Back in the business

Nyt on saatu kenties kevään kiireisin kolmen viikon jakso päätökseen. Kuun alussa alkoi rippileiri täällä Ryttylässä. Itse olin siin ävetovastuussa joten tästä seurasi jäätävän kiireinen mutta samalla mielettömänn palkitseva 14 päivän rypistys. Työpäivät venyivät klo 08:00-23:00 joten treenien laittaminen johonkin väliin oli todella haastavaa. Tämän lisäksi kotona odotti pieni 4 viikkoinen tytär ja vaimo. Tyttäreni on päättänyt valvottaa tasaisesti vanhempiaan öisin joten aamuheräämiset eivät vain tulleet väsymyksen vuoksi kysymykseen. Tiedän, omaa heikkouttani se vain. Tämä näkyi tietysti myös treenaus ajassa

Kesäkuu on mennyt aikas lailla penkin alle. Muutamamia toivon pilkahduksia on toki ollut matkan varrella mutta kuuhun mahtui koko kesän heikoin viikko, kun kesäkuun toisella viikolla treeniaikaa kertyi vain 5 tuntia. huhhuh! Väliin kuitenkin mahtui myös hienoja tapahtumia kuten Pirkan Pyöräily.
Siitä tarkempi kisaraportti sitten myöhemmin.

Nyt ollaan siinä vaiheessa, että Ironman kisoihin on aikaa 8 viikkoa. Tässä vaiheessa pitää pistää viimeinenkin treenivaihde päälle ja saada pitkiä ja tehokkaita treenejä alle. Enää ei vain yksinkertaisesti ole varaa löysäilyyn. Hyvänä esimerkkinä hyvästä treenistä toimi eilinen VK juoksu.
Tarkoituksena oli yksinkertaisesti polttaa Juhannuksena tullutta enerigiaa pois. Ensimmäiset 2 km lämmittelyn omaisesti 5:30min/km tahtia. Syke pysyi vielä kurissa oikein hyvin 135-140 kieppeillä. Seuraavat kaksi kilometriä sitten hieman vauhtia kiristäen mutta sykettä kontrolloiden. Sitten loput 8km ajattelin juosta alle 5:00min/km vauhtia. Syke tietysti pomppasi heti Vk lukemille mutta oikein hyvin jaksoi juosta koko lenkin. Jaloissa oli koko ajan tunne siitä että vielä voisi hitusen kiristää. Viimeinen 5km mentiin sitten oikeasti kovaa. Koko matkan tuntuma oli hyvä joka tietää sitä ettei vielä menty aivan kipualueelle. 5km aika näyttäisi olevan 22min 56sek. Ihan ok aika mulle, Pitäisi tossa heinäkuussa juosta kisa 5km ja 10km jotta saisi oikeat maksimiajat selville. Tämä oli loisto treeni josta on hyvä jatkaa treeniä.

Lisäksi tänään oli vuorossa 3,2km avovesiuinti, joka oli tarkoitus uida tuntiin. Treeni sujui oikein hyvin läheisessä joessa. Vielä on hommaa kadenssin ja  suunnistamisen kanssa, mutta pikku hiljaa alkaa tuntua hyvältä. Nyt pitää uinnissakin keskittyä vauhtikestävyyteen. Pitäisi 8 viikon kuluttua olla siinä kunnossa että 3,8km menisi aikaan 1h05min.

Juoksussa ja uinnissa tarvitaan nyt kestävyystreeniä kun taas pyöräilyssä kaivataan enemmän vauhtia.  Kestävyyskunto vaikuttaa olevan kohdallaan mutta vauhti ei ole vielä sillä tasolla kun toivoisin. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa. 

Vantaa triathlon, pyöräily ja juoksu!

Pyöräily
Hyvin sujuneen vaihdon jälkeen olikin sitten kiva lähteä polkemaan. Jo ennen lähtöä olin huomannut että reitillä tulisi tuulemaan kohtalaisesti. Tuuli oli siis päivän mittaan noussut mutta ei todellakaan niin kovaksi, että se haittaisi tulevaa pyöräilyä. Ei muuta kuin eteenpäin ja katsomaan mihin päivän kunto riittäisi.  Sijoituksistahan minulla ei tässä vaiheessa ollut mitään tietoa. Tiesin vain, että olin uinut nopeammin kuin pääjoukko ja vaihdossa kukaan ei ollut mennyt ohi. Oikein hyvät lähtökohdat oman parhaan osaamisalueen suorittamiseen siis.

Heti alkuun tuntui, että pyöräily lähtee luistamaan hyvin. Syke oli tietenkin aivan tähdissä mutta tätä olin osannut odottaakin. Näin käy minulla aina kun uinti vaihtuu pikaisesti pyöräilyyn. Keho alkaa pikaisesti pumppaamaan verta käsistä jalkoihin ja näin syke rävähtää taivaisiin. Jalat rullasivat hyvin ja syke tuntui tasaiselta. Jotain krohinaa kuitenkin kuului takajarruista. Sama tilanne kuin Joroisilla viime vuonna. Luulin säätäneeni jarrut kuntoon mutta silti sitä krohinaa vaan kuuluu. No tässä vaiheessa asialle ei voi enää tehdä mitääm joten ajatukset tiukasti tähän kisaan ja päättäväisesti kampia pyörittäen eteenpäin.

Reitti oli todella selkeä. Samaa 10 km tien pätkää ajettiin edes takaisin neljä kertaa. Matkan varrella oli tasaisesti sekä loivia ylä -että alamäkiä. Oikein mukava ja suhteellisen nopea reitti. Pyöräillessä tuulta tulee juuri sen verran että 30c lähentelevä ilmalämpötila ja suora auringon paistekkaan eivät häirinneet suoritusta. Ensimmäiset kilometrit menivätkin oikein mukavasti. Ensimmäiset 5km ajattelin katsellä menoa 35km/h keskinopeudella ja kun jalat lämpenisivät niin nostaisin kierrokset korkeammalle tasolle. Olin asettanut kellon hälyyttämään viiden kilometrin syklillä väliaikoja. Ensimmäisen 5 km aikana vain yksi kaveri pyyhälsi ohi. Vauhti ja varusteet (takana mm. umpilevy) oli tällä kaverilla kyllä sen verran eri luokkaa joten suosiolla päästin hänet menemään (ei mitään saumaa edes yrittää pysyä mukana). Pian olikin jo ensimmäiset kilometrit poljettu ja keskari oli 35,2km/h, Yes loistavaa. Tuntuma oli hyvä ja tästä lähdettäisiin kiristämään. Jaloissa ja sydämessä tuntui oleva resurrseja kovempaan menoon.

3,2,1, kierroksia lisää koneeseen ja hanat auki! Mutta hetkonen vauhtihan ei nouse ollenkaan. Eikös tässä pitänyt olla vielä resursseja?  Samassa suuressa ihmettelyssä meni myös herra ministeri Stubb kiitämällä ohi. En päässyt peesiin laisinkaan. Harmi mutta miksi ei kulje? Varmuudeksi yksi runkoon teipattu geeli naamaan ja uutta yritystä. EI, kierrokset ei nouse. Ylämäki tuli ja meni, alamäki tuli ja meni mutta vauhti vain ei kiihdy. Seuraava vitonen meni sitten nopeudella 32,6km/h. Mitä ihmettä? Normi harkoissakin vauhtia on enemmän. Missä vika? Satula on oikealla korkeudella, ketjut kireällä, jarrut hieman laahaa mutta ei pahasti, vastaista tuultakaan ei ole pahasti. Missä vika? Vika oli yksinkertaisesti miehessä. Tällä 5km pätkällä todella moni ohitti minut ja hieman alkoi jo tunnelmakin latistua.  Tänään ei näköjään miehestä lähde tämän enempää irti.
Ekan kympin jälkeen vauhti kuitenkin tasaantui 34,3km/h tuntumaan. Tätä vauhtia tuntui olevan aikas helppo ylläpitää. Alla on sitten tarkempi erittely kisavauhdista.

Kolmannella ja neljännellä kierroksella alkoi tulla vastaan jo kierroksella ohitettavia joten tylsistymään ei päässyt missään vaiheessa. Aina oli joku ohitettavana. Tässä vaiheessa nopeimmat kuskit olivatkin jo ohittaneet minut aikoja sitten joten käytännössä kukaan ei enää ohitellut minua. Motivaatio oli kuitenkin huonosta suorituksesta huolimatta korkealla koska nyt oli todella hauskaa. Jaloissa ei painanut alkuunkaan ja pyörä rullasi mukavasti muiden ohitse eteenpäin. 50 minuutin kohdalla toinen geeli naamaan ja nyt aloin jo valmistautua kohti juoksua. Jotenkin pyöräilyssä tuntui olevan sama ongelma kuin uinnissa. Annoin itseni valua koko ajan takaisin mukavuusvyöhykkeelleni. Tämä ei vain yksikertaisesti riitä ja jatkossa tähän on tultava muutos. Nyt pitäisi olla valmis kärsimään.  No sen aika varmasti tulisi sitten juoksussa. Viimeinen kierros rennosti täyteen ja sitten valmistautumaan T2:een. Pyöräilyn kokonaisaika siis 1:07:32, joka oli kyllä pettymys.

T2

Nopeasti kengät pois polkimista ja pyörä seis osoitetulla viivan kohdalla. Siitä sitten juoksemaan alamäkeä pitkin vaihtoalueelle. Juoksu matkaa oli n.190metriä joten siinä kerkesi hyvin huomata kuinka surkea on juosta pyöräilykengillä. Nopeasti olin kuitenkin omalla  vaihtopaikallani nro 560. Pyörä telineeseen, kypärä irti, kengät pois jalasta ja takaisin vaihtolaatikkoon. Samalla otin laatikosta sukat ja juoksukengät pois ja heitin ne nopeasti jalkaan.  Ei mitään hätäilyä vaan harkittu ja rento kokonaisuus. Viimein aurinkolippa päähän ja numerolappu selästä vatsanpuolelle ja AVOT matkaan. Tämä sentäs onnistui hyvin. Aikaa vaihtoon meni vain 1:51. 

Juoksu

Siitä alkoi sitten juoksutaival. Aluksi juostiin pieni ekstralenkki "stadionin" läpi jossa sai kuunnella villejä ja kannustavia kisakuulutuksia. Ei oikein kuulostanut hyvältä kun kuuluttaja hehkutti juoksureittiä sanoin, "tänä vuonna olemme lisänneet muutamia tiukkoja mäkiä reitillemme koetellaksemme juoksijoiden pohkeita oikein kunnolla". Tätä kuunnellessa ajatuksissa oli vain "kiitti tosi paljon, tätä mä NIIIN arvostan":).  No stadion lenkillä juostiin aluksi pieni pätkä ja sitten noustiin korkean sillan yli ja sitten vielä pieni mäki alas ennen kuin pääsi varsinaiselle kierrokselle.

Virallinen kierros juostiin sitten kolmeen kertaan ennen kuin pääsi maaliin.  Korkeuseroja oli todella paljon ja se raskautti juoksua entuudestaan. Alla matkan kartta.

Alkumatkan sain juosta aivan yksi omassa yksinäisyydessäni. Alussa jopa koin sellaisen harvinaisuuden että ohitin yhden juoksijan. Siin minä! Pian kuitenkin alkoi jo koittamaan ensimmäinen kunnon mäki. Mikään jyrkkä se ei ollut mutta tasaisen tappava ja yllättävän pitkä. Tässä vaiheessa juoksua pohkeissa alkoi painaamaan oikein kunnolla. Kevyehköstä pyöräilystä huolimatta pohkeissa painoi. Sykkeet pysyi ihan hyvin kurissa ja vauhtikin oli siedettävä. Tätä nyt osasi hieman odottaa joten katse oli vain tylysti suunnattava seuraaviin "parempiin" kilometreihin. Ensimmäinen kilometri 5:32min/km tahdilla. Pian alkoi kone hieman yskimään kuivuudesta ja kuumuudesta. Juottopistettä ei meinannut näkyä alkuunkaan ja 1.5km juottopisteiden välimatka tuntui ikuisuudelta. Viimein kääntöpisteellä tankkausaseman häämöttäessä horisontissa meinasi hymy tulla huulille, JUOTAVAA! Tässä hiljensin kävelyksi ja nestettä naamaan. Kyllä vesi ja urheilu juoma maistuikin hyvältä! Kiitos avustajille eri pisteillä. Seuraavat kilometrit sitten uusin voimin aikaa 5:46 ja 5:41. 3,3 km lenkki muodostui siten, että ensimmäinen puolikas siitä oli selvää nousua ja toinen puolikas sitten laskua ja tasaista. Henkisesti tämä oli helpompi näinpäin. Jaksaa aina paremmin kun tietää että vaikea osuus on ensin. 

Radan vaikeuteen nähden vauhtini oli ihan ok vaikka eihän tuo mitenkää  nopeaa ollut. Pian alkoikin muutamia kavereita kippaamaan heittämällä ohi sekä oikealta että vasemmalta. Tähän on totuttu! Nyt en vaan voinut olla varma olivatko he kierroksen minua jäljessä koska olin itse jo toisella kierroksella. No tässä ei taisteltu sijoituksista joten annoin heidän mennä. 

Toiselle kierrokselle sainkin sitten itsekkin mukavan selän seurattavaksi.  Vauhti oli juuri minulle sopivaa ja tuntui psykologisesti helpommalta juosta jonkun kanssa vaikka sanaakaan emme vaihtaneet keskenämme.  Muutenkin olo ja fiilis kohentuivat tässä vaiheessa huomattavasti.  Ensimmäisellä kierroksella kiusanneet mäetkään eivät enää tuntuneet niin pahalta ja juoksu oli paikoin jopa mukavaa.  Toinen kierros meni kuin lennossa ja viimeiselle kierrokselle mentäessä oli jo pientä voiton makua suussa. Tosin pienen pettymyksen jouduin kokemaan kolmannen kierroksen alussa kun vilkaisin kelloani. Kokonais aikaa oli 2:22 mennyt. Eli minun olisi pitänyt juosta 4min/km tahtia viimeinen kierros jotta olisin päässyt tavoittelemaani 2:30 aikaan. No tiesin tämän mahdottomaksi joten nyt olisi kyse vain maaliin pääsystä. Kukaan ei  sentään mennyt viimeisellä kierroksella enää ohitseni ja sain oikein hyvin kiihdytettyä omaakin vauhtia. Mäet tulivat ja menivät. Kaikista selvisin hymy huulilla.  Viimeiset kaksi kilometriä meninkin sitten ihan hyvää 5min/km vauhtia. Tunnelma oli todella hyvä kun tiesin maalin lähestyvän.

Pian alkoikin maalisuora jo häämöttämään. Ei ketään edessä eikä takana. Normaalisti juosten kohti maalia. Muutaman ylä vitosen sain heittää loppusuoralla ja sitten pieni tuuletus maalissa. Aika 2:33. 

Samassa sain vastaan ottaa myös Vantaa triathlon mitalin.

Olipas mukava päivä. Kaikki ei mennyt kuten olin suunnitellut mutta taatusti oli hieno kisa. Maalissa sitten palautumisjuomaa, rusinaa ja muuta tarjolla olevaa syötävää ja juotavaa naamaan. Siinä maalin tulon jälkeisessä hetkessä on aina jotakin erityistä. Tämän hetken huuman takia sitä jaksaa rääkätä itseään. Siinä kokee yhteenkuuluvuuden tunnetta muiden kanssa, voiton tunnetta, riemua, helpotusta. Sanalla sanoen se on hieno hetki!

Vantaa Triathlon, UInti+T1

Niin se vaan sitten koitti, nimittäin vuoden ensimmäisen triathlon kilpailun aamu. Yö oli tavalliseen tapaan mennyt aivan persiilleen kun meidän pikkuinen oli päättänyt ottaa ohjaksen omiin käsiinsä veti uskomattoman shown yön aikana. Vanhemmat tietysti tästä ähelltelystä innostuneena valvoivat pitkän matkaa yöstä. No onneksi valvottu yö ei vaikuta kisasuoritukseen millaan lailla, joten turvallisin mielin aamupuuron pariin.  Oma lähtöni oli vasta klo 14:05 joten aamulla olisi aikaa kiskoa naamaan sen kokoinen puurokattilallinen että Japani sumopainijatkin olisivat siitä kateellisia. Sekaan, banaania, pähkinöitä, mustikoita ja raejuustoa. Ja kyllä maistui.

Tavarat oli jo pakattu valmiiksi edeltävänä päivänä joten aamulla ei tarvinnut turhia höntyillä.  Ruokailun jälkeen kuitenkin huomasin Zippin takarenkaan tyhjentyneen kokonaan. Onnekseni tajusin venttiilin olevan huonosti kiinni ja syyn piilleen siinä. Ilmat uudelleen sisään renkaasen ja huojentuneena kamat autoon. Varmuuden vuoksi otin kuitenkin toisenkin parin vanteita matkaan, jos vaikka Zipp ei pitäisikään ilmoja sisällä. Vieläkään ei kuitenkaan oikeastaan jännistystä tuntunut laisinkaan.  Klo 10:20 aikoihin suuntasinkin sitten nokkani kohti Vantaata. Koko aamupalan jälkeisen ajan olin siemaillut urheilujuomaa aivan kuin varmistaakseni, että energiaa ja nestettä riittäisi. Tämä kaikki tuli kyllä oikein tarpeeseen. Matka Ryttylästä Vantaalle kesti 45min ja kisapaikka Hirvijärvi löytyi helposti. Vasta perillä huomasin ilman lämpötilan. Mittari oli kohonnut klo 11:30 pintaan jo reilusti yli 27c joten kuuma ja hikinen kisa olisi todellakin tiedossa. Toisaalta tämä hikoilu auttoi minua siinä ettei jatkuvasti täytynyt käydä WC:ssä joka osaltaan tietysti helpotti valmistautumisprosessia.

Kilpailu alueella oli jo menossa oikein hieno ja kova show sillä päivän mittaan oli erinäköisiä lähtöjä ollut jo kymmenkunta. Meno oli todella mahtavaa. Oli myyntikojua ja musiikkia. Samalla kun tulin alueelle kuulutettiin juuri naisten kilpasarja pikamatkalla lähteväksi. Hurrausta ja kannustusta kuului joka puolelta. Hienoa Vantaa!

Ensimmäisenä suuntasinkin sitten Kisainfoon josta sain itselleni ajanottochipin joka tuli kiinnittää vasempaan nilkaan. Lisäksi pussissa tuli mukana kilpailunumerot kiinnitettäväksi kypärään, pyörään ja kuminauhalla vyötärölle. Kisanumeronihan oli 560. Lisäksi kiSApussissa oli myös vaaleansininen uimalakki jota tuli käyttää uinnissa.

Ilmoittautumisen jälkeen popsin yhden energiapatukan ja vaihdoin kisavarusteet päälle. Seuraavaksi olisikin vuorossa polkupyörän tarkistus ja vaihtoalueen kuntoon laittaminen. Harmikseni moni muukin oli saanut saman ajatuksen päähänsä. Jono oli pitkä mutta sovussa sitten jonotettiiin auringossa ja kuumuudessa n. 20minuuttia. Nyt alkoi jo kilpailu fiilis nousemaan. Kovan näköisiä kilpakumppaneita oli paljon mukana. Omassa miesten yleisessä sarjassa osallistujia oli reilusti yli 200 joten tasoa tulisi todella olemaan.

Tätä asiaa fiilistellessä ja ihmisten kanssa ajatuksia vaihaessa sain huomaamattani kilpailunumeron kirjoitettuna käteeni ja jalkani ja pian olinkin laittamassa pyörääni vaihtoalueelle. Sekä T1 (uinti-pyöräily) että T2 (pyöräily-juoksu) vaihdot olivat samassa pisteessä joten asioiden järjesteleminen oli helppoa. Kaikki tavarat vain laatikkoon siinä järjestyksessä kuin niitä tulisin tarvitsemaan ja pyörä kiinni telineeseen. Lisäksi laatikon pohjalle muutama geeli ihan vain varmuuden vuoksi.Pyörän satulaan sitten kiinnitin kilpailunumeroni ja kypäräni. Ilman näitä kahta ei saanut aloittaa pyöräilyä ja uinnille niitä ei saanut ottaa mukaan.

Kun pyörä oli kiinni ja tavarat luovutettu oli sitten vuorossa kisainfo. Infossa käytiin läpi peruskisasäännöt ja muut oleennaiset tiedotukset. Infon jatkuessa aloin jo huolestuneena vilkuilemaan kelloa ja pelkäsin etten saisi lämmittelyyn tarpeeksi aikaa. No onneksi se loppui aikanaan ja tästä olikin sitten hyvä jatkaa suoraan järveen. Kello näytti tässä vaiheessa 13:30 ja lähtöön olisi aikaa 35minuttia. Märkkäri päälle ja lämmittelemään.  Lämmittelin noin 600m johon sisältyi 6x 1min vetoja.  Sitten alkoikin kello lähestyä ja klo 13:55 jolloin matka alkoi kohti lähtökarsinaa. Kohta olisi tosi kyseessä.  Uinti tuntui todella hyvältä ja kevyeltä. Tämä tunne oli tuttu ja se tuli pienenä flashbackinä vuoden takaisesta Joroisten kisasta jossa uin toistaiseksi ehkäpä parhaan uintini. Tiedossa olisi varmasti huippu uinti!

Pian sitten järjestäydyimme lähtö karsinaan ja siitä laiturin etuosaan noin kuuteen seitsemään riviin. Kun saimme luvan hyppäsimme laiturin yli ja ryhmittäydyimme muiden osallistujien kanssa lähtöalueelle. Lähtö olisi suoraan syvästä vedestä ja matka olisi tosiaan 2x750m. Välissä olisi  kuitenkinnoin  

10 metrin avomaajuoksuosuus. Tämäkin asia selvisi minulle vasta infossa. No kerta se olisi ensimmäinenkin. Näissä tunnelmissa odoteltiin sitten odotettiin lähtötorven törähdystä.

Minuutti...30 sekunttia...5,4,3,2,1 ja matkaan. Hetkessä tyyni Vantaan Kuusijärvi muuttuu taiselutantereeksi joka tuntui olevan täynnä irtokäsiä, jalkoja ja raajoa jotka ovat valmiina hukuttamaan sinut. Heti lähdössä sain terävän potkun otsaani ja kyynärpään niskaani. Lisäksi tiedossa oli tavanomaista painimista ja kolarointia. Välillä uidaan toisten päältä ja toisinaan joku ui sinun päältäsi. Aina säännöllisesti jonkun kästi pyrkii vetämään sinut veden syvyyksiin. Hukkumiskokemuksia kerta toisena jälkeen. Tätä on triathlonin uinti. Taistelu kuuluu urheilun luonteeseen.  Ensimmäiselle poijulle oli matkaa 300m ja kamppailu elintilasta jatkui armottomana koko matkan ajan. 

Itse aloitin uinnin todella räväkästi ja vauhtia oli ehkäpä kunnoleni hieman liikaa. Ensimmäisessä käännöksessä olin jopa kärkiryhmän mukana mutta vauhti tuntui liian kovalta. Kiertäessä ensimmäistä valkoista poijua ja siitä seuranneen toisen valkoisen poijun ja käännöksen jälkeen alkoi jo hapot painamaan käsissä rankasti ja jouduin sanomaan kärkiryhmälle soronoo. Onneksi kakkos ryhmä oli vain 10metrin päässä takana ja siitä koetinkin löytää hyvää peesi tukea.  Tahdin rauhtoittuessa uintikin alkoi tuntua oikein paremmalta, paikoin jopa hyvältä. Välillä löytyikin hyvä peesi mutta toisinaan harhauduin reitiltä reilusti oikealle ja kadotin hyvän peesituen. Samalla tietysti pidensin uinti matkaani jonkin verran. Jostain syystä navigointi ei toiminut parhaalla mahdollisella tavalla ja kiertelyä tuli paljon. Kolmas valkoinen poiju ohitettiin ja edessä 50m:n päässä näkyikin jo ranta ja siinä mänty joka piti kiertää. Pian jalat osuivatkin maahan ja muutaman delfiini hypyn jälkeen pystyyn ja mars juoksemaan. Tosin tasapainoelin korvassani vakuutteli minulle aivan jotain muuta ja hoiperlellen siirryin eteenpäin. Jotenkin onnistuin männyn sentään kiertämään ja suuntaamaan juoksuni takaisin veteen. Puolimatkassa kellonäytti 12:21. Hyvä! Olin siis alle 25min aikataulussa. Hyvä minä!

Pienten itse ylistysten jälkeen nopeasti takaisin syöksymällä veteen. Arviontikykyni vaan petti tässä hetkessä totaalisesti ja lähdin hyppäämään aivan liian aikaisessa vaiheessa. Ensimmäisen delfiinihypyn jälkeen vatsani osui pohjaan ja vauhti tyssäsi siihen paikaan. Taisi muuten rantaan näyttää todella nololta. No siinä vaiheessa ei paljoa pystynyt ajattelemaan vaan heti pystyyn ja eteenpäin.Viiden metrin kävelyn jölkeen olikin tarpeeksi syvää jotta uinti oli taas mahdollista. Vierelläni oli kolme uimaria joiden kanssa jaoimme tahdin. Toinen kierros sujuikin huomattavasti leppoisimmissa merkeissä kuin ensimmäinen. Meillä oli hyvä ryhmä ja vauhti tuntui sopivalta. Hieman ehkä olisikin voinut kiristää tahtia mutta nyt kun oli löytänyt hyvän peesin niin pitäydyin siinä lähes loppumatkan ajan. Uinti alkoi tuntua sopivan kevyeltä ja rennolta. Kädet liikkuivat vetreästi ja tunsin vedossa olevan hyvää lujuutta. Tunsin veden liikkeet ja ehdin miettiä jokaista vetoa. 1500m:n lyhyellä matkalla tämän olisi tietysti pitänyt herättää jo itsessään hieman hälyyttyskelloja päässä soimaan mutta kun olin mukamas niin hyvässä vauhdissa niin annoin vaan mennä. Välillä eksyin ryhmästä mutta harharetkien jälkeen palasin aina takaisin samaan ryhmään. Siinä sitten ohitettiin ensimmäinen, toinen ja kolmas poiju ja pian alkoin T1:sen sininen matto häämöttämään. Mitään loppuspurttia en edes saanut aikaiseksi vaan tasaisesti uinti jatkui kohti maata. Voimia oli vielä hyvin jäljellä ja tuntumakin oli aikas positiivinen. Kun jalat ottivat kiinni maahan niin ohitin vielä yhden kilpailijan delfiinihypyillä ja sitten uinnin maaliin. 

Aika oli 26:59 joten olin onnistunut tuhraamaan 14:38 toiseen kierrokseen joka oli lähes kaksi minuuttia hitaampi kuin ensimmäinen. Pakkohan se oli myöntää, että pieni pettymys oli aika minulle. Jälkikäteen kun katsoo uinti dataa niin kyllä se uinnin varrella tapahtunut jatkuva kiemurtelu pidensi tuntuvasti matkaa. Toinen syy oli toisella kierroksella liiallinen tyydyttäytyminen mukavuusalueelle. Olisi pitänyt piiskata itsestä enemmän irti. Alla tarina tiivistettynä datamuotoon. Aloituspiste ei ihan mennyt nappiin ja kello löysi GPS signaalin vasta  noin 100m lähdöstä. Jos matka oli oikean mittainen onnistuin huonolla suunnitamisella lisäämään matkaan 190m joka on yli 10% lisäys alkuperäiseen.

No tälläisiä asioita ei tietenkään kerennyt miettiä kisan aikana jossa oli vain välittömästi suunnistettava kohti vaihtoaluetta jonne oli noin 200m juoksu matka rannalta ylämäkeen. Matkalla avasin rauhassa märkkärin yläosan ja kipitin rennosti kohti telineessä odottavaa pyörääni. Muutama hätäinen kilpatoveri ohittiminut tässä juoksussa.  Sykkeeni tuntui todella korkealta kun juoksin mäkeä ylöspäin. Tällä kertaa oma pyöräkin löytyi nopeasti, sillä oli pannut selvästi merkille, että pyöräni oli suoraan ison kaupan edessä. Helppo maamerkki jonka pystyy bongaamaan kisa-adrenaliinihöyryissäkin. Siinähän se sitten odottikin omistajaansa.

Nopeasti märkkäri pois myös jaloista. Samalla tartuin aurinkolaiseihin ja pistin ne päähän. Nyt kun toinen lahje oli jo irti otin käsillä toisenkin pois ja heitin märkäpuvun koppaan ja kaappasin laatikosta samalla pyöräilykengät. Sitten vaan kypärä päähän, numerolappu lanteille. Pyöräilykengissä lähdin kipittämään kohti vaihtoalueen loppumisrajaa, joka oli noin 150metrin päässä. Tämä ei muuten ole mukava ja nopea tapa juosta. Viimein kuitekin pääsin polkupyörän aloitus rajalle..Sitten nopeasti pyörän selkään ja kohti moottori tietä joka oli kuuma. Aikaa T1:een meni 3:41 joten tätä on pidettävä ehdottomasti onnistuneena suorituksena.