikin takana vain kolme lenkkiä ulkona. Sitäkin enemmän tietysti sisällä pyöräiltyä kilometrejä ja uskoin näiden kärsimyksien vievän pitkälle. Reitin omana erikoisuutena oli useat 180asteen käännökset, ohituskieltoalueet ja muutamat pätkät jossa ajettiin tehdashallin sisällä. Paljon erilaisia rajoitteita mutta kaikki kuulosti todella hienolta.
'
Lämpötila oli noussut jo lähelle 35 astetta ja asfaltti alkoi väreilemään kuumuutta. Alkuun edessä ei ollut yhtään pyörää ja ensimmäiset 5 kilometriä sain ajaa omassa rauhassa. Syke nousi alussa 179 pintaan mutta laski tutulla tavalla siedettäviin lukemiin. Tehot pysyivät hyvin 240w tienoilla mutta syke lähenteli edelleen 155 pintaa. Pitäisikö huolestua? Etukäteen en ollut ajatellut mitään nopeus tavoitetta vaan tavoite oli ainoastaan teho alueella. Jos saisin kisan käytyä 220-240w tienoilla niin suoritus olisi loistava. Jos tehot tippuisivat 210 tienoille niin suoritus olisi OK ja sen alle menevät luvut tietäisivät epäonnistunutta pyöräily osuutta. Jotenkin tehomittarin kanssa kaikki on selkeämpää. Alkuun kaikki siis näytti hyvältä. Jalat toimivat hyvin ja ensimmäiset 180 asteenkäännökset sujuivat ongelmitta. Pian olikin 12km: käännös edessä. Tehot pysyivät hyvin 230w alueella ja pyörä kulki alla kiskoilla. Jalat tahkosivat ja pyörä rullasi. Useat täyskäännökset tietysti ja tekniset osuudet hiljensivät vauhtia mutta ensimmäisen kierroksen sain pyöräiltyä mielestäni hyvin omalla syke alueella. Kaikki tuntui olevan täysin kunnossa. BUENO! Pian ensimmäinen kierros läheni loppuaan ja tässä vaiheessa huomasin, että seuraavalle kierroksella kanssa kilpailijoita olisi paljon. Alla ensimmäisen kierroksen keskinopeudet.
Toiselle kierrokselle lähdettäessa ongelmaksi muodostui sadat muut kilpailijat jotka tulivat mukaan pyöräily radalle. Rata oli kapea ja yhdella kierrokselle mahtui kokonaista 8 ohituskieltoaluetta jossa jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni triathlon ruuhkaan. Hitaampien takana oli vain odoteltava ja näilla alueilla (yksittäisen pätkän pituus noin 200m, yhteenäs 1,6km/kierros) oli vain tyydyttävä hitaampien vauhtiin. Lisäksi huomasin Japanilaisten täyden piittaamattomuuden drafting säännöistä. Kisan edetessä ilmaantui jatkuvasti 30-50hengen ryhmiä jotka ajoivat tour de france tyyliin oikein hienoissa ryhmissä. Sinänsä jees ja komeita muodostelmia mutta kun peesaus on Ironman kisoissa kielletty niin kyllähän se hieman söi fiilistä. Omaankin peesiin tarrautui muutamia kavereita mutta mitäpä tuolle oikeastaan voi. Tuomareita ei kauheasti näyttänyt kiinnostavan peesaus joten sainpahan ajaa ainakin letkan ensimmäisenä. (elämän pieniä voittoja). Monet tippuivat kyydistä piakkoin mutta muutama sinnitteli 20km matkan aivan renkaan tuntumassa kiinni. Tankkaus sujui kaikesta huolimatta hienosti ja 20 minuutin välein otin joko geelin tai patukanmuodossa 200kcal sisään. Nestettä join fiiliksen mukaan ja sitä kului 750ml/45min. Toinen kierros menikin ruuhkien, peesauksen ja käännös-pysähdyten takia hieman nihkeämmissä fiiliksissä. Vaikka jaloissa olikin voimaa jäljellä niin edellä mainittujen seikkojen takia keskitehot tippuivat uhkaavasti 215w tienoille. Onneksi keskinopeus sentään pysyi siedettävällä tasolla.
Kolmas ja neljäs kierros noudattivat lähes tismalleen toisen kierroksen kaavaa, paitsi väkimäärä lisääntyi jokaiselle kierrokselle tultaessa. Tämä tietysti tarkoitti sitä, että ruuhkat pahenivat ja ohituskieltoalueilla vauhti tippui 27km tienoille. Tämä oli tietysti otettava takaisin seuraavalla vapaalla pätkällä joten heittelyä vauhdin säätelyssä tuli aivan liikaa. Tämä taasen söi jalkoja hieman oletettua enmmän joten ensimmäiset epäilyksen poikaset alkoivat nousta mieleen. Miten kävisi juoksussa? Kuumuuskin alkoi nyt vaivata miestä. Kierroksella oli ainoastaan yksi vesipiste ja siinä pitikin ottaa juomia matkaan juomista mutta myös viilennystä varten. Onneksi kypärässä oli aukko juuri tätä varten. Vettä päähän ja viilennys toimi moitteettomasti.
Kierroksen sujuivat erittäin mukavasti kaikesta pienistä vastoin käymisistä huolimatta. Keskitehot pysyivät 215w tienoilla joka tiesi 35km/h keskinopeutta kun ruuhkat yms vähennettiin yhtälöstä. Tavoitteena oli mahdollisesti alittaa 2:30 mutta tällä reitillä ja kelillä yhtälö oli tänään mahdoton toteuttaa. Keskinopeus oli loppujenlopuksi 34.8km/h joka ei nyt niin kauhean hyvä ole mutta olosuhteisiin nähden tyydyttävä.
T2
Maalin lähestyessä hiljensin vauhtia tietoisesti. Viimeinen kierros oli odotetusti kaikkein hitain sillä koetin säästellä jalkoja totaalisessa pätsissä tapahtuvaa juoksua varten. Lopussa kuitenkin sain vielä pienen bonuksen sillä sain ohitettua muutaman oman sarjan edustajan. Aika 2:33 oli oman sarjan 20:ksi nopein pyöräilyaika. Vaihtoon tullessa oli mukava huomata, että pyöriä ei ollut vielä vaihdossa kauhean montaa, joten muillakin oli selvästi vaikeuksia uinnin ja pyöräilyn kanssa. Vaihtoalue oli tällä kertaa erittäin kompakti ja se sujui itseasiassa erittäin hyvin. 2minuutin ja 10sekunnin päästä olinkin sitten saanut pyörän luovutettua ja juoksu vermeet laitettua päälle.
Jotenkin en ollut tässävaiheessa vielä aivan perillä omasta kokonais ajastani ja haaveilin kovia loppuaikoja. Näille haaveille tuli kuitenkin tyly loppu kun viimein vaihdon päätteksi näin kisakellosta ajan. 3h18min ja tiesin, että viiden tunnin alitus olisi mahdotonta tällä kertaa, sillä näillä jaloilla en pystyisi juoksemaan 1:40 puolimarathonia. Motivaatiota laski entuudestaan sekoilu kellon kanssa. Onnistuin jotenkin pistämään GPS:n poispäältä ennen juoksua ja niin juoksin väliajat jäivät saamatta kokonaan. Juoksu olisi sitten suoritettava täysin fiiliksen mukaan.
JUOKSU
Jos pyöräily oli ollut ruuhkassa ajamista niin juoksu oli sitten hiljaisessa yksinäisyydessä taivallusta. Reitti oli suunniteltu niin että vaihoalueelta juostiin saaren ympäri ja siitä sitten 16km:n päässä sijaistevalle maalialueelle. Mielenkiintoinen reitti joka kulki käytännössä koko matkan merenrannalla. Tämä tiesti paahtavaa kuumuutta ilman varjon varjoa. Pieni vastatuuli viileensi onneksi mukavasti kuumuutta.
Ensimmäiset kilometrit sujuivat hyvin ja jalat tuntuivat liikkuvat rennosti. Kun juoksu kulkee niin kisan viimeinen osuus on itseasiassa hyvinkin nautinnollinen. Rumpuryhmät löivät tahtia pitkillä suorilla ja juoksu tuntui sujuvan hyvin vaikka vauhtia en tiennytkään.
Näiden ajatusten keskellä meni ensimmäinen kilpailija minusta ohi kovalla vauhdilla. Hänen tahtiin ei ollut mitään asiaa joten yksinäinen vaellus kohti maalia sai jatkua. Kisan aikana minut taisi ohittaa noin 10-15 henkeä ja itse sain yhden pää nahan! Minulta kuitenkin hyvä suoritus.
Kun kyseessä ei ole looppimuotoinen lenkki niin huonoja puolena on se, että jos et juokse pääryhmän tahdissa niin juoksu on aikas yksinäistä. Sama meininki jatkui kilometri toisen jälkeen. Kuumuus, vesipiste, viilennys, tankkaus, kuumuus jne. Vaikka jaloissa tuntuikin hyvältä niin yli 36c:n lämpötila alkoi viemään mehuja miehestä. Olin ajatellut kiihdyttää vauhtia 15km jälkeen mutta tämä jäi vain kaukaiseksi haaveeksi. Ei ollut miehessä mehuja vaan tasaisella vauhdilla askeleet veivät kohti maalia. Hitaan vauhdin syynä oli myös motivaation puute. Tässä vaiheessa ei ollut enää mitään tavoiteltavaa. 5h alitus oli mennyt ja oman sarjan edustajia ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Näin siis taivalsin seuraavat 5km yksikseni omien kaiken kannustuksen mitä oli tarjolla. Kisajärjestäjien kunniaksi on sanottava se, että kannustus oli koko matkan ajan kovaa. Hieno tunnelma jatkui kilometristä toiseen ja se auttoi jaksamaan hieman enemmän. Polttavan helteen keskellä kilometrit kuluivat ja pian huomasin 19km taulun. Enää olisi matkaa jäljellä 2km. Sitten olisi vapautus tästä hornan pätsistä.
Samaan hengenvetoon huomasin kuitenkin krampin oireita molemmissa pakaroissa. Siitä alkoi Hukarin viimeinen taistelu: kumpi tulee aikaisemmin molempien pakaroiden lamaannuttava kramppi vai maalialueen ihanat tarjoilut. Aika laimea taistelu vaikak itse sanonkin.
Askel askeleelta maali kuitenkin lähestyi ja vaikka kipu pakaroissa yltyi niin kramppiin asti se ei yltänyt missään vaiheessa. Tämä oli kyllä pieni taistelu voitto, siis todella pieni:)
Viimeisellä kilometrillä pyrin vielä ottamaan loppuspurtin mutta se tämä jäi totaaliseksi torsoksi. Vauhti ei lisääntynyt vaikka juoksu tuntui selvästi raskaammalta. Onneksi maali kuitenkin lähestyi jokaisella askeleelta. Viimein olinkin maalisuoran päässä jossa kuuluttaja kuulutti: ARNI HUKARI FROM FIFIFIFIFI FINLAND, YOU MADE IT!!!!
Viimein olin matkani päässä. Maalissa odotti mitali, paljon ruokaa, juomaa sekä tietysti kaiken kruunaava ilmainen hieronta. Tämän takia sitä jaksaa vuositoisensa jälkeen lähteä kokeilemaan rajojaan. Kisan jälkeen ruoka maistuu niin hyvältä etten tiedä parempaa, juoma on taivaallista ja hieronnalle ei vain löydä sanoja.
Näin todella pääsin maaliin ja siellä vasta näin oman loppuaikani 5:05:30. Hehe 15s sekunttia nopeammin kuin viimevuonna Joroisilla. Selvää kehitystä siis. Juoksun aika oli 1:48:22 ja sijoitus oli 28 omassa sarjassani. Vaikka aika olikin keskinkertainen niin sijoitukset olivat loistavat: Uinti 20:s, Pyöräily 24:s ja uinti 28:s. Näistä koostui urani paras sijoitus eli oman sarjan 13:sta (n. 200 osallistujaa) ja koko kilpailun 93:s (n. 2000 osallistujaa) Kun ottaa huomioon että kyseessä oli iso kansainvälinen kilpailu niin suoritukseen on oltava erityisen tyytyväinen. Hieman sijoitus jäi kaivelemaan sillä jos olisi ollut 3 pykälää korkeammalla olisin voittanut oikeuden osallistua maailmanmestaruuskilpailuihin syyskuussa Kanadassa. Tuliaisina kotiin oli mitali, finisher T-paita ja tietysti äärimmäisen seksikkäästi palanut selkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti