Ironman Lixil Japan 70.3, pyöräily ja juoksu

Pyöräily

Pyörän päälle päästyäni oli tiedossa 90km pyöräily osuus.  Osuus koostui 22,5 km lenkistä joka kierrettäisiin neljään kertaan. Tuuli oli sivusta ja vaimea noin 2ms/s. Tämä ei vaikuttaisi suoritukseen ollenkaan. Kaikki vaikutti olevan siis täysin kunnossa. Vaikka hieman huonosti sujunut uinti painoikin takaraivossa niin oli oikein mukava päästä pyörän päälle. Uskoin voivani pyöräillä hyvän kisan vaikka tänä vuonna olikin takana vain kolme lenkkiä ulkona. Sitäkin enemmän tietysti sisällä pyöräiltyä kilometrejä ja uskoin näiden kärsimyksien vievän pitkälle. Reitin omana erikoisuutena oli useat 180asteen käännökset, ohituskieltoalueet ja muutamat pätkät jossa ajettiin tehdashallin sisällä. Paljon erilaisia rajoitteita mutta kaikki kuulosti todella hienolta.
'

Lämpötila oli noussut jo lähelle 35 astetta ja asfaltti alkoi väreilemään kuumuutta. Alkuun edessä ei ollut yhtään pyörää ja ensimmäiset 5 kilometriä sain ajaa omassa rauhassa. Syke nousi alussa 179 pintaan mutta laski tutulla tavalla siedettäviin lukemiin. Tehot pysyivät hyvin 240w tienoilla mutta syke lähenteli edelleen 155 pintaa. Pitäisikö huolestua?  Etukäteen en ollut ajatellut mitään nopeus tavoitetta vaan tavoite oli ainoastaan teho alueella. Jos saisin kisan käytyä 220-240w tienoilla niin suoritus olisi loistava. Jos tehot tippuisivat 210 tienoille niin suoritus olisi OK ja sen alle menevät luvut tietäisivät epäonnistunutta pyöräily osuutta. Jotenkin tehomittarin kanssa kaikki on selkeämpää. Alkuun kaikki siis näytti hyvältä.  Jalat toimivat hyvin ja ensimmäiset 180 asteenkäännökset sujuivat ongelmitta. Pian olikin 12km: käännös edessä. Tehot pysyivät hyvin 230w alueella ja pyörä kulki alla kiskoilla. Jalat tahkosivat ja pyörä rullasi. Useat täyskäännökset tietysti ja tekniset osuudet hiljensivät vauhtia mutta ensimmäisen kierroksen sain pyöräiltyä  mielestäni hyvin omalla syke alueella. Kaikki tuntui olevan täysin  kunnossa. BUENO!  Pian ensimmäinen kierros läheni loppuaan ja tässä vaiheessa huomasin, että seuraavalle kierroksella kanssa kilpailijoita olisi paljon.  Alla ensimmäisen kierroksen keskinopeudet.

Toiselle kierrokselle lähdettäessa ongelmaksi muodostui sadat muut kilpailijat jotka tulivat mukaan pyöräily radalle. Rata oli kapea ja yhdella kierrokselle mahtui kokonaista 8 ohituskieltoaluetta jossa jouduin ensimmäistä kertaa elämässäni triathlon ruuhkaan. Hitaampien takana oli vain odoteltava ja näilla alueilla (yksittäisen pätkän pituus noin 200m, yhteenäs 1,6km/kierros) oli vain tyydyttävä hitaampien vauhtiin. Lisäksi huomasin Japanilaisten täyden piittaamattomuuden drafting säännöistä. Kisan edetessä ilmaantui jatkuvasti 30-50hengen ryhmiä jotka ajoivat tour de france tyyliin oikein hienoissa ryhmissä. Sinänsä jees ja komeita muodostelmia mutta kun peesaus on Ironman kisoissa kielletty niin kyllähän se hieman söi fiilistä. Omaankin peesiin tarrautui muutamia kavereita mutta mitäpä tuolle oikeastaan voi. Tuomareita ei kauheasti näyttänyt kiinnostavan peesaus joten sainpahan ajaa ainakin letkan ensimmäisenä. (elämän pieniä voittoja). Monet tippuivat kyydistä piakkoin mutta muutama sinnitteli 20km matkan aivan renkaan tuntumassa kiinni.  Tankkaus sujui kaikesta huolimatta hienosti ja 20 minuutin välein otin joko geelin tai patukanmuodossa 200kcal sisään. Nestettä join fiiliksen mukaan ja sitä kului 750ml/45min. Toinen kierros menikin ruuhkien, peesauksen ja käännös-pysähdyten takia hieman nihkeämmissä fiiliksissä. Vaikka jaloissa olikin voimaa jäljellä niin edellä mainittujen seikkojen takia keskitehot tippuivat uhkaavasti 215w tienoille. Onneksi keskinopeus sentään pysyi siedettävällä tasolla.

Kolmas ja neljäs kierros noudattivat lähes tismalleen toisen kierroksen kaavaa, paitsi väkimäärä lisääntyi jokaiselle kierrokselle tultaessa. Tämä tietysti tarkoitti sitä, että ruuhkat pahenivat ja ohituskieltoalueilla vauhti tippui 27km tienoille. Tämä oli tietysti otettava takaisin seuraavalla vapaalla pätkällä joten heittelyä vauhdin säätelyssä tuli aivan liikaa. Tämä taasen söi jalkoja hieman oletettua enmmän joten ensimmäiset epäilyksen poikaset alkoivat nousta mieleen. Miten kävisi juoksussa?  Kuumuuskin alkoi nyt vaivata miestä. Kierroksella oli ainoastaan yksi vesipiste ja siinä pitikin ottaa juomia matkaan juomista mutta myös viilennystä varten. Onneksi kypärässä oli aukko juuri tätä varten. Vettä päähän ja viilennys toimi moitteettomasti.

Kierroksen sujuivat erittäin mukavasti kaikesta pienistä vastoin käymisistä huolimatta.  Keskitehot pysyivät 215w tienoilla joka tiesi 35km/h keskinopeutta kun ruuhkat yms vähennettiin yhtälöstä. Tavoitteena oli mahdollisesti alittaa 2:30 mutta tällä reitillä ja kelillä yhtälö oli tänään mahdoton toteuttaa. Keskinopeus oli loppujenlopuksi 34.8km/h joka ei nyt niin kauhean hyvä ole mutta olosuhteisiin nähden tyydyttävä.

T2

Maalin lähestyessä hiljensin vauhtia tietoisesti. Viimeinen kierros oli odotetusti kaikkein hitain sillä koetin säästellä jalkoja totaalisessa pätsissä tapahtuvaa juoksua varten. Lopussa kuitenkin sain vielä pienen bonuksen sillä sain ohitettua muutaman oman sarjan edustajan. Aika 2:33 oli oman sarjan 20:ksi nopein pyöräilyaika. Vaihtoon tullessa oli mukava huomata, että pyöriä ei ollut vielä vaihdossa kauhean montaa, joten muillakin oli selvästi vaikeuksia uinnin ja pyöräilyn kanssa.  Vaihtoalue oli tällä kertaa erittäin kompakti ja se sujui itseasiassa erittäin hyvin. 2minuutin ja 10sekunnin päästä olinkin sitten saanut pyörän luovutettua ja juoksu vermeet laitettua päälle.

Jotenkin en ollut tässävaiheessa vielä aivan perillä omasta kokonais ajastani ja haaveilin kovia loppuaikoja. Näille haaveille tuli kuitenkin tyly loppu kun viimein vaihdon päätteksi näin kisakellosta ajan. 3h18min ja  tiesin, että viiden tunnin alitus olisi mahdotonta tällä kertaa, sillä näillä jaloilla en pystyisi juoksemaan 1:40 puolimarathonia.   Motivaatiota laski entuudestaan sekoilu kellon kanssa. Onnistuin jotenkin pistämään GPS:n poispäältä ennen juoksua ja niin juoksin väliajat jäivät saamatta kokonaan. Juoksu olisi sitten suoritettava täysin fiiliksen mukaan. 

JUOKSU

Jos pyöräily oli ollut ruuhkassa ajamista niin juoksu oli sitten hiljaisessa yksinäisyydessä taivallusta. Reitti oli suunniteltu niin että vaihoalueelta juostiin saaren ympäri ja siitä sitten 16km:n päässä sijaistevalle maalialueelle. Mielenkiintoinen reitti joka kulki käytännössä koko matkan merenrannalla. Tämä tiesti paahtavaa kuumuutta ilman varjon varjoa.  Pieni vastatuuli viileensi onneksi mukavasti kuumuutta.

Ensimmäiset kilometrit sujuivat hyvin ja jalat tuntuivat liikkuvat rennosti. Kun juoksu kulkee niin kisan viimeinen osuus on itseasiassa hyvinkin nautinnollinen. Rumpuryhmät löivät tahtia pitkillä suorilla ja juoksu tuntui sujuvan hyvin vaikka vauhtia en tiennytkään.

Tätä nautintoa rajoitti kuitenkin paahtava kuumuus. Asfaltti tuntui polttavan reiän jalkoihin jokaisella askeleella ja armoton aurinko paahtoi hartioita tauotta. Varjoa ei ollut koko matkalla kuin ehkä 20m matkan. Ainoana viilennyksenä toimi 2km välein olevat vesipisteet jossa sai aina niin taivaallisen suihkun. Vesi kuivui iholta ja puvusta jo ensimmäisen 500m aikana ja sitten joutui odottamaan seuraavaa viilennystä 10 minuuttia. Uskokaan kun sanon, että nuo 10 minuuttia todella tuntuivat ikuisuudelta. Usein heitin jäitä paidan sisään jotta kehon lämpötila edes hieman laskisi. Jäätkin kuitenkin sulivat minuutissa ja jäljellä oli vain kuuma ja jokseenkin kuiva kisapaita. Kaikesta kastelusta oli jäljellä vain märät kengät jotka alkoivat hiertää jalkoja. Ensimmäiset 5km olivat kuitenkin tästä kaikesta huolimatta erittäin nopeasti ohi. Saariosuus oli takana ja edessä oli 16km armoton matka kohti maalialuetta. Tässä vaiheessa jalkojen rakkoja palkoi jo hieman painamaan ja auringn polte alkoi sattumaan selkään. Enää kuitenkin 16km. Ei paha.

Näiden ajatusten keskellä meni ensimmäinen kilpailija minusta ohi kovalla vauhdilla. Hänen tahtiin ei ollut mitään asiaa joten yksinäinen  vaellus kohti maalia sai jatkua.  Kisan aikana minut taisi ohittaa noin 10-15 henkeä ja itse sain yhden pää nahan! Minulta kuitenkin hyvä suoritus. 

Kun kyseessä ei ole looppimuotoinen lenkki niin huonoja puolena on se, että jos et juokse pääryhmän tahdissa niin juoksu on aikas yksinäistä. Sama meininki jatkui kilometri toisen jälkeen. Kuumuus, vesipiste, viilennys, tankkaus, kuumuus jne. Vaikka jaloissa tuntuikin hyvältä niin yli 36c:n lämpötila alkoi viemään mehuja miehestä. Olin ajatellut kiihdyttää vauhtia 15km jälkeen mutta tämä jäi vain kaukaiseksi haaveeksi.  Ei ollut miehessä mehuja vaan tasaisella vauhdilla askeleet veivät kohti maalia. Hitaan vauhdin  syynä oli myös motivaation puute. Tässä vaiheessa ei ollut enää mitään tavoiteltavaa. 5h alitus oli mennyt ja oman sarjan edustajia ei näkynyt mailla eikä halmeilla. Näin siis taivalsin seuraavat 5km yksikseni omien kaiken kannustuksen mitä oli tarjolla. Kisajärjestäjien kunniaksi on sanottava se, että kannustus oli koko matkan ajan kovaa. Hieno tunnelma jatkui kilometristä toiseen ja se auttoi jaksamaan hieman enemmän. Polttavan helteen keskellä kilometrit kuluivat ja pian huomasin 19km taulun. Enää olisi matkaa jäljellä 2km. Sitten olisi vapautus tästä hornan pätsistä. 

Samaan hengenvetoon huomasin kuitenkin krampin oireita molemmissa pakaroissa. Siitä alkoi Hukarin viimeinen taistelu: kumpi tulee aikaisemmin molempien pakaroiden lamaannuttava kramppi vai maalialueen ihanat tarjoilut. Aika laimea taistelu vaikak itse sanonkin.

Askel askeleelta maali kuitenkin  lähestyi ja vaikka kipu pakaroissa yltyi niin kramppiin asti se ei yltänyt missään vaiheessa. Tämä oli kyllä pieni taistelu voitto, siis todella pieni:)

Viimeisellä kilometrillä pyrin vielä ottamaan loppuspurtin mutta se tämä jäi totaaliseksi torsoksi. Vauhti ei lisääntynyt vaikka juoksu tuntui selvästi raskaammalta. Onneksi maali kuitenkin lähestyi jokaisella askeleelta. Viimein olinkin maalisuoran päässä jossa kuuluttaja kuulutti: ARNI HUKARI FROM FIFIFIFIFI FINLAND, YOU MADE IT!!!! 

Viimein olin matkani päässä. Maalissa odotti mitali, paljon ruokaa, juomaa sekä tietysti kaiken kruunaava ilmainen hieronta. Tämän takia sitä jaksaa vuositoisensa jälkeen lähteä kokeilemaan rajojaan. Kisan jälkeen ruoka maistuu niin hyvältä etten tiedä parempaa, juoma on taivaallista ja hieronnalle ei vain löydä sanoja. 

Näin todella pääsin maaliin ja siellä vasta näin oman loppuaikani 5:05:30. Hehe 15s sekunttia nopeammin kuin viimevuonna Joroisilla. Selvää kehitystä siis.  Juoksun aika oli 1:48:22 ja sijoitus oli 28 omassa sarjassani. Vaikka aika olikin keskinkertainen niin sijoitukset olivat loistavat: Uinti 20:s, Pyöräily 24:s ja uinti 28:s. Näistä koostui urani paras sijoitus eli oman sarjan 13:sta (n. 200 osallistujaa) ja koko kilpailun 93:s (n. 2000 osallistujaa) Kun ottaa huomioon että kyseessä oli iso kansainvälinen kilpailu niin suoritukseen on oltava erityisen tyytyväinen. Hieman sijoitus jäi kaivelemaan sillä jos olisi ollut 3 pykälää korkeammalla olisin voittanut oikeuden osallistua maailmanmestaruuskilpailuihin syyskuussa Kanadassa. Tuliaisina kotiin oli mitali, finisher T-paita ja tietysti äärimmäisen seksikkäästi palanut selkä.

Ironman Lixil Japan 70.3 kisaraportti、Prerace ja uinti

Terveiset täältä itäpuolelta maailmaa Japanista,

Olemme asuneet nyt Japanissa kolmen kuukauden ajan ja tämä tulee olemaan ensimmäinen blogi päivitykseni. Täällä muutoksia on ollut paljon ja treeni määrät ovat jääneet vähäisiksi. Tämä ei kuitenkaan harrastelua haittaa joten saman tien päästään asiaan eli vuoden ensimmäiseen kisaraporttiin. Sunnuntianan 1.6.2014 oli minun kisakauteni avaukseni Ironmanin puolimatkan kisalla. Kisaraportteja on aina mukava kirjoittaa ja niistä on paljon hyötyä itsellekkin. Joten  laitetaanpas samantien kisafiilikset pakettiin ennenkuin asiat unohtuvat mielestä aivan täysin.  Tuttuun tapaan jaan tämän tekstin muutamaan osioon.

Pre-race

Kisa-alueelle Nagoyaan oli kotoamme Kobesta noin 3 tunnin ajomatka ja matkaan lähdimme koko perheen voimin. Tämä kisa oli siitä erityinen, että ilmoittautuminen ja kaikki kisan virallinen proseduuri oli Nagoyan lentokentällä. Ihan hauska fiilishän se oli mennä patsastelemaan lentokentälle ja ihmettelemään menoa.  Huonona puolena oli tietysti se, että monimutkaisti kisaan lähtemistä kun ilmoittautumine, lähtö, check in, t1, t2 ja maali olivat kaikki hieman eri paikoissa. No Japanissa monesti asiat tehdään huolellisesti ja hyvin mutta täysin eri logiikalla kuin meillä Suomessa. Suotakoon se heille. Kokonaisuudessaan organisaatio ja kaikki asiat toimivatkin erittäin hyvin ja  mallikelpoisest.  Kisaa edeltävänä päivänä piti osallistua kisainfoon, ilmoittautua sekä jättää T1 ja T2 kassit  ja polkupyörä vaihtoalueelle. Kun Kisainfo oli kuunneltu ja kaikki tavarat saatu lentokentältä oli matkan päänä lähtö -ja vaihtoalue.

Asiat sujuivat täälläkin ongelmitta ja pian oli kaikki valmiina kisapäivää ajatellen. Sininen ja punainen kassi paikallaan ja fillari rekissa. Oma kisanumeroni oli muuten 303.

Arni ja pyörä tarkastuksessa

Kisa-aamu valkeni aurinkoisena  ja säätiedotus lupasi kuumaa ja tyyntä säätä. Oikein hyvä sillä tuulisia kisoja on ollut aivan riittämiin. Aurinorasvat nassuun ja kisa-alueelle mars. Kisan lähto oli 08:30 joten painelin paikalle 07:10. Aikaa olisi hyvin sillä kaikki valmistelut oli jo tehty edellisenä päivänä. Tarkistin renkaiden paineet, teippasin kisaruoat kiinni runkoon, juomapullot paikoilleen ja  rantaan. Uinnin alkulämmittelyn sai aloittaa klo 07:30. Ranta-alueella oli jo nyt huumaava meininki kun kaksi tuhatta osallistujaa ja monet katsojat sekä rumpuryhmät pitivät tunnelmasta huolta.

Nopeasti sain kisanumeron käteen ja muutamassa minuutissa oli märkä pukupäällä ja askeleet veivät kohti merta. Puku päällä alkoi jo aamulla tuntea päivän helteen. Lämpötila oli aamulla klo 08:00 noin 32c. Kuuma päivä olisi tiedossa. Onkohan tankkaus kunnossa. Meren lämpötila oli 23c ja aaltoja ei ollut näkyvissä lainkaan joten aivan ihanteellisissä olosuhteissa saisi uinnin suorittaa, tai niin ainakin luulin. Heti veteen mentyä ja hieman lämmiteltyä kävi kuitenkin karu todellisuus selväksi. Vaikka merenkäynti oli hiljaista niin meressä oli todella voimakkaita virtauksia jotka vaikeuttivat uintia paljon. Tunnelma oli sama kuin uisi joessa vastavirtaan.  No kaikille olosuhteet olisivat kuitenkin samat joten turha valitella pitemmän päälle.. Muuten uinti tuntui sujuvan jopa erittäinkin hyvin ja toivoinkin kisan alkavan nopeasti. Odotellessa sain kokea sellaisen kunnian että kaksin kertainen Ironmanin maailmanmestari Chris Maccormack antoi minulle läpyt ennen omaa lähtöään. Aikas siistiä vaikka kaikki halukkaat minun lähdössäni saivatkin vastaavan kohtelun. Minun lähtöni oli heti ensimmäisessä aallossa minuutti pro ryhmän perään.

UINTI

Nopeasti ammattilaiset hävisivät näköpiiristä ja omaan lähtöön oli aikaa enää minuutti. Rummut hakkasivat taustalla ja asettauduin kolmanteen riviin mahdollisimman oikealle, jotta uinti matkani oli lyhyin mahdollinen. Uinti tapahtuisi yhtenä looppian joten  käännöksiä olisi vähän. Lähtö oli rannalta juoksulähtönä.

Teknisesti reitti oli itseasiassa suhteellisen vaikea sillä suunnistaminen kävi hankalaksi poijujen etäisyyksien ollessa isot. Näitä ajatuksia pohtiessa soikin lähtösummeri ja matka alkoi. Alkuun oli odotettavissa pientä taistelua mutta kaikki sujuikin oikein mukavasti ja pian löysin oman paikkani joukosta. Hmm helpoin lähtöni ikinä. Hienoa Ensimmäiselle poijulle tultaessa oli joukko vielä hyvin kasassa. Matkalla koetin pysyä vain muiden peesissä ja olla eksymättä reitiltä. Muutamia harhailuja lukuunottamatta matka sujui hyvin. Mitään Kalmarin tapaista huippu fiilistä ei uinnissa ollut mutta ihan kohtalaista menoa. Pian olikin jo käännöksen aika ja sekin sujui muitta mutkitta.  Vauhti tuntui kohtuullisen hyvältä ja tuudittauduinkin tähän loppumatkan ajaksi.  Käsissä painoi uinti hieman mutta ei mitään ihmeellistä. Pian alkoikin  ranta-alue häämöttämään ja valmistauduin hyvillä mielin  nousemaan maihin. Täähän alkoi hyvin.

Heti kun sain maata jalkojeni alle vilkaisin kelloani ja se näytti 35:56. Siis mitä? Sehän on yli 4 minuuttia hitaampi kuin mitä odotin. Huhhuh, Ei mennyt ihan nappiin. Mikäköhän siinä meni vikaan? No tämä tietysti lannisti tunnelmaa mutta minkäs sille voi. (Itse asiassa meren virtaus oli tuona päivänä todella voimakas ja nopein uintiaika oli 27:10, Macalla 27:40  joka on yli 5 minuuttia hitaampi kuin normaalisti joten olosuhteet selittää hitaan ajan) Tästä kaikesta mitään tietämättä jatkoin juoksua kohti T1:stä, hieman lannistuneena.

Vaihtoalueella kaikki sujui hyvin ja nopeasti olin saanut märkäpuvun pois päältä ja kypärän päähän. Tästä kuitenkin oli pitkä matka pyöräalueelle.

Vaihtoteltan ja pyörän välillä matkaa oli noin 600m. Tämän matkan juoksin kengät kädessä ja

viimeipääsin vaihtoalueelle. Nopeasti pyörä kainaloon ja kohti pyöräilyn aloitusta. Vaihto sujui täysin ilman ongelmia mutta juoksun takia aikaa kului 4;01.