Finntriathlon 2013, Pyöräily ja T2

Pyöräily

Pyörälle noustuani oli heti tiedossa n. viiden km myötätuuli osuus jonka jälkeen kääntöpäikalla 90 asteen käännös  ja 12km  vastatuuleen. Pyöräreitti oli profiililtaan melkotasainen ja tiedossa oli vain muutamia mäkiä. Sama reitti pyöräiltäisiin kahteen kertaan. Muutosta oli hieman viimevuoteen verrattuna mutta ajetusta maastosta suurinosa oli entuudestaan tuttua joka tietysti auttoi etenemistä.

Pyöräosuudesta voisi siis odottamaan hyvää aikaa. Tarkoituksenani oli kuitenkin pitäytyä tarkasti etukäteen laatimassani kisasuunnitelmassa. Pyöräilyssä vauhti rajoitettaisiin 34km/h ja siinä pitäydyttäisiin vaikka tuntuisi kuinka hyvältä tai vaikka saisin taivaallista apua pyöräilyyn. Pyöräily  käytiin viime vuoden tapaan tänäkin vuonna todella tuulisissa olisuhteissa. Tuuli suuntautui pohjoisesta etelään joten heti aloituksesta alkaen ensimmäinen pitkäsuora mentiin mahtavasti myötätuuleen. Heti ensimmäisestä vedosta alkaen alkoi sydän hakkaamaan kovaa. Tuttu tunne" Sykkeet lähti 170bpm pinnasta laskemaan kuitenkin pian kohti normaalimpia 145bpm lukemia. Uinnin jälkeen sykkeet on mulla pyöräilyn aluksi aina tähtitieteellisissä lukemissa.

Tuulen loistavalla avustavalla nopeudet nousi heti lähdöstä tasaisella lähemmäksi 40km/h:ta. Hehe välittömästi meni suunnitelma pialalle. No onneksi tiesin muutaman kilometrin jälkeen tiedossa olevan pitkä ja tappava vastatuuliosuus.  Tämä kyllä tasoittaisi keskinopeuden mukavasti "oikeille" lukemille. Vauhtiin päästyäni alkumetreiltä alkaen ohitettavia riitti kylliksi.  Ikäryhmittäin porrastettu lähtöjärjestelmä ei todellakaan ole paras mahdollinen. Muutama umpikiekollinen TT kaveri pyyhälsi ohi lentämällä mutta muuten sain olla ohittavana osapuolena. Ja tunnustettakoon, että onhan se mukavaa. Aina ohittaessa nousee adrenaliini sopivasti.

Ensimmäiset 5km pyyhällettin myötätuuleen ja siinä saikin hyvin lämmöt jalkoihin. Tuulesta huolimatta ilma ei ollut kylmä ja jalat pysyivät hyvin lämpimänä. Kääntöpisteen jälkeen tullut vastatuuliosuuskaan ei oikeastaan tuntunut pahalta. 10km jälkeen solikin hyvä kääntyä itä-länsilenkille ja nauttia sivumyötäisestä tuulesta. Valitettavasti  hyvää letkaa ei löytynyt ollenkaan ja järjestäjät pitivät peesauksen kyllä minimissä. Hienoa! Ylämäkeä oli reitillä jonkin verran mutta ei häiritsevästi. Pahin rypistys oli kierroksen lopussa jossa yhdistyi tiukka ylämääki ja vastatuuli. Selkeänä taktiikkanani oli vetää mäet rauhallisesti ja sitten polkea kunnolla. Tämä toimikin hyvin, sillä alamäissä onnistuin ohittamaan aiemmin minua ohittaneita ihmisiä. Raskaasta painosta (kisapaino 84kg) on todella hyötyä alamäissäEnsimmäinen kierros meni kuin siivillä. Kokokierroksen jälkeen keskari 35,4km/h. Alla 45km tiedot jossa näkyy selvästi tuulen vaikutus nopteuteen. Kokonaisuutena loistava kierros.

Toiselle kierrokselle hiljensin menoa selkeästi koska ajattelin säästää jalkoja juoksuun. Tarkoituksena oli tiputtaa keskari 34km/h pintaan. Toinenkin kierros lähti liikkeelle oikein mukavasti. Heti alkuun sain kiinni n. seitsemän hengen ryhmän jossa jokainen ajoi n. 5-7 metrin päässä toisistaa (peesiraja 10m). Hyppäsin mukaan jonoon ja nautin menosta. Jätin 5m väliä edellä olevaan. Pian kuitenkin viereeni tuli peesivalvonnasta vastaava moottoripyörä ja pöräytti torveen. BUSTED! Tiedossa oli 15s stop and go rangaistus. Okei, olihan etäisyys lyhyempi kuin raja-arvo mutta silti sama se oli kaikilla muillakin ja vain jonon viimeinen sai rangaistuksen. No ei auta valitus sillä olihan se ansaittu rangaistus. Peesivalvonta siis toimi erinomaisesti ja tästä täydet pisteet kisajärjestäjille. Tästä oli vain kasattava paketti kasaan uudestaan ja otettava letka kiinni ja jatkettava siitä. Pysähdys kuitenkin jaksotti kivasti vastatuuli osuutta ja pian olinkin jo kääntöpisteellä. Edessä näkyi muutamia selkiä jotka ohitin nopeasti ja jatkoin tasaista etenemistä kohti määränpäätä. Loppumatka menikin yksin ajaessa ja fiilistellessä. Määränpää alkoi lähestyä koko ajan. Tuntui  oudolta himmailla vauhtia kunnolla loppumetreille saakka. Jaloissa olisi ollut paljon menohaluja mutta suunnitelmassa oli pysyttävä. Tämähän oli testi siitä olisiko kyseinen vauhti hyvä myös Ironman matkalle.   Ohessa 46-90km väliajat. Siinä huomaa selvästi lopun himmailun. Kilometrit 70-90 oli oikeasti kuin sunnuntai ajelu. Helppoa ja mukavaa

Koko pyöräilyn ajan mieli pysyi virkeänä ja ruoka sekä nesteet imeytyivät hyvin kehoon. Tosin en ottanut kuin yhden kiinteän patukan ja loput geeleinä. Seuraavaan kisaan täytyy laittaa 20minuutin välein ruokailuhälytys että muistaa säännöllisesti syödä kisan aikana. Lopun selkeästä himmailusta ja muutenkin kevyehköstä pyöräilystä johtuen jalkoihin jäi vielä energiaa oikein kunnolla. Kyllä tätä vauhtia olisi voinut pitää vielä toiset 90km. Pystyin noudattamaan kisataktiikkaa erinomaisesti enkä lähtenyt hötkyilemään ollenkaan. Pian olikin viimeinenkin käännöstehty ja jäljellä oli enää 7km myötätuuliosuus.  Tästä fiilistellen ja nautiskellen kohti vaihtoa. On se kisailu vaan mahtavaa.  Pyöräilyn  loppuaika 2h35min ja keskinopeus 34,1km/h. 

T2
Pian alkoin pyöräilyosuuden loppu häämöttämään. Ennen vaihtoaluetta oli pyörältä nousu ja siitä juoksu pyörä telineille. Tarkoituksenani oli irrottaa jalat kengistä ennen pyörältä nousua ja juosta avojaloin telineelle ja samalla jättää kengät pyörään. Suunnitelma romuttui kuitenkin täysin kun koettaessa irrottaa toista jalkaani kengästä irtosi koko kenkä polkimesta. Jouduin siis juoksemaan yhdellä kengällä vaihtoon. Nopeasti löysin oman telineeni. Minua ennen rekissä oli vain noin viisi pyörää joten ihan hyvin tuntui pyöräily menneen.  

 Nopeasti pyörä rekkiin ja kypärä päässä ja kengät kädessä nopeaa juoksua kohti T2 vaihtoaluetta. Ketään muuta ei ollut vierellä. Juoksu oli noin 200m aidoilla reunustettua polkua kohti urheiluhallia missä odotti vaihto pyöräilystä juoksuun.

Juoksu tuntui kevyeltä ja mielessä oli vain nopea vaihto. Kävin mielessä läpi tutun proseduurin. 

Pian olinkin jo hallin sisällä ja rivistö pusseja odotti noutajaansa. Omani oli aivan rivinpäässä joten se oli helppo löytää. Nappasin pussin rekistä ja juoksin 10metrin päässä olevalle tuolille vaihtamaan vaatteita. Otin pyöräilypaidan, lasit, kypärän, hanskan!, ja armwarmerit nopeasti pois. Samalla kaadoin pussin sisällön lattialle. Nopeasti juoksukengät jalkaan. aurinkolippa päähän ja muutamat geelit paidan takataskuihin. Sitten vaan pyöräkamppeet pussiin ja kohti juoksun aloitusta. Pientä säätöä oli geelien kanssa. Ne vaan ei menny taskuihin. No pian sain jättää hyvästit pussille ja juosta kohti valoa.  Vaihto meni ihan hyvin. Pientä sähläystä monessa tilanteessa mutta ei mitään ratkaisevan huonoa mokaa. Aikaa vaihtoon meni 4:35. Tästä lähtisi viimeinen osuus. Maalissa nähtäisiin.

 

FInntriathlon 2013, Pre-race ja uinti

Tänäkin vuonna kesä on tullut siihen pisteeseen, että vuotuinen Joroisten Finntriathlon on suoritettu. Jälleen aivan mahtava kilpailui, Tämähän oli mulle toinen Finntriathlon joten eiköhän tässä voida puhua jo vuotuisesta tapahtumasta. Valmistautuminen ei mennyt tänäkään vuonna aivan putkeen. Kisaviikon keskiviikkona sain nimeltämainitsemattomassa Riihimäen Intialaisessa ravintolassa syömästäni päivällisestä ruokamyrkytyksen. Kun olisi pitänyt tankata hiilareita sisään niin kaikki tulikin molemmista päistä ulos. Onneksi tilanne oli jo hieman rauhoittunut perjantaihin mennessä ja automatka Joroisiin menikin hyvin Immodiumin voimalla. Haha. Aina ei voi voittaa... Kisaraportista tuli taas tavalliseen tapaan monisanainen mutta nauttikaahan tunnelmista.

PÄIVÄ ENNEN KISAA
Viimevuotiseen tapaan matkustimme jo edeltävänä päivänä Joroisiin yhdessä T:n ja Jannen kanssa.  Ajomatkat sinne ja takaisin on aina merkittävä osa kisasuoritusta. Ensimmäinen suursuoritus oli kuitenkin pakata farkkumersuun kolmen miehen kisatavarat ja sitten ahtautua vielä itsekkin kyytiin. Erinomainen suoritus mestari osaajilta.

Tampereelta Joroisiin menevän matkan ajan jauhettiin tietysti tulevat kisa-aiheet puhki ja analysoitiin sekä oma että toisten mahdollinen suoritus läpi. Tärkeä kisa oli siis tiedossa ja siihen vaadittiin tietysti totaalista psyykkausta koko automatkan ajan. Useimmin esiin tuleva aihe oli kisapäivän sää. Joroisiin oli näet luvattu hyvinkin vaihtelevaa säätä. Toisinaan ennustukset näyttivät +12c, vesisadetta ja kovaa pohjoista tuulta ja pian se vaihtuikin +18c ja poutaa. Selvyyteen tästä ei päästäisi ennen kisapäivää mutta spekulaatioille oli silti paljolti tilaa. Useiden pysähdysten jälkeen saavuttiin viimein Joroisiin n. klo 19. Illan ohjelma oli selvä. Ilmoittautuminen kisakansliassa klo 19:10, aamupalan osto, kisa-info klo 20:00. Kisainfo olikin järjestetty hienossa auditoriossa. Ilmoittautumisen yhteydessä saimme kaikki T1, T2 pussit,ajanotto chipin ja tietysti ikäryhmien mukaan erivärisen uimalakin. Omani oli keltainen. Lisäksi jouduin ostamaan 5€:lla ylimääräisen pussin johon sai laittaa rannalle aamulla mukaan ottamani tavarat. Kiskontaa!

Virallisten toimien jälkeen pakattiin T2 kassit valmiiksi. Pakkauksen ongelmana on tietysti oma mieli joka vakuuttaa sinulle, että jotain on varmasti unohtunut. Moneen kertaan sitä varmisteli, että juoksukengät, aurinkolippa ja geelit oli varmasti pussissa. Olihan ne jo ensimmäisellä kerralla siellä mutta silti. You know.

Siitä sitten matka jatkui kohti T2 aitiota eli urheilutaloa.  Sieltä piti löytää omalla numerolla varustettu naula johon ripustettiin sitten oma pussi odottamaan huomista. Omani löytyi aivan rivin päästä. Huomenna tähän tultaisiin vauhdilla ja tunteella. Kuiskaisin pienen rukouksen yläkertaan ja matka jatkui kohti Valvatusta, jossa tapahtuisi  polkupyörän katsastus ja luovutus. Matkaan mars!

Uinnin lähtöpisteelle oli matkaa urheilutalolta n. 5km.  Autolla siis nopeasti Vavatuksen rantaan, sillä kello alkoi olla jo 21.  Tänä vuonna järjestelyt olivat huippuluokkaa ja pian olimmekin jo kokoamassa pyöriä järven äärellä. Luovutustapahtui sulavasti ja ilman mitään suurempia kommervenkkejä. Tästä sitten majapaikkaan valmistautumaan kisoihin.

KISA-AAMU

Aamulla herätys olikin vasta 07:30. Ensimmäiseksi vilkaisu ulos. Yes, ei sadetta ja lämpöäkin 14c. Hyvä juttu. Aamupalaksi syötiin sitten puuroa, mustikkakeittoa, keitettyä kananmunaa ja tietysti kahvia. Tästä seuraa nopea kemiallinen reaktio eli nopeasti vessaan pika aamukakkoselle. Sitten vain jännittämään, jännittämään ja jännittämään. Kohta olisi H-hetki. Muutaman minuutin kuluttua lähdimmekin matkaan kohti kisa-aluetta.  Auto matkalla täräytimme perinteeksi muodostuneen virren "Herraa hyvää kiittäkää" koko miesköörillä ja tästäkös kisatunnelma nousi kattoon.  Paikalle saavuttaessa auto parkkiin ja bussilla kisan lähtöalueelle Valvatuksen rannoille. 

Paikalle päästyä oli vuorossa polkupyöränrenkaiden pumppaus, viimeiset tarkitukset ja T1 pussin luovutus. Pientä fiilistelyä pyörän luona ja sitten olikin jo aika laittaa kamat päälle. Tadaa, jännitys maksimiin välittömästi ja keho alkaa tuottamaan adrenaliinia. Enää ei haitannut kylmyys tai kusihätä.  

Märkäpuku ja uimavarusteet päälle ja veteen lämmittelemään. Kello oli tuossa vaiheessa 09:30 ja lämittelylle oli aikaa 15min. Kaikki tuntui vedessä hyvältä. Vesi oli suhteellisen viileätä +17c mutta ei kylmää. Kädet virkosi hyvin ja fiilis kattoon. Pian olikin jo aika nousta ylös vedestä ja rymittäytyä kisakarsinaan. Kyllä vain saimme mennä ihan oikeisiin karsionihin. Tänä vuonna lähtö tapahtui nimittäin ikäluokittain kolmen minuutin porrastuksella ja oman sarjani M30-34 lähtö oli 10:09. Siinä sitten vain jännittämään ja odottamaan.

Lähtökarsinassa odotus tuntui kestävän ikuisuuden. Kilpasarja lähti klo 10:00, sitten ikäryhmiä vuoron perään kolmen minuutin välein. Pian huomasin olevani oman ryhmäni eturivissä  jalat vedessä odottamassa lähtölaukausta. Jännitys nousi vatsaan. Pian se koittaisi jälleen. Sopiva kutkuttava tunne vaihtui pian adrenaliini ryöppyyn kun lähtösummeri kajahti ilmoille. Nopea syöksyminen veteen ja heti kroolaus käyntiin. Kättä toisen eteen kuin ei olisi mitään huomista. Odotin kovaa taistellua mutta jotenkin onnistuin livahtamaan heti joukon etupuolelle. Mainittavaa taistelua ei tullut ollenkaan. Mahtavaa. Ensimmäinen oikeasti onnistunut uintlähtö. Tänä vuonna uinti reitti oli lähes sama kuin viimevuonna mutta uintisuunta oli vastakkaiseen suuntaan.

Pian porukasta erkani neljän hengen ryhmä jonka peesiin koetin päästä. Vauhti oli kuitenkin liian nopea enkä kauaa pysynyt vauhdissa. Menoa haittasi myös korkea sivuaallokko. Laineet löivät pahasti sivulta ja vaikeuttivat uintia. Uinti tuntui tasaiselta ja hyvältä. Kättä vain toiseen eteen ja rauhallinen hengitys väliin. Muistin hengittää hyvin molemmilta puolilta. Hyvä alku. UIn rauhallisesti yksin ensimmäiseen kääntöpisteeseen saakka. Juuri ennen kääntöpaikkaa yksi keltalakkinen (sama ryhmä kuin minä) pyyhälsi ohitseni ja päätin kiristää vauhtia sen verran, että kerkeisin mukaan. Käännöksen jälkeen menoa auttoi paljon tämä peesi mutta toisaalta aallokko muuttui vastaiseksi ja vaikeutti uintia entisestään. Vaikeutumisesta ja taistelusta huolimatta uinti oli kivaa. Fiilistelin kisaa ja nautin kaikesta. Onpa huippua saada uida täällä. Peesi maistui ja meno oli kevyttä. Yleensä tämä tiestysti tarkoittaa sitä, että mennään koko ajan mukavuusalueella ja aika ei tule olemaan kummoinen. Jotenkin uidessa luotin kuitenkin siihen, että on parempi olla kevyesti peesissä kuin lähteä kiskomaan yksin vasta-aallokkoon. 

Vaikka peesi oli tasaista ongelmaksi muodostui edellisten ryhmien hitaammat uimarit. Heitä sai olla jatkuvasti ohittelemassa.  Harmittavasti joutui pysähtelemään ja kiihdyttelemään jatkuvasti. Uinti kuitenkin sujui edelleen kevyesti eteenpäin ja pian olinkin jo viimeillä kääntö pisteellä. Käännöksen jälkeen eteeni aukenevalla suoralla aallokko muodostui sivumyötäiseksi. Vauhtia tuli hurjasti lisää ja kiittämättömänä lurjuksena päätin ottaa loppuspurtin minua 1000m auttaneen peesin ohi. Harmikseni myös edellä menevällä kaverilla oli sama asia mielessä ja kilvan uimme kohti rantautumista asemaa. Heti ajanotto laitteelle mennessä ja jalkojen maahan osuessa katsahdin nopeasti kelloon ja se näytti harmittavasti aikaa 34:52. Voi harmi, pari minuuttia hitaammin kuin olin toivonut. Olin mennyt selvästi mukavuusalueella. No toisaalta keli oli ollut todella hankala joten kyllä uintiin oli oltava tyytyväinen vaikka väkisin. 

Heti vedestä noustuani tarratuduin telineessä kohdalla 250 olevaan T1 pussiin ja juoksin kohti vaihto aluetta-

Jostain syystö kävin kuitenkin aivan liian kovilla kierroksilla ja unohdin juostessa avata märkäpuvun. Amatöörimainen virhe. No siinä vaihdossa sitten vetoketju auki ja märkkäri pois päältä. Pussista otin triathlon asuni päälle pyöräilypaidan ja käsiin armwarmersit. Ilma oli aikas viilea +15c joten nämä olivat mielestäni tarpeen. Kypärä ja lasit päähän, sukat ja kengät jalkaan ja hanska käteen. Samalla laitoin märkkärin pussiin ja luovutin tavarat vaihtoalueella olevaan boksiin. Vasta sen jälkeen huomasin, että minulla oli kädessä vain yksi hanska. Moka! No ei auta, pyöräillään sitten yhdellä hanskalla:) Juoksu satojen pyörien lävitse kohti omaa Canyoniani. 

Siinä se on. Pyörä löytyi hyvin roikkumasta siihen jätetystä paikasta. Siitä alkoi sitten talutusjuoksu mäen päälle jossa saisi viimein luvan hypätä pyörän selkään. Mäki oli aikas jyrkkä mutta juoksu sujui hyvin. Viimein alitin kaaren jossa oli maagiset sanat: NOUSE PYÖRÄLLE.  Aikaa vaihtoon meni 3:54. Suhteellisen hidas vaihto muttei onneksi mikään katastrofi kuten viime vuonna. Hyvillä mielin jatkoin matkaani. Ystävieni sijoituksista en tiennyt mitään. T oli ainakin niin kovassa uinti kunnossa joten hän saattoi hyvinkin olla edelläni. Pysähdyin vielä hetkeksi sulkeakseni paitani vetoketjun ja nostaakseni armwarmerit ylös asti. Nyt olin valmis kohtaamaan 90 pyöräkilometrin haasteet tuulisessa säässä.