Olemme asuneet nyt Japanissa kolmen kuukauden ajan ja tämä tulee olemaan ensimmäinen blogi päivitykseni. Täällä muutoksia on ollut paljon ja treeni määrät ovat jääneet vähäisiksi. Tämä ei kuitenkaan harrastelua haittaa joten saman tien päästään asiaan eli vuoden ensimmäiseen kisaraporttiin. Sunnuntianan 1.6.2014 oli minun kisakauteni avaukseni Ironmanin puolimatkan kisalla. Kisaraportteja on aina mukava kirjoittaa ja niistä on paljon hyötyä itsellekkin. Joten laitetaanpas samantien kisafiilikset pakettiin ennenkuin asiat unohtuvat mielestä aivan täysin. Tuttuun tapaan jaan tämän tekstin muutamaan osioon.
Pre-race
Kisa-alueelle Nagoyaan oli kotoamme Kobesta noin 3 tunnin ajomatka ja matkaan lähdimme koko perheen voimin. Tämä kisa oli siitä erityinen, että ilmoittautuminen ja kaikki kisan virallinen proseduuri oli Nagoyan lentokentällä. Ihan hauska fiilishän se oli mennä patsastelemaan lentokentälle ja ihmettelemään menoa. Huonona puolena oli tietysti se, että monimutkaisti kisaan lähtemistä kun ilmoittautumine, lähtö, check in, t1, t2 ja maali olivat kaikki hieman eri paikoissa. No Japanissa monesti asiat tehdään huolellisesti ja hyvin mutta täysin eri logiikalla kuin meillä Suomessa. Suotakoon se heille. Kokonaisuudessaan organisaatio ja kaikki asiat toimivatkin erittäin hyvin ja mallikelpoisest. Kisaa edeltävänä päivänä piti osallistua kisainfoon, ilmoittautua sekä jättää T1 ja T2 kassit ja polkupyörä vaihtoalueelle. Kun Kisainfo oli kuunneltu ja kaikki tavarat saatu lentokentältä oli matkan päänä lähtö -ja vaihtoalue.
Asiat sujuivat täälläkin ongelmitta ja pian oli kaikki valmiina kisapäivää ajatellen. Sininen ja punainen kassi paikallaan ja fillari rekissa. Oma kisanumeroni oli muuten 303.
 |
| Arni ja pyörä tarkastuksessa |
Kisa-aamu valkeni aurinkoisena ja säätiedotus lupasi kuumaa ja tyyntä säätä. Oikein hyvä sillä tuulisia kisoja on ollut aivan riittämiin. Aurinorasvat nassuun ja kisa-alueelle mars. Kisan lähto oli 08:30 joten painelin paikalle 07:10. Aikaa olisi hyvin sillä kaikki valmistelut oli jo tehty edellisenä päivänä. Tarkistin renkaiden paineet, teippasin kisaruoat kiinni runkoon, juomapullot paikoilleen ja rantaan. Uinnin alkulämmittelyn sai aloittaa klo 07:30. Ranta-alueella oli jo nyt huumaava meininki kun kaksi tuhatta osallistujaa ja monet katsojat sekä rumpuryhmät pitivät tunnelmasta huolta.
Nopeasti sain kisanumeron käteen ja muutamassa minuutissa oli märkä pukupäällä ja askeleet veivät kohti merta. Puku päällä alkoi jo aamulla tuntea päivän helteen. Lämpötila oli aamulla klo 08:00 noin 32c. Kuuma päivä olisi tiedossa. Onkohan tankkaus kunnossa. Meren lämpötila oli 23c ja aaltoja ei ollut näkyvissä lainkaan joten aivan ihanteellisissä olosuhteissa saisi uinnin suorittaa, tai niin ainakin luulin. Heti veteen mentyä ja hieman lämmiteltyä kävi kuitenkin karu todellisuus selväksi. Vaikka merenkäynti oli hiljaista niin meressä oli todella voimakkaita virtauksia jotka vaikeuttivat uintia paljon. Tunnelma oli sama kuin uisi joessa vastavirtaan. No kaikille olosuhteet olisivat kuitenkin samat joten turha valitella pitemmän päälle.. Muuten uinti tuntui sujuvan jopa erittäinkin hyvin ja toivoinkin kisan alkavan nopeasti. Odotellessa sain kokea sellaisen kunnian että kaksin kertainen Ironmanin maailmanmestari Chris Maccormack antoi minulle läpyt ennen omaa lähtöään. Aikas siistiä vaikka kaikki halukkaat minun lähdössäni saivatkin vastaavan kohtelun. Minun lähtöni oli heti ensimmäisessä aallossa minuutti pro ryhmän perään.
UINTI
Nopeasti ammattilaiset hävisivät näköpiiristä ja omaan lähtöön oli aikaa enää minuutti. Rummut hakkasivat taustalla ja asettauduin kolmanteen riviin mahdollisimman oikealle, jotta uinti matkani oli lyhyin mahdollinen. Uinti tapahtuisi yhtenä looppian joten käännöksiä olisi vähän. Lähtö oli rannalta juoksulähtönä.
Teknisesti reitti oli itseasiassa suhteellisen vaikea sillä suunnistaminen kävi hankalaksi poijujen etäisyyksien ollessa isot. Näitä ajatuksia pohtiessa soikin lähtösummeri ja matka alkoi. Alkuun oli odotettavissa pientä taistelua mutta kaikki sujuikin oikein mukavasti ja pian löysin oman paikkani joukosta. Hmm helpoin lähtöni ikinä. Hienoa Ensimmäiselle poijulle tultaessa oli joukko vielä hyvin kasassa. Matkalla koetin pysyä vain muiden peesissä ja olla eksymättä reitiltä. Muutamia harhailuja lukuunottamatta matka sujui hyvin. Mitään Kalmarin tapaista huippu fiilistä ei uinnissa ollut mutta ihan kohtalaista menoa. Pian olikin jo käännöksen aika ja sekin sujui muitta mutkitta. Vauhti tuntui kohtuullisen hyvältä ja tuudittauduinkin tähän loppumatkan ajaksi. Käsissä painoi uinti hieman mutta ei mitään ihmeellistä. Pian alkoikin ranta-alue häämöttämään ja valmistauduin hyvillä mielin nousemaan maihin. Täähän alkoi hyvin.
Heti kun sain maata jalkojeni alle vilkaisin kelloani ja se näytti 35:56. Siis mitä? Sehän on yli 4 minuuttia hitaampi kuin mitä odotin. Huhhuh, Ei mennyt ihan nappiin. Mikäköhän siinä meni vikaan? No tämä tietysti lannisti tunnelmaa mutta minkäs sille voi. (Itse asiassa meren virtaus oli tuona päivänä todella voimakas ja nopein uintiaika oli 27:10, Macalla 27:40 joka on yli 5 minuuttia hitaampi kuin normaalisti joten olosuhteet selittää hitaan ajan) Tästä kaikesta mitään tietämättä jatkoin juoksua kohti T1:stä, hieman lannistuneena.
Vaihtoalueella kaikki sujui hyvin ja nopeasti olin saanut märkäpuvun pois päältä ja kypärän päähän. Tästä kuitenkin oli pitkä matka pyöräalueelle.
Vaihtoteltan ja pyörän välillä matkaa oli noin 600m. Tämän matkan juoksin kengät kädessä ja
viimeipääsin vaihtoalueelle. Nopeasti pyörä kainaloon ja kohti pyöräilyn aloitusta. Vaihto sujui täysin ilman ongelmia mutta juoksun takia aikaa kului 4;01.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti