Perjantaina olin aivan lyöty mies. Fyysisesti ja henkisesti loppu, Finito. Angels+Hunted yhdistelmä veti jalat niin maitohapoille, että pelkäsin yöllä seuraavan aamun 1:h45minuutin tiukkaa rääkkiä. Lepoa etappien välillä tulisi olemana ainoastaan 12h. Aamulla herätessäni pystyin ainakin nousemaan sängystä ja kiikuttamaan istumisesta aran perseeni aamupala pöytään. Tämä oli jo sinänsä positiivinen yllätys. Pikapuuron jälkeen ei enää armon aikaa ollut jäljellä vaan pyörän päälle oli istuttava. Ai, että se teki kipeää. Pelkästään tuosta suorituksesta olisi pitänyt jakaa vuoden urhoollisuus mitalli. Pahempaa oli kuitenkin tiedossa, nimittäin päivän etappi odotti kylmän rauhallisena haastajiansa. BLENDER ei hievahtaisi mihinkään ennekuin antaisin kaiken jäljellä olevan voimanin sen taltuttamiseksi.
Hitaasti jalat lähtivät rullaamaan kohti vääjäämätöntä tuskafestivaalia. Lämmittelyn jälkeen olo jaloissa kuitenkin parani huomattavasti. Blender koostuu aivan kaikesta inhottavasta ja kivuliaasta mitä pyöräilyssä voi tulla eteen, pitkiä vetoja FTP alueella, tiukkoja nousuja, kovia sprinttejä, tempo ajoa, jne. Nyt siitä kaikesta pääsisi nauttimaan monin kerroin enemmän, sillä minuutit todella tuntuivat kymmeniltä minuuteiltä. Aika ei vain kulunut totutulla tahdilla. Ensimmäisenä blendattavana ruokalajina oli 5x10minuutin FTP roadrace-kisa. Ensimmäisen tuskaisen vedon jälkeen aloin yllättäen saada jalkoja mukaan toimintaa ja vaikka tuska olikin läsnä se muuttui siedettäväksi. Tästähän voisi jopa selviytyä.
Seuraavana ruokalajija olikin sitten Sufferlandria erikoisuus eli Painshakes:it. Tämä koostuu 10x40s vedosta joista 20s palautus, siitä 10x30s ja 30s palautus ja 10x20s vetoa ja 40s palautus. Tämä osa minulta sujui hyvin sillä olen lihasrakenteeltani enemmän sprintteri joten korkeiden tehojen ylläpitäminen lyhyen ajan on minulle helppoa. Tosin pakko se on myöntää, että aivan puhkihan sitä tässä vaiheessa jo oli. Viimeisenä gourmet-ateriana olikin sitten illan erikoisuus eli 3x4min TT yhdessä Tony Martinin kanssa ja siinä mentiin kovaa. Tämä oli ehdottomasti vaikein osuus ja jokaine veto tuntui kestävän ikuisuuden. Taas saatiin mukaan hieman itsepuhelua mutta aivan ei kannustuksessa päästy japanin kieleen saakka. Sitten koittikin jo maali. Tästäs selviydyttiin kyllä yllättävän helposti. Nyt alkoi olla jo hieman voittaja fiilis, sillä sunnuntaina olisi tiedossa ainoastaan sprinttejä jotka sopivat minulle hyvin
Tuli sunnuntai aamu ja tiedossa oli viimeinen etappi: VIOLATOR
Huikean hauskaan sprinttikisaan on hyvä päättää pitkä ja raskas kilpailu. Vaikka tämä olikin sinänsä raskas etappi ei se ollut mitään verratuna aikaisempiin tuskien ja kärsimysten synkkiin hetkiin.Nyt oli jo valoa näköpiirissä. Nyt fiilisteltiin loppusuoran vetoja ja odotettiin, että se voiton valkoinen kaari alkaa näkymään horisontissa. Tunnin ja kahdeksan minuutin jälkeen se alkoikin häämöttämään. Nyt oltiin hyvin lähellä suurta saavutusta. Vielä viimeiseen 15s. sprinttiin kerättiin loput voiman rippeet ja 4,3,2,1 ja MAAAAAAALI! Voiton onnetar syliin ja juhlistamaan!!!!
Suurista saavutuksista siis liikkeelle. Hukari on selättänyt maailman kovimman(uskon, että myös ainoan) sisäpyöräilyn etappiajokilpailun. Voitto ei tullut helpolla mutta kovan taistelun tuloksena saavutettu voitto tuntuu sitäkin makeammalta. Nyt voin taputtaa itseäni olalle ja myöntää, että olipahan reissu. Helpolla ei kisa todellakaan päästänyt yhtään polkijaa. Virallisesti 2456 aloitti tourin ja matkalla taistelussa kaatui urhoollisesti n.1050 jäsentä. Maaliin pääsi siis n. 1400 henkilöä. Jokainen heistä on voittaja. Yhdeksän päivän aikana tuli istuttua trainerilla ruutua tuijottaen lähemmäksi 12h. Tästä on hyvä lähteä suunnitelemaan tulevaa kautta paremmin. Alla on viralliset statsit kisasta.
